Satelliittikiljuhanhi yllätti tutkijat: talvehtimisalue löytyi Mesopotamiasta Irakista

Heinäkuussa Uralilla satelliittilähettimellä varustettu kiljuhanhi (Anser erythropus) on yllättänyt suojelututkijat liikkuessaan muuttolevähdysalueilla Azerbaidzanissa, Iranissa ja Turkissa. Toistaiseksi suurin yllätys on kuitenkin se, että Turkista lintu siirtyi viime viikolla edelleen Irakiin, noin 80 km Bagdadista itään sijaitsevalle Haur Al Shubaicha -nimiselle kosteikolle. Tuoreimman, 30.11. tehdyn paikannuksen mukaan lintu on edelleen samalla alueella. Kosteikko on mukana BirdLifen laatimassa kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden IBA-luettelossa, mutta alue on linnustollisesti hyvin huonosti tunnettu eikä sitä ole suojeltu. “Irakin levoton tilanne lisää jännitystä siitä, miten ja milloin suojelun seuraava vaihe eli alueen maastotutkimukset pystytään aloittamaan”, sanoo Petteri Tolvanen, WWF Suomen suojelukoordinaattori.

Satelliittiseurannan jännittäviä vaiheita voi seurata internetissä osoitteessa www.piskulka.net. Lähetin on ajastettu paristojen säästämiseksi niin, että uusia paikannuksia saadaan muutaman päivän välein. Parhaassa tapauksessa lähetin toimii koko kevätmuutonkin ajan.

Kesällä 2004 WWF Suomen ja BirdLife Norjan Fennoskandian kiljuhanhiprojekti ja venäläiset hanhitutkijat käynnistivät kiljuhanhien satelliittiseurannan, jolla halutaan selvittää kiljuhanhen läntisen pääpopulaation muuttoreittejä ja talvehtimispaikkoja Kaspianmeren-Mustanmeren alueelta. Vielä tuntemattomien tärkeimpien talvehtimisalueiden paikantaminen on avain lajin tehokkaaseen suojelutyöhön. WWF Suomi ja BirdLife Norja ovat tehneet kiljuhanhien satelliittiseurantaa Pohjolassa ja Venäjällä 1990-luvun puolivälistä alkaen. Paljon uutta tietoa muuttoreiteistä ja levähdysalueista onkin saatu, mutta suojelutyön kannalta arvokkaimmat talvehtimisalueet ovat pysyneet hämärän peitossa.

Heinäkuussa Pohjois-Uralilla satelliittirepun sai kolme hanhea, joiden muuttomatka käynnistyi elo-syyskuun vaihteessa. Ei tiedetä, miksi yksi linnuista ei koskaan lähtenyt muuttomatkalle pesimäalueelta, mutta kaksi muuta lensi odotusten mukaisesti Ob-joen laakson kautta jo varsin hyvin tunnetulle, erittäin tärkeälle arktisten hanhien muuttolevähdysalueelle Luoteis-Kazakstaniin. Muuttoreitin selvittäminen Kazakstanista etelään on ollut vuosia suurin haaste kiljuhanhen läntisen pääpopulaation suojelussa. “Useimmat nyt paikannetuista kosteikoista ovat maastoinventointien ja suojelutyön kannalta varsin haasteellisia, mutta WWF:n ja BirdLifen tutkijat ryhtyvät työhön paikallisten tahojen kanssa niin pian kuin mahdollista”, sanoo WWF Suomen kiljuhanhityöryhmän jäsen Aki Arkiomaa.

Kiljuhanhi on taantunut etenkin liiallisen metsästyksen takia nimenomaan muuttolevähdys- ja talvehtimisalueilla. “Metsästyspaineen vähentämiseksi tuntemattomien muuttolevähdys- ja talvehtimisalueiden paikantamisella on kiire. Rengastus ja varsinkin satelliittiseuranta ovat korvaamattomia apukeinoja”, kertoo Arkiomaa. Seurannalla on selvitetty merkittävät muuttolevähdysalueet sekä Kaninin niemimaalta Vienanmeren koillispuolelta että Kostanain alueelta Luoteis-Kazakstanista. Kaninin levähdysalueelle on jo perustettu metsästysrauhoitusalue, ja Kazakstanin levähdysalueen suojelua on edistetty WWF:n vuosina 2000–2003 toteuttamassa kehitysyhteistyöhankkeessa.

Kiljuhanhi on Euraasian uhanalaisin arktinen hanhilaji, ja kaikkialla kannan kehitys on taantuva. Maailmankannaksi arvioidaan enää 22 000–27 000 yksilöä. Norjan, Suomen ja Ruotsin kokonaispesimäkanta on arviolta 20–30 paria.

Lisätietoja:
WWF Suomi, suojelukoordinaattori Petteri Tolvanen, gsm 0400 168 939
WWF Suomi, kiljuhanhityöryhmän jäsen Aki Arkiomaa, gsm 040 547 6175

Lehdistö voi tiedustella valokuvia tiedottaja Tuuli Äikäkseltä, puh. (09) 7740 1051, tuuli.aikas@wwf.fi