WWF ja SLL: Uuden metsälain on turvattava luonnon monimuotoisuus
WWF Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto edellyttävät, että valmisteilla olevan uuden metsälain on parannettava metsäluonnon tilaa. Järjestöt pitävät tervetulleena lakimuutoksen keskeistä tavoitetta vapauttaa metsätalouden sääntelyä ja monipuolistaa metsänhoitoa, kunhan se tapahtuu ekologisen kestävyyden edellyttämissä rajoissa.
”Metsiemme hoidossa on vielä paljon parannettavaa, sillä uhanalaisista lajeistamme 36 prosenttia elää ensisijaisesti metsissä, ja kaksi kolmasosaa metsätyypeistä ja puustoisista suotyypeistä ovat uhanalaisia. Metsätalous on merkittävin uhka suurimmalle osalle näistä luontotyypeistä ja lajeista”, sanoo WWF Suomen metsäasiantuntija Panu Kunttu.
Järjestöjen mielestä metsälain mukaisten arvokkaiden elinympäristöjen merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä tulee edistää määrittelemällä elinympäristöt aiempaa huolellisemmin, perustuen luonnontieteellisiin piirteisiin. Nykyisin nämä metsälakikohteet ovat keskimäärin vain 0,35 hehtaarin suuruisia, minkä vuoksi niiden tärkeät ominaispiirteet ja lajisto eivät välttämättä pitkällä aikavälillä säily. Arvokkaiden elinympäristöjen listaa tulee myös täydentää esimerkiksi uhanalaisilla aito- ja nevakorvilla, korpirämeillä, joenvarsimetsillä ja pohjoisen letoilla.
Metsäluonnon tilaa voidaan lakiuudistuksessa parantaa myös mahdollistamalla suometsien ennallistaminen ja kaikkien kotimaisten puulajien monipuolinen kasvattaminen.
“Miksi emme sallisi metsänomistajan kasvattaa vaikka harmaaleppää, raitoja ja pihlajaa tai palauttaa ojitetun alueen suoksi, jos hän niin haluaa? Tulevaisuudessa voidaan pitää myös taloudellisesta näkökulmasta tärkeinä eri puulajeja kuin nykyisin,” suojeluasiantuntija Sini Eräjää Suomen luonnonsuojeluliitosta ihmettelee.
Avohakkuille tarvitaan vaihtoehtoja
Huolestuttavana luontojärjestöt pitävät maa- ja metsätalousministeriön ehdotusta luopua metsän uudistuskypsyysrajoista. Muutos johtaisi todennäköisesti päätehakkuiden tekemiseen yhä aiemmin ja metsien ikärakenteen nuorentumiseen entisestään.
Keskeistä lakiuudistuksessa on myös luoda tilaa kipeästi kaivatuille vaihtoehdoille avohakkuisiin perustuvalle metsätaloudelle.
“Erirakenteinen metsänkasvatus, poimintahakkuut, pienaukkohakkuut ja muut metsämaisemaa paremmin säilyttävät menetelmät tulee sallia riittävän väljästi, jotta niistä voi oikeasti kehittyä varteenotettava vaihtoehto avohakkuille. Metsän uudistamisen ja kasvattamisen menetelmien yksityiskohtaisen sääntely ei ole enää nykypäivää”, Eräjää toteaa.
Metsälainsäädännössä on edelleen käyttämättä useita mahdollisuuksia turvata metsäluonnon monimuotoisuus. Esimerkiksi säästöpuiden jättäminen hakkuualoille, vesien suojakaistat ja energiapuun korjuun rajoitukset ovat jo osa metsätaloutta ja ne tulisi sisällyttää metsälakiin. Myös uhanalaisten metsälajien tarkempi huomiointi metsänkäsittelyssä ja kesäaikaisten hakkuiden rajoittaminen linnustollisesti arvokkailla kohteilla kuuluisivat osaksi metsälain biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen päämäärää.
“Metsien monimuotoisuuden turvaamista ei voida jättää vain vapaaehtoisten keinojen tai luonnonsuojelulain varaan. Metsälaki asettaa metsätalouden harjoittamiselle vähimmäisvaatimukset. Metsälainsäädäntö on ainoa kaikkia metsänomistajia sitova keino vaikuttaa metsien käsittelyyn. Lailla pitää pyrkiä sitovasti turvaamaan monimuotoisuuden säilyminen talousmetsissä”, painottaa Panu Kunttu.
Lisätietoja:
WWF Suomi, Panu Kunttu, metsäasiantuntija ja WWF:n edustaja metsälakityöryhmässä, panu.kunttu@wwf.fi, 050 305 5086
Suomen luonnonsuojeluliitto, Sini Eräjää, suojeluasiantuntija ja SLL:n edustaja metsälakityöryhmässä, sini.erajaa@sll.fi, 050 358 3838
Julkaistu 5.6.2012