Tappolupa UKK-puiston ainoalle sudelle
Lapin riistanhoitopiiri myönsi tänä aamuna pyyntiluvan Urho Kekkosen kansallispuiston ainoalle tällä hetkellä tiedossa olevalle sudelle. Kyseisen suden on lupahakemuksen mukaan ilmoitettu tappaneen kuluneen talven aikana 37 poroa. Luvan myöntäneen riistanhoitopiirin tehtäviin ei kuulu tarkemmin selvittää, montako näistä on varmistettu tämän suden tappamiksi. WWF vetoaa, että kyseisen suden pyyntilupa peruttaisiin. Pyyntilupa tulee voimaan vuorokauden vaihtuessa ensi yönä.
Koko Lapin läänissä oli viime syksynä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan 12–15 sutta, eikä yhtään vakituista lisääntyvää susilaumaa. Susi elää ja lisääntyy luontaisesti nimenomaan laumana. Kuluneen talven aikana Lapin susikanta on edelleen pienentynyt poikkeusluvalla kaadettujen sekä laittoman pyynnin uhrina kuolleiden susien myötä. Susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Koko maassa elää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan noin 200–250 sutta.
Maa- ja metsätalousministeriön laatiman Suomen susikannan hoitosuunnitelman (2005) mukaan tavoitteena on suden suotuisan suojelutason säilyttäminen. Tämä tarkoittaa, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja että lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene. Poronhoitoalueella tavoitteena on myös turvata susien liikkuminen Suomen kautta Skandinavian ja Venäjän välillä.
WWF:n näkemyksen mukaan nyt harjoitettava politiikka, jossa suden ei sallita asettua ja lisääntyä Lapissa edes kansallispuistoissa, on pahasti ristiriidassa hoitosuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden kanssa. Suurpetojen porotaloudelle aiheuttamat tappiot on otettava vakavasti, ja valtion maksamien korvausten on oltava riittävän suuria todellisten tappioiden kattamiseksi. Kestävä ratkaisu suden ja muiden uhanalaisten suurpetojen sekä poronhoitoelinkeinon yhteensovittamiseksi on siirtyä korvausjärjestelmään, jossa suurpetojen aiheuttamista porotappioista maksetaan korvaus alueella elävien ja lisääntyvien suurpetojen määrän mukaan. Tällainen korvausjärjestelmä on käytössä maakotkan osalta ja se on toiminut hyvin.
Viime vuodesta alkaen päätökset suurpetojen poikkeusluvista siirrettiin Maa- ja Metsätalousministeriöltä aluetasolle riistanhoitopiireille. WWF ei kannattanut tätä esitystä mm. siksi, että poikkeuslupapäätösten siirtäminen aluetasolle saattaa johtaa tilanteeseen, jossa suurpedoille kielteinen alueellinen asenneilmapiiri vaikuttaisi liian paljon poikkeusluparatkaisuihin tapauskohtaisten todennettujen asiaperusteluiden sijaan. Jokaisessa poikkeusluvassa on varmistettava, ettei lajin suotuisaa suojelun tasoa heikennetä sekä selvitettävä, onko olemassa jokin muu tyydyttävä ratkaisu, kuin poikkeusluvan myöntäminen suurpedon tappamiseksi.
Lisätietoja
- Suojelukoordinaattori Petteri Tolvanen, 0400 168939
- Suojelujohtaja Jari Luukkonen, 040 5850020
Sähköpostit ovat muotoa etunimi.sukunimi@wwf.fi