WWF:n kansainvälinen Itämeren suojeluohjelma julkistettiin tänään Tukholmassa

WWF:n Itämeri-ohjelmassa on viisi painopistealuetta: mereiset suojelualueet, rehevöityminen, kemikaalit, kalastus ja ilmastonmuutos. Työhön kuuluu niin yhteiskunnallista vaikuttamista, yritysyhteistyötä, tutkimushankkeisiin osallistumista kuin kenttäprojektejakin.

Ohjelman tavoitteena on kääntää Itämeren kielteinen kehitys myönteiseksi 10 vuoden sisällä. “Haluamme vähentää rehevöitymistä aiheuttavia päästöjä, luoda kattavan mereisten alueiden suojeluverkoston, minimoida öljykuljetusten riskit ja palauttaa kalakantojen elinvoimaisuuden”, sanoo toimintaohjelman laadintatyöhön osallistunut Suomen WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen.

Rehevöitymisen vähentämiseksi WWF vaatii päästöjen vähentämistä erityisesti maataloudesta, mutta myös yhdyskuntajätevesien, liikenteen ja teollisuuden päästövähennykset ovat tarpeen. Ohjelman tavoitteena on myös kieltää noin 15 myrkyllisintä kemikaalia, ja öljykuljetusten turvallisuuden parantamiseksi WWF jatkaa työtään Itämeren luokittelemiseksi erityisen herkäksi merialueeksi (PSSA-alue). Mereisten suojelualueiden verkostoa on laajennettava, ja alueiden hoitoa parannettava. Kattavan suojelualueverkoston perustaminen edellyttää kuitenkin vedenalaisen luonnon kartoitusta ja tutkimusta, missä WWF on niin ikään mukana.

Itämeren rantavaltioiden WWF-toimistoilla on kaikilla omat vastuualueensa uudessa suojeluohjelmassa. Suomen WWF:llä on vetovastuu öljykuljetusten riskien pienentämisessä sekä Itämeren PSSA-statuksen edistämisessä. Tavoitteina on mm. kansainvälistä meriliikennettä koskevat, onnettomuusriskiä pienentävät säädökset sekä öljyonnettomuuksien torjuntavalmiuksien parantaminen. Lisäksi Suomen WWF painottaa rehevöitymisen vähentämistä ja mereisten elinympäristöjen suojelua. Tavoitteena on mm. vedenalaisten arvokkaiden luontokohteiden inventointi ja suojelu sekä mereisten kansallispuistojen vesiluonnon suojelu.

WWF:n pitkän tähtäimen visio Itämeren tulevaisuudesta ja Itämeri-ohjelman englanninkielinen lyhennelmä ovat alla.

Tasavallan presidentti ja Ruotsin kuningas WWF:n Itämeren seminaarissa tänään

WWF:n Itämeri-ohjelma julkistettiin tänään Tukholmassa pidettävän Östersjöfestivalenin yhteydessä järjestettävässä seminaarissa. Muun muassa tasavallan presidentti Tarja Halonen ja Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa osallistuvat seminaariin.

Itämeri kuuluu kansainvälisen WWF:n luokituksen mukaan maailman arvokkaimpiin ekosysteemeihin eli ns. Global200 –alueisiin. Tällaisia maailman luonnon monimuotoisuuden takia arvokkaimpia alueita on 238.

Lisätietoja:

Meriasiantuntija Anita Mäkinen, 040 527 1425, anita.makinen@wwf.fi; Viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist, 0400 425 666, paivi.rosqvist@wwf.fi

WWF:n visio Itämeren tulevaisuudesta

Itämerelle tyypillisten eläin- ja kasvilajien populaatiot ranta- ja meriekosysteemeissä ovat terveitä. Tämä edistää kehityshistorialtaan nuoren Itämeren elinvoimaisuutta ja säilyttää sen ainutlaatuisena. Itämeren ja sen valuma-alueen lajisto ja elinympäristöt ovat runsaita, ja ihmisten toiminta ei vaikuta kielteisesti sen luontaisiin prosesseihin tai veden laatuun.

Itämeren perustuotanto säilytetään, ja sen resursseja käytetään ekologisesti kestävällä tavalla. Itämeren haavoittuvuus otetaan huomioon, ja rannikon ja meren ekosysteemit ja habitaatit suojellaan. Itämeren tila on parantunut niin, että sen monimuotoisuutta ylläpitävät lajit ja niiden elinkierrot sekä ekosysteemien koskemattomuus ja toiminnot on turvattu.

Itämeren alueen kansalaiset, kansalaisyhteiskunta, elinkeinoelämä ja kulttuurit tekevät yhteistyötä niin että kaikki Itämeren hyödyntäminen, olipa se tuotantoon, kulutukseen tai virkistykseen liittyvää, säilyttää ja edistää Itämeren rannikon ja mereisten ekosysteemien luontaista pääomaa ja elinvoimaa. Ihmisen riippuvuus ekosysteemien elämää ylläpitävistä toiminnoista on sisäistetty, ja kestämättömät elämäntavat, kulutus ja veden, maan ja luonnonvarojen käyttö on lopetettu.

WWF:n Itämeri-ohjelman englanninkielinen lyhennelmä

The mission of the World Wide Fund for Nature, WWF, is the conservation of nature – to preserve the plants, animals, and natural communities that represent the diversity of life on Earth by protecting the land and waters they need to survive. Historically WWF focused conservation efforts directly on species and then to protecting their habitats. Over the years, the pressures on nature have become so great that WWF has changed its method. It is not possible to protect one single species without consideration of and understanding for what might be happening to its habitat. Neither is it appropriate to consider conservation apart from the needs of local communities who use the natural resources for their subsistence. In addition, the global crisis of species extinction and habitat degradation demands a new kind of strategic planning. Transboundary co-operation to achieve conservation goals is becoming a necessity. We must conduct conservation planning and mapping over larger spatial scales and longer time frames than ever before. In order to successfully deliver on WWF’s goals the organisation has undergone a strategic alignment process and has launched the ecoregion conservation framework focusing on a network of so called Global 200 areas.

The WWF Global 200 network is a number of designated areas, ecoregions, warranting action. These areas have been chosen based on multiple criteria, not only reflecting on the value of biodiversity but also on the level of threats. An ecoregion has been defined as “a relatively large unit of land and water that contains a distinct assemblage of natural communities sharing a large majority of species, dynamics and environmental conditions”.

The Baltic Sea is unique with significant river runoff, a relatively small sea basin and a limited exchange of the water with the North Sea. The watershed covers cities, agricultural and forestry areas in nine countries, and virtually all terrestrial activities significantly affect the marine environment. Due to the semi-enclosed nature of the Baltic Sea it is particularly important to address the terrestrial influences that affect the marine ecosystems.

Ecoregion Conservation

Ecoregion conservation is a new methodology, based on a thorough biodiversity assessment for the designated area. Ecoregion conservation is an ambitious, broad-scale, integrated approach that aims to conserve and, where necessary, restore the biological diversity of an entire ecoregion – species, communities, and ecosystem processes. This does not mean that every individual of every species must be protected, but it does mean that WWF strategies and actions should work towards achieving the broad goals of:

• Representation – all native ecosystem types and several stages across their natural range of variation
• Resilience – design and manage the system to be responsive to short-term and long-term environmental changes and to maintain the evolutionary potential of lineage’s
• Viable populations – maintain viable populations of all native species in natural patterns of abundance and distribution
• Healthy processes – maintain ecological and evolutionary processes such as disturbance regimes, hydrological processes, nutrient cycles, and biotic interactions, including perdition

In order to more appropriately target conservation actions and resources, there is a need to understand and connect micro-level factors to broader socio-economic factors. What influences people to make decisions that run counter to their long-term interests and degrade the natural environment? WWF’s methodology tries to provide in-depth, multilevel and multidisciplinary analysis of the various socio-economic factors affecting biodiversity.

WWF Baltic Sea Programme

On the basis of these numerous analyses WWF has identified five major threats to the Baltic Sea – habitat degradation, fisheries, eutrophication, toxics and climate change. WWF Baltic Programme is being launched to harmonise efforts among participating organisations around the Baltic Sea. The common goals are described in the Baltic Sea Ecoregion Action Plan where targets, milestones and activities have been elaborated that span over a 10-15 year period. To halt the negative impact of the threats the following targets need to be met:

• Eutrophication does not threaten biodiversity and the ecological functions in the Baltic Sea by 2020
• A representative network of ecologically valuable marine and coastal protected areas is established and well managed in the Baltic Sea by 2015
• Maritime transports are ecologically sustainable with a minimised impact on the marine environment by 2010
• All fish stocks in the Baltic are sustainably managed by 2015
• 15 of the most hazardous substances have been eliminated or reduced, aiming at “zero” release to the Baltic Sea marine environment by 2007
• The ecological functions of coastal zone ecosystems including freshwater wetlands, coastal lagoons and free-flowing rivers are prioritised in all Baltic Sea countries by 2008

The Action Plan is revised annually to report on successes and to identify weaknesses. The updating is central to a dynamic process, incorporating and adjusting to new data and information and as well as the progress achieved in delivering the milestones.