WWF: Laajat kansallispuistot turvaavat parhaiten sekä virkistyskäytön että luonnonsuojelun tarpeet
Etelä-Suomeen tarvitaan lisää suojelualueita, erityisesti nykyistä laajempia kansallispuistoja. Vain siten voidaan turvata sekä kasvavan luontomatkailun ja virkistystoiminnan edellytykset että uhanalaistuneen metsälajiston suojelu. Suojelun kustannukset voivat maksaa itsensä reilusti takaisin. Nämä seikat on otettava huomioon päätöksenteossa Etelä-Suomen metsien suojelusta, vaatii WWF.
Tuoreen gallupin mukaan 72 % suomalaisista toivoo luonnontilaista metsää alle 50 kilometrin päähän kodistaan. Ruuhka-Suomessa on kuitenkin vain noin aarin verran tällaista metsää jokaista asukasta kohden: metsistä on suojeltu vain 1,1 %. “Etelä-Suomen kansallispuistot ovat lisäksi kooltaan pieniä, usein metsätalouden puristuksessa olevia saarekkeita. Etelä-Suomeen on saatava enemmän ja laajempia kokonaisuuksia luonnontilassaan säilytettäviä metsiä”, sanoi WWF:n pääsihteeri Timo Tanninen tänään WWF:n Metsä soikoon! -seminaarissa.
Retkeilyalueiden virkistyskäytön arvo on kaksinkertainen, jos sitä verrataan alueiden hoitoon käytetyn valtion rahoituksen ja metsätalouden tuottomenetyksen yhteenlaskettuun summaan. Myös kansallispuistojen virkistyshyödyt ylittävät kustannukset. Tutkimukset osoittavat matkailulla olevan merkittäviä alue-taloudellisia vaikutuksia jopa eteläisen Suomen pienillä suojelualueilla. “Aluetaloudellisesti tarkasteltuna suojeluhyödyt näkyvät todellisina maksuvirtoina, esimerkiksi virkistyskäyttäjien ja matkailijoiden rahankäyttönä ruokailuun, majoitukseen ja matkoihin. Hyötyvaikutuksiin luetaan myös tämän toiminnan työllisyysvaikutukset alueella ja tulonsiirrot muualta”, sanoi METLA:n varttunut tutkija Paula Horne.
Kesä-syyskuussa 2000 Suomessa kävi 803 000 ulkomaalaista vapaa-ajan matkailijaa, ja valuuttatulo oli noin 500 miljoonaa markkaa. Yli 60 % matkailijoista tulee Suomeen maamme luonnon ja turvallisuuden takia. Matkailun edistämiskeskus odottaa vuositasolla 10% kasvua kesäluontomatkailulle. “Etelä-Suomen luonnontilaisten ympäristöjen vähäisyys voi kuitenkin jarruttaa luontomatkailun suotuisia näkymiä Etelä-Suomessa. Luonnonsuojelualueet ovat matkailun keskeisiä voimatekijöitä niin suomalaisille kuin ulkomaisillekin matkailijoille”, sanoi projektipäällikkö Liisa Tyrväinen Joensuun yliopistosta.
Etelä-Suomen metsien suojelua käsittelevän Metso-toimikunnan on tehtävä ratkaisu asiasta 30.6.2002 mennessä. WWF korostaa, että päätöksenteossa on otettava huomioon suomalaisten metsien suojelulle myönteiset näkemykset: gallupin mukaan 90 % suomalaisista kannattaa Etelä-Suomen metsien lisäsuojelua. Suojelun hyödyt on myös otettava huomioon, kun lasketaan Etelä-Suomen metsien suojelun kustannuksia ja tehdään asiasta päätöksiä. Etelä-Suomen metsien suojelun ekologinen tarve on selvä: Noin joka kymmenes metsien eläin- ja kasvilaji on luokiteltu uhanalaiseksi. Jopa eräiden aiemmin yleisien lajien, kuten metson, kannat ovat taantuneet.
WWF:n Metsä soikoon! -seminaarissa Helsingissä käsiteltiin suojeluhyötyjen lisäksi metsien suojelun keinovalikoimaa Suomessa ja ulkomailla. Seminaarissa oli noin 120 osallistujaa. Seminaarin aiheita konkretisoidaan perjantaina 26.10 Nuuksion kansallispuistoon suuntautuvalla retkellä, jossa kuullaan mm. luontomatkailuyrittäjän käytännön kokemuksista.
Lisätietoja:
viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist, 0400 425 666, WWF / metsäpäällikkö Harri Karjalainen, 040 563 7179