Uhanalaisen jokihelmisimpukan suojelussa vielä vakavia puutteita

Hankkeeseen kuului kolmen Natura 2000 -ohjelmaan sisältyvän arvokkaan jokiekosysteemin – Korvuanjoki (Taivalkoski), Ruonanjoki (Pirkanmaa) ja Pinsiö-Matalusjoki (Pirkanmaa) – suojelu, entisöinti sekä riskien eliminointi. Jokien luontoarvo on yli 25 miljoonaa euroa.

“Projektissa löydettiin ja ymmärrettiin jokihabitaattien toiminnalliset edellytykset ja jokihelmisimpukan merkitys jokiluonnon luonnontilaisuuden huippuindikaattorina. Täten oli mahdollista huomata ja eliminoida riskejä, jotka alentavat sekä luontotyypin että siinä elävän jokihelmisimpukan suotuisan suojelu tasoa ja ovat samalla ristiriidassa Euroopan unionin luontodirektiivin määräysten kanssa”, hankkeen pääkoordinaattori, Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Ilmari Valovirta sanoo.

Nyt päättyneessä hankkeessa korostui, että jokihelmisimpukan suojelemisessa joen valuma- ja reuna-alueeseen on kiinnitettävä yhtä paljon huomiota kuin itse jokiuoman suojelutoimenpiteisiin. “Aikaisemmin synonyymeinä pidetyt joen kalataloudelliset kunnostustoimenpiteet ja jokihelmisimpukan suojeluun liittyvät entisöintitoimenpiteet ovat joen ekosysteemin suojelun kannalta usein vastakkaisia”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen muistuttaa.

Jokihelmisimpukkaa sisältävien virtavesien suojelu on pääosin ympäristökeskusten vastuulla. “Tämä on ollut usein ristiriitaista, koska ympäristökeskusten taloudellinen tulos virtavesistä syntyy paljolti jokien eritasoisesta rakentamisesta – esimerkiksi kalataloudellisesta kunnostuksesta ja tulvasuojelusta – jolle joen luonnontilaisuuden suojelu on lähes vastakkaista toimintaa”, Luukkonen sanoo.

Hanke saatiin päätökseen suurelta osin suojelullisten tavoitteiden mukaisesti, vaikka useita jokihelmisimpukan suojelua vaikeuttavia seikkoja ilmenikin. Esimerkiksi Pirkanmaalla rakennettiin projektin aikana osin jokihelmisimpukkajoen päälle huoltotie. Riskianalyysin perusteella jouduttiin useista Pirkanmaan ympäristökeskuksen suunnittelemista joen kunnostustoimista luopumaan.

Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) on yli 120-vuotiaaksi elävä virtaavien vesien simpukka. Eläinkuntamme pitkäikäisimmän lajin elinympäristövaatimukset ovat poikkeuksellisen tiukat, varsinkin sen toukka- ja nuoruusvaiheessa. Jokihelmisimpukka vaatii elinkierron eri vaiheissa muun muassa neutraalia ja hapekasta vettä, jokihabitaatille luontaisia virtausolosuhteita, ekologisesti vanhaa mutta luontaisesti uusiutuvaa huokoista pohjaa sekä simpukan glokidiotoukkien väli-isännäksi taimen- tai lohikantaa, joka elää vuorovaikutussuhteessa jokihelmisimpukkakannan kanssa.

Suomessa vuonna 1955 rauhoitettu jokihelmisimpukka kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteen II suojeltaviin lajeihin. Se on huippuindikaattorilaji, joka ilmentää luonnontilaista jokiluontoa, samoin kuin luonnontilaistumisprosessissa olevaa osittain luonnontilaista jokiluontoa paremmin kuin mikään muu virtavesien laji.

“Jokihelmisimpukkaa sisältävien jokiekosysteemien entisöinti” -projektiin osallistuivat pääkoordinaattorina toimineen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon lisäksi Suomen WWF, Pirkanmaan ympäristökeskus, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Länsi-Suomen ympäristökeskus, Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö sekä Hämeenkyrön kunta. Projekti toteutettiin osaksi EU:n LIFE-rahoituksella.

“Jokihelmisimpukan ja sen elinympäristön suojelun taso LIFE-Luonto -projektissa” -raportti on ladattavissa pdf-tiedostona osoitteesta: www.fmnh.helsinki.fi/jokihelmisimpukka

Lisätietoja:

Luonnontieteellinen keskusmuseo/intendentti Ilmari Valovirta; gsm 040 520 1909; ilmari.valovirta@helsinki.fi
WWF/suojelujohtaja Jari Luukkonen; gsm 040 585 0020; jari.luukkonen@wwf.fi

Materiaalipyynnöt:
WWF/tiedottaja Laura Saarilahti; gsm 040 5569 860; laura.saarilahti@wwf.fi