Julkaistu

Saimaannorpan tutkimuksen jatkuvuus ja rahoitus turvattava

WWF ja Joensuun yliopiston biologian laitos aloittivat maailman uhanalaisimman hylkeen saimaannorpan (Phoca hispida saimensis) suojelun ja tutkimuksen 1970-luvun lopussa. Työssä on saatu käytännön tutkimustietoa norpan ekologiasta, elinympäristövaatimuksista ja uhkatekijöistä norpan suojelutyön perustaksi.

Joensuun yliopistossa kehitetyt norpan suojelu- ja kannanseurantamenetelmät ovat edelleen käytössä. Suojelutyölle elintärkeän tutkimuksen jatkuvuus on kuitenkin uhattuna varojen puutteen vuoksi.

Maailman uhanalaisimpia hylkeitä elää Saimaalla 230-250 yksilöä. Tavoitteena on 400 yksilön kanta vuoteen 2025 mennessä. Onnistuneiden suojelutoimien ansiosta kanta on nykyisin hiljaisessa kasvussa. Norppatutkimus on myös tuottanut vankkaa perusbiologista tietoa mm. norpan käyttäytymisestä, elinkaaresta, aistifysiologiasta, anatomiasta, genetiikasta, rasva-aineenvaihdunnasta, loisista ja ravinnosta. Saimaalla kehitettyjä tutkimusmenetelmiä on käytetty myös lähialueyhteistyössä mm. laatokannorppatutkimuksissa Venäjällä.

Saimaannorppatutkimuksen jatkuminen on nyt vaarassa rahoituksen puuttuessa. Ympäristöministeriön vuosittaisesta saimaannorpan suojeluun myöntämästä summasta kanavoituu vain pieni osa Joensuun yliopistolle. Tämä summa menee käytännössä yliopiston ylläpitämän ns. kudospankin hoitoon. Näin ollen norppatutkimus on projektirahoituksen varassa. Kilpailu tutkimusrahoista on kireää, ja rahoittajapiireissä norpan suojelututkimus katsotaan yleisesti kuuluvan ministeriöiden tutkimusrahoituksen piiriin.

"Tutkimuksen jatkamisella on selkeä tarve saimaannorpan suojelussa. Tutkimustieto on oikein kohdennetun suojelutyön perusta nopeasti muuttuvassa ympäristössä," sanoo WWF:n pääsihteeri Timo Tanninen. "Elinympäristön pirstaloituminen, ihmistoiminnan aiheuttama häiriö ja ilmastomuutos uhkaavat norpan tulevaisuutta. Ympäristömuutokset tuovat väistämättä mukanaan uusia tutkimus- ja suojelunäkökohtia. WWF:n mielestä yliopistotasoisen saimaannorppatutkimuksen ylläpitäminen on ainoa keino vastata tämän päivän ja tulevaisuuden suojelu- ja tutkimustarpeisiin."

Radiotelemetrisellä tutkimuksella tärkeää tietoa

Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana erityisesti radiotelemetrinen tutkimus on tuottanut uutta tietoa saimaannorpan ekologiasta. Norppiin kiinnitettyjen radiolähettimien avulla norpan elämää on voitu selvittää ympärivuorokautisesti ilman, että tutkimuskohdetta häiritään.

Radiolähetintutkimusten perusteella on selvitetty mm. saimaannorpan vuorokausiaktiivisuutta, sukelluskäyttäytymistä, elinympäristön käyttöä ja liikkumista. Radiolähetintutkimukset ovat paljastaneet, ennakko-oletuksista poiketen, että norpat käyttävät rantakiviä makuupaikkoinaan myös karvanvaihtoajan ulkopuolella. Tämä tieto vahvistaa makuurantojen rauhoitustarpeita myös varsinaisen karvanvaihtoajan ulkopuolella. Tutkimusten perusteella on voitu todeta, että aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia, mikä osaltaan korostaa norpan herkkyyttä sen elinympäristössä tapahtuville muutoksille.

Selkeänä jatkona saimaannorpan avovesiaikaisen tutkimuksen tuloksille olisi nyt ulotettava tutkimus koskemaan myös talviaikaista käyttäytymistä ja talvisia elinympäristövaatimuksia. Kahtena talvena tehdyt alustavat tutkimukset viittaavat norpan talviaikaisen käyttäytymisen poikkeavan varsin paljon siitä, mitä on aikaisemmin oletettu esim. pesien määrän ja käytön, vuorokausiaktiivisuuden ja liikkumisen suhteen.

Saimaannorpat lisääntyvät helmi-maaliskuussa, jolloin lumipeitteellä on elintärkeä merkitys poikasten selviytymiselle. Ilmastonmuutos on ehkä merkittävin uusi uhkatekijä jäistä riippuvaisille hylkeille. Vaikutuksia on kuitenkin mahdotonta ennustaa ilman riittävää ymmärtämystä lajin ekologiasta ja elinympäristövaatimuksista. Talviekologian tuntemisen tärkeyttä korostaa myös se, että sopivat pesimäalueet ovat jatkuvasti vähentyneet, ja lisääntymistuloksen on arveltu olevan altis erilaisille ihmisten aiheuttamille häiriöille.

Norppatutkimuksen jatkuminen pitääkin pystyä turvaamaan, muuten norpan suojelu jää luulon, ei tiedon varaan.

Rahoituksen kehitys

Alkuaikoina saimaannorpan suojelun ja tutkimuksen rahoitus tuli pääosin Suomen WWF:n ja Joensuun yliopiston varoista. Lisäksi tutkimusta ja suojelua ovat rahoittaneet erilaiset muut säätiöt hankekohtaisesti. Suomen valtio on osallistunut norpan suojelun ja tutkimuksen rahoitukseen vuodesta 1983 lähtien. Suojelun ja tutkimuksen rahoittamisesta vastasi pääasiallisesti maa- ja metsätalousministeriö vuoteen 1996 saakka. Vuonna 1997 saimaannorppa poistettiin metsästyslaista ja se siirtyi luonnonsuojelulain alle. Norpan suojelun ja tutkimuksen tukeminen siirtyi tällöin ympäristöministeriön alaisuuteen.

Vuodesta 1993 lähtien norpalle suunnatut varat on budjetoitu suoraan Metsähallitukselle ja ne käytetään ennen kaikkea saimaannorpan käytännön suojelu- ja seurantatyöhön. Varsinaisen tutkimuksen määrärahat ovat huvenneet vuosi vuodelta, eikä Suomen valtio enää tue saimaannorpan tutkimusta lainkaan.

WWF:n mielestä ympäristö- ja opetusministeriöiden tulee turvata Suomen ainoan kotoperäisen nisäkkään suojelututkimuksen tulevaisuus.

Lisätietoja:
WWF, pääsihteeri Timo Tanninen, puh. (09) 7740 1052

********

Tänään tarkastetaan Helsingin yliopiston Ekologian ja systematiikan laitoksella FL Tero Sipilän väitöskirja, jossa vertaillaan saimaannorpan ja muiden eurooppalaisten hyljepopulaatioiden suojelubiologiaa (Conservation biology of Saimaa ringed seal – Phoca hispida saimensis – with reference to other European seal populations).