WWF: Levien kevätkukinta syö hapen Itämeren pohjasta
Levien kevätkukinta Itämerellä saavutti huippunsa muutama viikko sitten. Kuolleet levät ovat nyt vajoamassa pohjaan, jossa niiden hajotus kuluttaa happea ja edistää näin kuolleiden pohjien leviämistä ja Itämeren sisäistä kuormitusta. Vain kaikkein voimakkaimmat kesäkauden sinileväkukinnat vastaavat suuruudeltaan jokavuotista kevätkukintaa, selviää WWF:n tänään julkaisemasta raportista.
Levien kevätkukinta ajoittuu maalis-toukokuulle, jolloin vain harvat merenkäyttäjät ovat liikkeellä näkemässä sen vaikutuksia. Ilmiö on tuttu tutkijoille, mutta sen vaikutus meriympäristön tilaan on heikosti tunnettu tutkimuspiirien ulkopuolella. Pääaltaan pohjoisosissa keväinen leväkukinta on ollut tänä vuonna voimakkainta 15 vuoteen.
”Kun Itämeren pääallas kukkii keväällä, siellä on kerrallaan miljoona kuorma-autollista levää. Muodostuva rekkajono olisi 12000 kilometriä pitkä, Nordkappista Gibraltarille ja takaisin! Vain kaikkein voimakkaimmissa kesäisissä sinileväkukinnoissa voi muodostua yhtä suuria levämääriä”, kertoo WWF Suomen meriasiantuntija Sampsa Vilhunen.
Pohjaan päätyvän kuolleen levän hajoamisessa kuluu runsaasti happea alusvedestä. Laskennallisesti jokavuotisen kevätkukinnan maksimi saa Suomenlahden ja Riianlahden alusveden hapettomaksi 2,5 metrin paksuudelta. Itämeren pääaltaalla vastaava luku on 1,6 metriä. Hapettomat pohjat ovat pohjaeläimistöltään kuolleita eivätkä tarjoa elinkelpoisia alueita pohjakaloille, kuten turskalle ja kampelalle.
”Kevätkukinta on merkittävä Itämeren tilaan ja rehevöitymisongelman suuruuteen vaikuttava tekijä. Massiiviset kevätkukinnat estävät tehokkaasti pohjaekosysteemien happitilanteen palautumisen, koska pohjien happitilanne on muutenkin heikko veden voimakkaan kerrostuneisuuden ja harvoin tapahtuvien suolavesipulssien takia”, sanoo johtava tutkija Heikki Pitkänen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).
Kevätkukinta on osa Itämeren perustuotantoa ja luonnollinen ilmiö. Nykyisin syntyvät levämäärät kuitenkin tukahduttavat ekosysteemin toimintaa sen sijaan, että ne lisäisivät meren tuottavuutta. Kevätkukinnan voimakkuudessa ei ole havaittu nousevaa trendiä, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttaman ravinnekuormituksen kasvun epäillään lisäävän myös keväisiä levämääriä meressä.
Kevätaikaisen leväkukinnan voimakkuuteen vaikuttaa pääasiallisesti maalta tuleva talviaikainen typpikuormitus. Typpeä päätyy Itämereen maanviljelystä, asutusjätevesistä, fossiilisten polttoaineiden poltosta ja Itämeren laivaliikenteestä. Kevätkukinnan jälkeen pohjassa hajoavat valtavat levämäärät kuluttavat hapen loppuun ja edistävät näin fosforin vapautumista sedimentistä. Ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. Vapautunut fosfori taas ruokkii loppukesän sinileväkukintoja, jotka puolestaan sitovat ilmasta meriveteen lisää typpeä. Rehevöitymisen noidankehä on näin valmis.
“Rehevöitymisen noidankehän rikkomiseksi vaaditaan merkittäviä leikkauksia ulkoiseen kuormitukseen niin typen kuin fosforinkin osalta. Esimerkiksi pesuaineiden fosfaattikielto ja asutusjätevesien käsittelyn tehostaminen ovat nopeita ja kustannustehokkaita toimenpiteitä, jotka voidaan toteuttaa kaikissa Itämeren rantavaltioissa. Rehevöitymisen torjunnassa tärkein apu on kuitenkin maatalouspolitiikan onnistunut uudistaminen Itämeren rehevöitymisongelma huomioon ottaen. Näin Itämeren kehityksen suunta voitaisiin pysyvästi kääntää paremmaksi”, Sampsa Vilhunen sanoo.
Tutustu WWF:n Spring Algae Blooms -raporttiin: www.panda.org/baltic
Lisätietoja:
Sampsa Vilhunen, meriasiantuntija, WWF, 040 550 3854
Heikki Pitkänen, johtava tutkija, SYKEn merikeskus, 040 582 3182