Julkaistu

WWF:n kansainvälinen selvitys: Itämeren suojelua edistävien kansainvälisten sopimusten toimeenpano retuperällä kaikissa Itämeren maissa

WWF julkisti tänään Tukholmassa osana kapellimestari Esa-Pekka Salosen johtamaa Itämeri-festivaalia WWF:n kansainvälisen Itämeri-ohjelman teettämän selvityksen Itämeren suojelusta. Selvityksen mukaan Itämeren suojelutoimissa on laajasti epäonnistuttu. Suomi sijoittui vertailussa häntäpäähän yhdessä Puolan, Ruotsin, Viron ja Venäjän kanssa. WWF:n kansainvälinen arviointi pureutui siihen, kuinka Itämeren rannikkovaltioiden hallitukset ovat ratifioineet ja toimeenpanneet Itämeren suojeluun liittyviä kansainvälisiä sopimuksia.

WWF:n selvityksessä arvioitiin Itämeren rannikkovaltioiden suojelutoimia viiden aiheen – rehevöitymisen, merenkulkuun liittyvien kysymysten, haitallisten kemikaalien, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen sekä kestävän kalatalouden – osalta. Selvityksessä verrattiin sitä, miten valtiot ovat ratifioineet ja toteuttaneet Itämerta koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Muita valtioiden Itämeren hyväksi tehtyjä toimia, esimerkiksi kansallisia toimia, ei arvioitu.

Ainoastaan haitallisten kemikaalien osalta valtiot ovat selkeästi edistäneet kansainvälisten sopimusten toteuttamista, Suomessa jopa kiitettävästi. Kaikkien muiden käsiteltyjen suojelutoimien osalta Itämeren valtiot pääosin reputtivat pahasti. Tyydyttävän arvosanan kokonaisarviossa saivat Saksa, Tanska, Liettua ja Latvia, kun taas Puolan, Ruotsin, Suomen, Viron ja Venäjän valtiolliset toimet Itämeren suojelemiseksi saivat heikon arvosanan; maat sijoittuivat vertailussa edellä mainittuun järjestykseen. Yksittäisenä merkittävänä tekona voidaan mainita, että Saksa on perustanut aktiivisesti mereisiä suojelualueita määrittelemällä suuren osan Itämeren rannikkoalueistaan Natura 2000 -alueiksi. WWF:n kansainvälinen Itämeri-ohjelma palkitsi Saksan valtion tästä Baltic Sea Leadership Award -tunnustuspalkinnolla*.

Huonoiten hoidetuimmiksi osa-alueiksi paljastuivat rehevöitymisen torjunta sekä mereisten kalakantojen (turska, silakka, lohi) hoito, joista kaikki maat saivat heikoimman mahdollisen arvosanan. Rehevöitymisen kohdalla tarkasteltiin Euroopan unionin vesipuite- ja nitraattidirektiivien täytäntöönpanoa ja aikaansaatuja ravinnekuormituksen pitkäaikaismuutoksia. Tässä vertailussa Suomi jäi Itämeren EU-jäsenmaista viimeiseksi. Venäjää ei voitu EU-sopimusten suhteen arvioida, mutta Venäjällä sekä fosforin että typen päästöt ovat vuosina 1994–2004 kasvaneet kaikista Itämeren valtioista selvästi eniten.

Suomen heikkoon kokonaissijoitukseen vaikutti muun muassa epäonnistuminen rehevöitymisen torjunnassa. Suomelta puuttuvat myös kokonaan ulkomerelle sijoittuvat suojelualueet (kauempana kuin 12 meripeninkulmaa rannikosta), mikä laski Suomen sijoittumista luonnon monimuotoisuutta turvaavia toimia arvioitaessa. Suomen arvosanaa merenkulkuun liittyvien kysymysten osalta puolestaan laski erityisesti se, ettei Suomi ole allekirjoittanut kiinnittymisenestoaineiden eli niin sanottujen myrkkymaalien käyttöä koskevaa sopimusta eikä painolastivesien käsittelyä koskevaa sopimusta, joka pyrkii estämään tulokaslajien saapumista Itämerelle. Myrkkymaalit kieltävän sopimuksen Suomi ratifioinee tänä syksynä.

”Pääministeri Matti Vanhasen tänä kesänä antama julkinen tuki WWF:n rehevöitymisen vastaiselle kampanjalle on ollut kannustava esimerkki siitä, kuinka valtiojohdosta löytyy myös uskoa ja suojelutahtoa Itämeren tilan parantamiseksi. WWF toivoo tämän näkyvän konkreettisina poliittisina päätöksinä. WWF:n kansainvälinen selvitys osoittaa, että meillä on paljon vielä käyttöönottamattomia keinoja suojella Itämerta. Itämerta ei auta, että jatkuvasti kehitetään paperilla uusia keinoja ja sopimuksia, vaan vanhat sopimukset on myös toimeenpantava. Myös Suomen valtion olisikin ratifioitava olemassa olevat kansainväliset sopimukset viipymättä”, WWF:n meriasiantuntija Sampsa Vilhunen sanoo.

WWF julkisti tänään Tukholmassa myös manifestin Itämeren puolesta. Manifestilla WWF haluaa kiinnittää huomion Itämeren katastrofaaliseen tilaan ja kokonaisvaltaisen suojelutoiminnan tarpeeseen. ”WWF vaatii todellista johtajuutta korkeimmilla mahdollisilla poliittisilla tasoilla ja toimintaa Itämeren pelastamiseksi”, WWF:n kansainvälisen Itämeri-toimiston päällikkö Pauli Merriman sanoo.

Taustatietoa toimittajille:

  • WWF:n kansainvälinen selvitys Itämeren valtioiden suojelutoimista (pdf-tiedosto, 723 kilotavua) internetissä: www.wwf.fi/www/uploads/pdf/balscore.pdf
  • WWF:n Itämeri-manifesti (pdf-tiedosto, 392 kilotavua) internetissä: www.wwf.fi/www/uploads/pdf/balmanif.pdf
  • Maiden suojelutoimet eri teemoissa pisteytettiin asteikolla kiitettävä (A+, A, A-), hyvä (B+, B, B-), tyydyttävä (C+, C, C-) ja heikko (F; alle 50 % maksimipistemäärästä).
  • Vertailu tehtiin yhdeksän maan välillä: Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Viro, Venäjä.
  • Maiden välinen vertailu ja pisteytys kertovat sitoutumisesta kansainvälisiin sopimuksiin, sopimusten täytäntöönpanosta sekä pitkäaikaisesta kehityksestä esimerkiksi rehevöittävän ravinnekuormituksen määrässä.
  • Eri aihealueissa pisteytys on laadittu seuraavien kriteerien mukaan, tarkastellen seuraavia kansainvälisiä sopimuksia ja toimia:

    1. Rehevöityminen: Euroopan unionin vesipuite- ja nitraattidirektiivien täytäntöönpano, ravinnekuormituksen pitkäaikaismuutokset.
    2. Merenkulkuun liittyvät kysymykset: öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjunta- ja kompensaatiosopimukset OPRC 90, OPRC/HNS 2000, HNS 96, Bunkers 2001 ja FUND 2003, kiinnittymisenestoaineiden käyttöä koskeva sopimus AFS 2001, painolastivesien käsittelyä koskeva sopimus BWM 2004.
    3. Haitalliset kemikaalit: Tukholman ja Baselin sopimukset, kansallinen suunnitelma, Itämeren suojelukomission ”hot spot” -listalla olevien saastutuslähteiden puhdistus.
    4. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen: Itämeren suojelukomissiossa keskusteltujen suojelualueiden perustaminen, Natura 2000 - ja Emerald-suojelualueverkoston kattavuus valtion aluevesillä sekä talousalueella.
    5. Kestävä kalatalous: Itämeren kalakantojen kestävää käyttöä turvaava EU:n yhteinen kalatalouspolitiikka. Koska vain alle puolet Itämeren kalakannoista katsotaan olevan kestävän pyynnin kohteena, saivat kaikki jäsenvaltiot heikoimman arvosanan.
  • * WWF antoi tunnustuspalkinnon myös ruotsalaisen Baltic Sea 2020 -säätiön perustaja Björn Carlsonille sekä Alfa Laval / Wallenius Water -yritykselle.

Lisätietoja:
WWF / meriasiantuntija Sampsa Vilhunen, 040 550 3854, etunimi.sukunimi@wwf.fi
WWF/ meriasiantuntija Anita Mäkinen (Tukholmassa), 040 527 1425, etunimi.sukunimi@wwf.fi (erityisesti merenkulkua ja luonnon monimuotoisuutta koskevat kysymykset)