Satoja tuulivoimaloita suunnitteilla merikotkan lisääntymisalueille – näin törmäyksiä voidaan ehkäistä
Merikotkan keskeisille lisääntymisalueille on suunnitteilla useiden satojen tuulivoimaloiden hankkeita. Yhteentörmäyksien välttämiseksi WWF on päivittänyt ohjeen siitä, miten merikotkan esiintyminen tulee ottaa huomioon myllyjen sijoituspaikkoja pohdittaessa. Ohje on tarkoitettu energiayhtiöiden, suunnittelijoiden, kaavoittajien ja ympäristöviranomaisten käyttöön.
Huonosti sijoitettu tuulivoimarakentaminen voi olla kohtalokasta merikotkan kaltaisille suurille petolinnuille. Arviota tukevat ulkomailta saadut kokemukset. Suomen tavoitteena on moninkertaistaa tuulivoiman tuotantokapasiteetti seuraavien kymmenen vuoden aikana.
”Tuulivoimarakentaminen keskittyy rannikkoseuduille eli merikotkan esiintymisalueille. Onkin erittäin tärkeää, että merikotkareviirit hankealueilla selvitetään ja huomioidaan jo tuulivoimaloiden suunnitteluvaiheessa”, WWF:n merikotkatyöryhmän suojeluvastaava Jouko Högmander toteaa.
WWF:n laatimassa ohjeessa on päivitetty kartta, johon on merkitty karkealla tasolla merikotkan tärkeimmät poikastuottoalueet.
”Tärkeimmillä poikastuottoalueilla tuulivoimalle soveltumattomat alueet tulee selvittää erityisen huolellisesti. Lounaissaaristossa ja Merenkurkussa olevien reviirikeskittymien merkitys merikotkan poikastuotannolle on niin suuri, että ne tulisi rauhoittaa tuulivoiman rakentamiselta laajempina kokonaisuuksina”, Högmander toteaa.
Ohjeen mukaan merikotkan pesän ympärille tulee jättää vähintään kahden kilometrin suojavyöhyke, jolle ei rakenneta tuulivoimaloita. Pesän sijainnin lisäksi tuulivoimaloiden sijoittelussa tulee huomioida myös pesivän merikotkaparin säännölliset saalistusalueet ja lentoreitit. Näin toimimalla tuulivoiman riskejä merikotkalle voidaan vähentää ratkaisevasti.
Tuulivoimaloiden lisäksi tuulivoimapuiston alueelle vedetyt voimalinjat voivat olla vaarallisia merikotkille. Kotkat käyttävät sähkötolppia mielellään tähystyspaikkoina, jolloin vaara sähköiskuun on suuri.
”Sähkölinjojen aiheuttamiin petolintujen kuolemiin voidaan vaikuttaa sähkölinjojen maakaapeloinnilla, lisäämällä sähkötolppiin kotkaystävällisiä istuinorsia ja sijoittamalla tolpat kotkien vähemmän käyttämiin paikkoihin. Istuinorret palvelisivat myös sähkön toimitusvarmuutta estämällä turhia oikosulkuja”, Högmander sanoo.
WWF pitää tuulivoiman lisärakentamista myönteisenä asiana, mutta voimaloiden sijoittamispäätökset pitää tehdä harkiten. Yksittäisen tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin lisäksi on tärkeää arvioida lähekkäin olevien puistojen yhteisvaikutuksia.
”Tuulivoimarakentamisessa tulisi ensisijaisesti hyödyntää jo rakennettuja alueita sekä alueita, joilla ei ole merkittäviä luontoarvoja”, WWF:n kenttäkoordinaattori ja merikotka-asiantuntija Teemu Niinimäki sanoo.
Ohjeen laatinut WWF:n merikotkatyöryhmä on toiminut vuodesta 1973. Työryhmän aloittaessa toimintansa merikotkan poikasia kuoriutui vain viisi. Vuonna 2014 kuoriutui ennätykselliset 449 poikasta. Onnistuneen suojelutyön ansiosta kasvava merikotkakanta onkin yksi Suomen luonnonsuojelutyön menestystarinoista.
Lisätietoja:
Suojeluvastaava Jouko Högmander, WWF:n merikotkatyöryhmä, 0400 826 440, jouko.hogmander@gmail.com
Kenttäkoordinaattori Teemu Niinimäki, WWF, 050 524 3206, teemu.niinimaki@wwf.fi
WWF:n päivittämä ”Ohje merikotkien huomioon ottamiseksi tuulivoimaloita suunniteltaessa” on ladattavissa kokonaisuudessaan osoitteesta www.wwf.fi/mediabank/7087.pdf ja ruotsiksi osoitteesta www.wwf.fi/mediabank/7088.pdf. Ohjeen ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2010.