Julkaistu

Taantumakeskustelu jätti Eurooppa-neuvostossa varjoonsa huolen ilmastonmuutoksesta

Viikko sitten Kööpenhaminan ilmastotiedekongressissa lukuisat tutkijat varoittivat maailman päättäjiä ilmastonmuutoksen etenemisestä. Päästöjen kasvu sekä lämpötilan ja merenpinnan nousu etenevät luultua nopeammin. Tämä viesti ei valitettavasti näytä kantautuneen Euroopan poliittisille päättäjille. ”Keskustelu talouslamasta näyttää jättäneen varjoonsa huolen vaarallisesta ilmastonmuutoksesta”, luonnehtii WWF Suomen ilmasto-ohjelman päällikkö Karoliina Auvinen.

Tänään päättyneen huippukokouksen oli tarkoitus luoda pohja EU:n kannoille, joilla edistetään kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymistä joulukuussa Kööpenhaminassa. Kaksi kiistanalaista kysymystä saattaa ratkaista uuden ilmastosopimuksen syntymisen Kööpenhaminassa. EU:n kannat ilmastoneuvotteluihin jäivät kuitenkin neuvostossa varsin vaisuiksi eikä kaivattuja kouriintuntuvia päätöksiä saatu aikaan.

Ensinnäkin teollisuusmaiden on sitouduttava merkittäviin päästövähennyksiin kotimaassa. Kehitysmaat ovat vedonneet teollisuusmaita sitoutumaan hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n määrittelemiin 25–40 prosentin päästövähennyksiin vuoden 1990 päästötasoon verrattuna. Tämän tavoitteen EU vesitti omalta osaltaan joulukuussa ilmasto- ja energiapaketista päättäessään. Nyt päästövähennykset EU:n sisällä voivat jäädä kauas ilmastotieteen vaatimasta suuruusluokasta, kun suuri osa vähennyksistä aiotaan ostaa kehitysmaista.

Lisäksi kansainvälisten neuvotteluiden etenemisen kannalta on selvää, että teollisuusmaiden on pikaisesti tuotava pöydälle uskottavia esityksiä kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamisesta. Riittävän rahoituksen takaaminen vaatisi EU:lta karkeasti arvioiden 35 miljardin lisäpanosta vuosittain. EU:n päättäjät eivät kuitenkaan päässeet vieläkään sopuun edes väljästä rahoitushaarukasta, joka toisi konkretiaa neuvotteluihin.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on jo pitkään vallinnut hankala tilanne: kehitysmaat vaativat teollisuusmaita tuomaan konkreettisia rahoitusesityksiä pöytään, mutta edes aiemmin ilmastoneuvotteluiden veturina toiminut EU ei ole suostunut tällaista avausta tekemään. ”Ainakaan näin olemattomilla päätelmillä ei saavuteta kehitysmaiden luottamusta neuvottelupöydissä”, harmittelee Karoliina Auvinen.

WWF haluaakin muistuttaa, että ilmastonmuutos on pitkäaikainen ja valtavia taloudellisiakin menetyksiä aiheuttava ongelma, jota väliaikaiset taloussuhdanteet eivät saa jättää varjoonsa. Silti ilmastokysymykset jäivät Eurooppa-neuvoston päätelmissä mitättömään sivurooliin, kun taantuman käsittely vei valtaosan neuvotteluajasta ja päätelmien tekstitilasta.

Lisätietoja:
Karoliina Auvinen, ilmasto-ohjelman päällikkö, WWF Suomi, GSM 050330 54 18, etunimi.sukunimi@wwf.fi
Marja Kaitaniemi, ilmastoasiantuntija, WWF Suomi, GSM 040 18 09 497, etunimi.sukunimi@wwf.fi

Taustatietoa toimittajille:
- Viimeisimpien tutkimusten mukaan vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii maailmanlaajuisten päästöjen saamista laskuun selvästi ennen vuotta 2020. Tämä merkitsee teollisuusmailta vähintään 30–40 prosentin kotimaisia päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Globaalisti päästöjen on laskettava vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, mikä merkitsee teollisuusmaille sadan prosentin nettovähennyksiä.
- Kööpenhaminassa pidettiin 10.-12.3. kansainvälinen tiedekongressi, jonka johtopäätökset ovat luettavissa netissä osoitteessa http://climatecongress.ku.dk/newsroom/congress_key_messages/. Johtopäätöksissä todetaan mm., että ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin on uskottu, mutta päästöjen nopeaan leikkaamiseen tarvittavat keinot ovat olemassa. Niiden käyttöönottoon vaaditaan kuitenkin poliittista tahtoa ja konkreettisia päätöksiä.
- Eurooppa-neuvoston 19.-20.3. päätelmissä oli tarkoitus päättää EU:n kannoista kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, jotka huipentuvat joulukuussa pidettävään Kööpenhaminan osapuolikokoukseen. Kööpenhaminassa on tarkoitus solmia uusi kansainvälinen ilmastosopimus, jolla globaaleja päästöjä saadaan leikattua merkittävästi voudesta 2013 alkaen.

Tärkein kiistakysymys neuvotteluissa on tällä hetkellä kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitus, jonka ratkaisemista estää teollisuusmaiden haluttomuus esittää arvioita rahoitussummien suuruusluokasta.