Julkaistu

Turpeen energiakäyttöä on vähennettävä ja rajattava suopelloille ilmastonmuutoksen torjumiseksi

Turpeen käyttöä tulee vähentää sen poltossa syntyvien, kivihiiltä suurempien kasvihuonekaasupäästöjen takia. Samalla kun turvetuotantoa vähennetään, turpeenotto tulee rajata suopelloille. Tällöin turpeen energiakäytön haitalliset vaikutukset ilmastoon, luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin ja monikäyttöön ovat vähäisimmät. Lähivuosikymmenen aikana kivihiiltä voidaan korvata turpeella, jos se on tuotettu suopelloilta biomassakuivuria käyttäen.

Tiedot sisältyvät maatalous- ja metsätieteiden maisteri Jenni Simkinin pro gradu -työhön, jonka tulokset julkistettiin maanantaina. Helsingin yliopiston metsäekologian laitokselle WWF Suomen toimeksiannosta tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli selvittää turpeen asemaa Suomen tulevissa energiaratkaisuissa ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta.

Tutkimuksessa selvitettiin, voisiko energiaturve toimia WWF:n Climate Solutions -mallin* mukaisesti vuoteen 2035 saakka ns. siirtymäajan polttoaineena, jonka poltosta tulee vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin hiilestä ja suunnilleen saman verran kuin maakaasusta. Koska turpeen hiilidioksidipäästöt ovat selvästi maakaasua suuremmat ja suunnilleen samat kuin hiilen päästöt, ei turve täytä siirtymä-ajan polttoaineen vaatimuksia.

Tilannetta parantaisi, jos energiaturpeen tuotanto rajautuisi jatkossa suopelloille, joista tuotetun turpeen hyödyntämisen haitalliset vaikutukset ilmastoon, luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin ja monikäyttöön ovat muita turvevaihtoehtoja vähäisemmät. Suomen maankäytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät, mikäli suopeltojen turpeella korvattaisiin hiilen polttoa ja turpeenotto hyödyntäisi uutta teknologiaa, biomassakuivureita. Valtion tulisi harkita kannustimia, jotka tekisivät tuotannon rajaamisesta suopelloille ja uusimman teknologian käytöstä taloudellisesti kannattavaa.

Tutkimus korostaa luonnontilaisten soiden merkitystä hiilivarastoina ja -nieluina. Uusien turpeenottokenttien perustamisesta luonnontilaisille soille tulee luopua. Luonnontilaiset suot ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle ja monikäytölle.

Useimpien tutkimuksessa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan huoltovarmuus, omavaraisuus ja työllistäminen ovat energiaturpeen tärkeitä ominaisuuksia. Jos turpeen energiakäyttöä halutaan jatkaa näistä syistä Suomessa pidempään kuin parin vuosikymmenen ajan, tuotantolaitoksissa tulee ottaa käyttöön hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvää tekniikkaa.

Tapaustutkimuksen menetelmänä käytettiin asiantuntijoiden teemahaastatteluja. Kolmestatoista haastatellusta neljä on suotutkijoita, kolme ympäristöalan asiantuntijoita ja kuusi energian tuottajia. Tutkimus hyödynsi laajasti uusimpia tieteellisiä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Tutkimusta ohjasi turvetuotannon, ympäristönsuojelun ja ilmastotutkimuksen asiantuntijoista koottu ohjausryhmä.

Tutkimuksen perusteella WWF Suomi on muodostanut kantansa turpeen energiakäyttöön Suomessa. ”WWF pitää tärkeänä, että valmisteilla olevassa hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa ilmastosyistä turvetta korvataan puulla ja turpeen energiakäyttöä vähennetään ripeästi 10 TWh:iin eli 40 prosenttiin nykytasosta vuoteen 2015 mennessä”, kommentoi WWF:n metsäpäällikkö Harri Karjalainen selvityksen julkistustilaisuudessa.

WWF ei tue Suomen turveteollisuuden esitystä alentaa kansainvälistä luokitusta turpeen polton CO2- päästökertoimen osalta ja näin parantaa turpeen asemaa ns. ”hitaasti uusiutuvana” biomassapolttoaineena. Tutkimustulokset osoittavat, että turpeen polton päästökerroin on kohdallaan. Suomi voi hyötyä turvetuotannon siirtämisestä suopelloille siten, että YK:lle raportoitavissa kasvihuonekaasutaseissa maaperäpäästöt hieman vähenevät.

Lisätietoja:
WWF Suomi / Harri Karjalainen, metsäohjelman päällikkö, puh. 0400 563 7179
WWF Suomi / Karoliina Auvinen, ilmasto-ohjelman päällikkö, puh. 050 330 5418

Jenni Simkinin pro gradu (pdf-tiedosto, 972 kt)

* WWF:n Climate Solutions -malli esittää, miten ilmakehän kasvihuonekaasupäästöt voidaan vakauttaa tasolle, joka estää vaarallisen ilmastonmuutoksen (WWF International. 2007. Climate Solutions – WWF’s vision for 2050, pdf-tiedosto, 3,07 Mt). Maakaasu on määritelty WWF:n energiamallissa siirtymäajan polttoaineeksi siirryttäessä kohti päästötöntä yhteiskuntaa, koska sen päästökerroin (56,1 gCO2/MJ) on merkittävästi alhaisempi öljyn, kivihiilen ja turpeen päästökertoimiin (74,1- 105,9 gCO2/MJ) verrattuna. (Tilastokeskus 2005.)