Valkoselkätikan pesimätulos jatkuu hyvänä – uhanalainen laji leviää myös Suomen länsiosiin
Metsähallituksen, WWF Suomen, lintutieteellisten yhdistysten ja alueellisten ympäristökeskusten valkoselkätikkaseurannoissa saatiin pesimäaikaisia parihavaintoja noin 140 alueelta. Uhanalaisen lajin pesintöjä varmistui 90. Seurannassa löytyi lisäksi kymmeniä yksittäisten lintujen havaintopaikkoja, joista monet voivat muodostua pysyväksi reviiriksi.
”Ankaran kylmä kevättalvi karsi kannasta heikompia yksilöitä, mutta pesimätulos oli edelleen hyvä. Pesälöytöjä oli kolme enemmän kuin viime vuonna. Maastoseuranta jäi parhaaseen soidinaikaan helmi-maaliskuussa monilla paikoilla puutteelliseksi paksun ja upottavan lumipeitteen vuoksi. Tämä näkyy parihavaintojen vähentymisellä parillakymmenellä viime vuodesta, mutta paremmissa olosuhteissa tarkastuksissa olisi päästy vähintäänkin samoihin lukuihin”, suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluista toteaa.
Valkoselkätikoista tehtiin pesimäaikaisia havaintoja Etelä-Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata myöten.
”Valkoselkätikkoja pesii eniten Suomen itä- ja kaakkoisosissa, mutta pesimäaikaiset havainnot ja pesälöydöt lisääntyvät edelleen myös maan länsiosissa.”
Hyvä pesimätulos, suojelu ja elinympäristöjen hoito sekä Venäjältä tulleet linnut vahvistavat kantaa vuosi vuodelta. Syksyn 2008-talven 2009 massavaelluksen vaikutus heijastelee nyt uusien reviirien synnyssä, sillä nuoret vaeltajat ovat parhaassa pesimisvireessä kolmannesta elinvuodestaan lähtien.
Varmistettuja pesintöjä löytyi eniten Etelä-Karjalasta (34). Muut pesät löytyivät Pohjois-Karjalasta (16), Etelä-Savosta (12), Keski-Suomesta (10), Päijät-Hämeestä (8), Uudeltamaalta (3) ja Kymenlaaksosta (2). Kanta-Hämeestä, Pirkanmaalta, Pohjanmaalta, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta varmistettiin kustakin vähintään 1 valkoselkätikan pesintä.
”Valkoselkätikasta saatiin havaintoja monilla alueilla, joilla ei ole pesintöjä ja pesimäaikaisia parireviirejä pystytty varmistamaan aiemmin 20 vuoden seurantajakson aikana,” Laine toteaa.
Valkoselkätikkaseurannoissa tarkastetaan lajin tunnettuja esiintymisalueita ja kartoitetaan uusia reviirejä sopivilla elinympäristöillä. Lintuharrastajien havainnot auttavat uusien alueiden löytymisessä.
Valkoselkätikkametsien suojelu, hoito ja ennallistaminen sekä tikan elinpaikkavaatimusten huomioonottaminen talousmetsissä parantavat lajin selviytymismahdollisuuksia.
”Suomen uhanalainen kanta tarvitsee kuitenkin edelleen aktiivisia suojelutoimia selviytyäkseen,” Laine muistuttaa.
Lisätiedot:
Suunnittelija Timo Laine, Etelä-Suomen luontopalvelut, puhelin 040 588 1766