Julkaistu

WWF ja Metsähallitus: Pohjois-Suomen valtionmaiden vanhojen metsien suojelun täydentämisestä sopu

WWF:n ja Metsähallituksen neuvotteluissa on löytynyt vanhojen metsien suojelun täydentämisestä sopu, jolla on ratkaistu vuoden 1996 vanhojen metsien suojelupäätöksestä jäänyt erimielisyys. Metsähallituksen vuoden 2005 kesäkuussa tekemää suojelupäätöstä on tarkennettu ja kohdennettu luontojärjestöjen inventointien tuoman lisätiedon avulla.

WWF:n ja Metsähallituksen yhdessä rajaamien, Kainuussa, Pohjanmaalla, Koillismaalla sekä Inarin eteläpuolisessa Lapissa sijaitsevien kohteiden yhteispinta-alasta varsinaista vanhaa metsää on noin 55 000 hehtaaria. Metsähallitus jättää nämä alueet pysyvästi hakkuutoiminnan ulkopuolelle.

Yhteinen näkemys suojeltavista kohteista on löydetty Etelä-Kuhmo–Oulu -linjalta  pohjoiseen Enontekiön kunnan rajalle sekä Kittilän, Sodankylän, Savukosken ja Sallan pohjoisosiin. Kohteet sisältyivät myös Taiga Rescue Networkin vuonna 2000 julkaisemiin niin sanottuihin The Last of the Last  -karttoihin. Kun otetaan huomioon kaikki vanhoja metsiä koskevat aiemmat suojelupäätökset, neuvottelutulos merkitsee, että vanhojen metsien olennaiset suojeluarvot Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtionmailla on tällä tarkastelualueella turvattu.

Suojeltavat kohteet valittiin jo vakiintuneiden vanhojen metsien kriteereiden perusteella. Erityistä huomiota kiinnitettiin metsän rakennepiirteisiin ja uhanalaisten lajien esiintymiseen. Rajauksissa päähuomio kiinnitettiin siihen, että vanha metsä säilyy elinvoimaisena. Tästä syystä pienet vanhan metsän sirpaleet jätettiin pois rajauksista lukuun ottamatta muutamia erityistapauksia tarkastelualueen etelärajalla.

Edellä olevan lisäksi tarkasteltiin myös Inarin eteläpuoliseen Metsä-Lappiin rajoittuvia kohteita. Metsä-Lapissa metsien suojeluaste on selvästi korkeampi kuin muualla tarkastelualueella (Raimo Virkkala, SYKE 2000: metsien suojeluaste Metsä-Lapissa oli 40,3 % vuonna 1997). Nyt tehdyssä ratkaisussa lisättiin edelleen metsien suojelua myös Metsä-Lapissa. Tällä alueella on kuitenkin myös suojelun ulkopuolella suhteellisen luonnontilaisia vanhoja metsiä. Metsähallitus selvittää suojeluverkon kattavuutta ja mahdollisia puutteita ennen toimenpiteiden suunnittelua niissä. Metsätalouden ja porotalouden sekä muun monikäytön tarpeiden yhteen sovittamista alueella jatketaan luonnonvarasuunnittelun ja hankekohtaisen sidosryhmätyön avulla.
 
"Nyt tehty suojelupäätös on kansainvälisesti merkittävä. Suomi osoittaa globaalia metsävastuuta turvaamalla näiden ainutlaatuisten vanhojen metsien suojelun. Myös neuvotteluprosessi kelpaa esimerkiksi rakentavasta ratkaisutavasta moniin maailman metsäkiistoihin", sanoi kansainvälisen WWF:n metsäjohtaja Duncan Pollard tiedotustilaisuudessa Helsingissä.

"Metsähallitus harjoittaa vastuullista metsätaloutta sovittaen yhteen eri sidosryhmien näkemyksiä. Olemme iloisia WWF:n kanssa saavutetusta ratkaisusta, joka omalta osaltaan luo varmuutta metsäelinkeinon tulevaisuudelle Pohjois-Suomessa ", toteaa Metsähallituksen metsätalouden johtaja Hannu Jokinen.

The press release and the backgrounder in English can be found in WWF International's website, and the materials in German as a pdf-file.

Lisätietoja:  

pääsihteeri Timo Tanninen, WWF Suomi, gsm 040 574 9266
hankintajohtaja Jussi Kumpula, Metsähallitus, gsm 0400 388 614
aluejohtaja Kii Korhonen, Metsähallitus, gsm 0400 300 861
tiedottaja Kristiina Vuopala, Metsähallitus, gsm 040 729 8819

Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluprosessin tausta

Valtioneuvosto teki vuonna 1996 päätöksen Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelusta. Pääosa suojelunarvoisista vanhoista metsistä päätettiin suojella lakisääteisinä luonnonsuojelualueina, mutta pienempien kohteiden luontoarvot päätettiin turvata Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun keinoin. Sittemmin jälkimmäisiin kohteisiin kohdistuneet hakkuut aiheuttivat jatkuvia metsäkiistoja, jotka saivat myös kansainvälistä huomiota osakseen.

Vanhojen metsien suojelun puutteiden korjaamiseksi ja metsäkiistojen lopettamiseksi WWF Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto ehdottivat 20.12.2002 Metsähallitukselle neuvotteluprosessin käynnistämistä Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun täydentämiseksi. Keskustelujen jälkeen WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton aloite johti em. luonnonsuojelujärjestöjen ja Metsähallituksen välisen ns. dialogiprosessin käynnistymiseen keväällä 2003. Dialogiprosessille haettiin ja saatiin hyväksyntä myös maa- ja metsätalousministeriöltä, ympäristöministeriöltä sekä kansalliselta metsäneuvostolta.

Metsäneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä prosessiin liitettiin vuodesta 2004 lähtien myös maakunnissa pidetyt sidosryhmätapaamiset, joissa esiteltiin alustavia tuloksia ja keskusteltiin vanhojen metsien suojeluun liittyvistä näkökohdista, mukaan lukien metsien suojelun aluepoliittiset ja työllisyysvaikutukset.

Dialogiprosessin aikana WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Metsähallitus kokoontuivat yhteensä 74 kertaa ja sidosryhmätapaamisia järjestettiin eri puolilla Pohjois-Suomea yhteensä 5 kappaletta. Prosessissa käsiteltiin yli 400 potentiaalisesti arvokkaan vanhan metsän alueen suojeluarvoja, suojelun tarvetta ja suojelumahdollisuuksia. Käsiteltyjen kohteiden yhteispinta-ala oli noin 360 000 hehtaaria, josta kasvullisen metsämaan osuus oli noin puolet. Kohteet sijaitsivat eri puolilla Pohjois-Suomea Kainuusta Enontekiön ja Inarin kuntien etelärajaan asti. Tarkastelualuetta ei ulotettu Ylä-Lappiin Inarin kunnan alueelle, missä metsien suojeluaste jo ennestään on korkea, ja missä oli samaan aikaan käynnissä erillinen prosessi metsätalouden ja porotalouden yhteensovittamisesta.

Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton inventoijat keräsivät maastokäynneillä runsaasti uutta lajisto- ja muuta luonnontieteellistä tietoa käsiteltävistä kohteista. Inventoinneissa löytyi mm. yli 10 000 uutta uhanalaisten kääväkkäiden esiintymää. Metsähallitus pidättäytyi hakkuista käsiteltävillä alueilla koko dialogiprosessin ajan.

Metsähallitus päätti dialogiprosessin tuloksena 13.6.2005 suojella noin 100 000 hehtaaria metsiä ja soita (55 000 ha tuottavaa metsämaata). Suojelupäätös sisälsi muun muassa kaikki ne kohteet, joiden rajauksesta oli löytynyt alustava yhteinen näkemys dialogiprosessissa. Sekä WWF että Suomen luonnonsuojeluliitto paheksuivat Metsähallituksen menettelyä ja pian tämän jälkeen Suomen luonnonsuojeluliitto irtisanoutui jatkokeskusteluista Metsähallituksen kanssa.

Syksyllä 2005 Metsähallitus tarjosi WWF:lle ja Suomen luonnonsuojeluliitolle mahdollisuuden olla mukana sijoittamassa ja rajaamassa kohteita kartoille. WWF vastasi Metsähallituksen tarjoukseen myöntävästi. WWF ja Metsähallitus sopivat yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa, että kohteiden valinnassa ja sijoittelussa pyritään luonnonsuojelubiologisesti mahdollisimman hyvään tulokseen.

WWF:n ja Metsähallituksen välisissä keskusteluissa kiinnitettiin erityistä huomiota Kainuuseen, Koillismaahan, Pohjanmaahan sekä Lapin läänin etelä- ja keskiosiin valtioneuvoston vuoden 1996 vanhojen metsien suojelupäätöksen tarkastelualueelle, jossa metsien suojeluaste oli olennaisesti pienempi kuin Metsä-Lapissa (Raimo Virkkala, SYKE 2000: vuonna 1997 Metsä-Lapin metsien suojeluaste 40,3 %).

Taiga Rescue Networkin The Last of the Last -kartat:  Kansainvälisen luonnonsuojelu-, ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen yhteenliittymä Taiga Rescue Networkin koordinoiman projektin tuloksena syntyneet kartat ja raportti kokoavat yhteen tiedot Pohjois-Euroopan vanhojen metsien sijainnista, suojelutilanteesta ja uhkakuvista.

Voit ladata indeksikartan suojelluista alueista pdf-tiedostona.