Julkaistu

WWF raportti: Ilmastonmuutoksen vaikutukset lisäävät levämäärää Itämerellä

WWF:n on julkaissut ”Ilmastonmuutoksen vaikutukset Itämeren rehevöitymiseen” -raportin, jossa mallinnetaan ensimmäistä kertaa ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia Itämeren levämääriin ja ekologiaan. Analysoitujen skenaarioiden mukaan ilmastonmuutos heikentää Itämeren tilaa etenkin niillä merialueilla, joilla leväesiintymät ovat jo nyt runsaita. Mallin tulosten mukaan Itämeren terve ekosysteemi voidaan todennäköisesti saavuttaa vain vähentämällä ravinnekuormitusta huomattavasti aikaisemmin suunniteltua enemmän.

Raportissa esitettyjen tulosten mukaan ilmastonmuutoksen oletetut vaikutukset Itämeren alueella, kuten sateisuuden kasvu ja lämpötilan nousu, lisäävät Itämeren levätuotantoa ja rehevöitymistä. Vaikutukset tulevat olemaan suurimmat Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Riianlahdella, missä rehevöityminen on jo muutenkin voimakasta muun muassa jokien aiheuttaman suuren ravinnekuormituksen vuoksi.

Raportissa kuvataan myös, miten HELCOMin Itämeren toimenpideohjelmalla (Baltic Sea Action Plan, BSAP) voidaan kompensoida ilmastonmuutoksen rehevöitymistä lisäävä vaikutus. Suunnitellut ravinneleikkaukset eivät kuitenkaan ole enää ilmastonmuutoksen aiheuttaman lisäkuorman vuoksi riittäviä, jotta HELCOMin tavoitteet Itämeren hyvästä ekologisesta tilasta voitaisiin saavuttaa.

”HELCOMissa sovitulla Itämeren toimenpideohjelmalla voidaan toki vaikuttaa leväongelmaan, kunhan ohjelma pannaan ensin täytäntöön. Osa nykytilannetta parantamaan tarkoitetuista päästörajoituksista tulee kuitenkin kompensoimaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa lisäkuormaa – juoksemme siis pysyäksemme paikallamme. Varsinkin itäisellä Itämerellä tarvitaan suurempia leikkauksia ravinnekuormiin kuin mitä on kaavailtu. Tämä on mahdollista toteuttaa puuttumalla maatalouden päästöihin”, WWF:n meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen sanoo.

Ravinteiden ja leväkasvun lisäkuorma ruokkii myös Itämeren sisäistä kuormitusta. Siinä pohjaan vajonnut levämassa lisää hapen kulutusta ja johtaa merenpohjaan sitoutuneen fosforin vapautumiseen muun muassa sinilevien kasvua edistämään. Ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen edelleen heikentämä näkösyvyys on vakava uhka Itämeren luonnon monimuotoisuudelle ja vähentää myös sen virkistysarvoa entisestään.

”Vuosittaisen levätuotannon voimakkain vaihe, niin sanottu kevätkukinta, todennäköisesti voimistuu ja synnyttää samalla lisää myös pohjaan vajoavaa kuollutta levää, mikä puolestaan pahentaa hapettomuutta meren pohjalla. Myös sinileväesiintymät hyötyvät lisäravinteista, ja lämpimät kesät ovat omiaan lisäämään sinileväesiintymien todennäköisyyttä entisestään”, toteaa raportin tieteelliset päätelmät tehnyt professori Harri Kuosa.

WWF on vedonnut Itämeren maiden päättäjiin yhteisen meremme suojelemiseksi ja tervehtii ilolla tasavallan presidentin ja pääministerin suunnitelmia kutsua koolle korkean tason tapaaminen Itämeren ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Itämeren rehevöitymiseen -raportti (pdf-tiedosto, 1,7 Mt)
Raportin tulokset perustuvat YVA-SYKE 3D-ekosysteemimalliin.

Lisätiedot:
WWF meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, puh. 040 550 3854
professori Harri Kuosa, puh. (019) 280 176

Lisätietoja toimittajille

Tutkimusasetelma

Raportissa esitellään kaksi ekosysteemimallin skenaariota, jotka mallintavat ilmastonmuutoksen vaikutuksia rehevöitymiseen Itämerellä. Climate Change Scenario tutkii, miten maailmanlaajuinen ilmastonmuutos vaikuttaa Itämeren rehevöitymiskehitykseen, jos mitään suojelutoimia ei tehdä.

Climate Change and the Baltic Sea Action Plan Scenario sisältää myös rehevöitymisen vastaiset toimet. Sen tarkoituksena on selvittää, voidaanko Itämeren rehevöitymisestä päästä eroon Itämeren toimenpideohjelman keinoin ilmaston muuttuessa. Raportissa skenaarioita verrataan tietoihin Itämeren nykytilasta.

Ilmastonmuutos Itämeren alueella

Keskilämpötilojen nousu ja sateisuuden kasvu ovat yleisimmin ennustetut ilmastonmuutoksen vaikutukset Itämeren valuma-alueella. Roudaton maa ja rankat talvisateet lisäävät ravinteiden huuhtoutumista valuma-alueelta Itämereen, ja jokien mukana mereen päätyy entistä enemmän leville käyttökelpoista fosforia ja typpeä.

Jääpeitteen laajuus talvisella Itämerellä pienenee. Keskimääräisenä talvena pohjoinen Itämeri on ollut jään peitossa muutamia kuukausia. Kuitenkin esim. talven 2007–2008 aikana koko Itämeri pysyi käytännössä sulana. Jääpeite toimii merellä suojaavana kantena, joka estää tuulta sekoittamasta vettä. Jääpeitteellä on tärkeä vaikutus jokivesien hajaantumiselle, suolaisuuden kerrostuneisuudelle ja todennäköisesti myös pohjan läheisen veden happitilanteelle.

3D-ekosysteemimalli

WWF raportin tulokset saatiin YVA-SYKE 3D-ekosysteemimallilla laskettujen skenaarioiden avulla. Simuloidut skenaariot laskivat veden virtausten, ravinnetasojen ja leväbiomassojen muutokset sadoissa tuhansissa 5 km x 5 km laskentasoluissa, jotka jakautuivat Itämeren alueelle niin horisontaali- kuin vertikaalisuunnassa.

Mallin skenaariot laskettiin käyttäen hyväksi olemassa olevia Itämeren sääaineistoja, jääkarttoja, ja vedenlämpötietoja sekä erityisen lämpimiltä vuosilta 1997 ja 1999 (jotka edustivat oletettua sää- ja hydrografista tilannetta tulevaisuudessa, ilmastonmuutoksen vaikuttaessa) että vuosilta 1996 ja 1998 (jotka oli valittu edustamaan tyypillisiä Itämeren olosuhteita viimeisen 100 vuoden aikana).

Mallin simulaatioita ajettiin viiden laskennallisen vuoden ajan, jonka aikana malli laski mm. merivirtaukset, ravinteiden kulkeutumisen ja kulutuksen sekä tästä seuraavan levien kasvun.

Ravinteet kulkeutuivat mallinnetulle merialueelle noin sadasta, pistemäisestä ja alueellisesta kuormituslähteestä – pääosin Itämereen laskevien jokien mukana tai jätevedenkäsittelylaitoksista. Mallin oletuksissa käytettiin jokien mukanaan tuomassa ravinnekuormassa ilmastonmuutoksesta johtuvaa 15 % fosfori- ja typpikuormituksen lisäystä, joka on keskiarvo julkaistuissa tutkimuksissa esitetyistä 5–25 % arvioista. Laskelmissa on mukana myös laskeuma ilmasta sekä sisäistä kuormitusta aiheuttavat pohjasedimentistä veteen liukenevat ravinteet.

Tulokset keskimääräisistä leväbiomassoista laskettiin mallin simuloinnin kahden viimeisen vuoden kasvukauden (huhti–syyskuu) aikaisina keskiarvoina ja esitettiin klorofylli-A pitoisuuksina (mikrogrammaa litrassa, μg/l), joka on tyypillisimmin käytetty levämäärän indikaattori.

Itämeren toimenpideohjelma (The Baltic Sea Action Plan, BSAP)

Itämeren suojelukomissio (HELCOM) tekee työtä Itämeren suojelemiseksi Itämeren maiden hallitusten ja EU:n yhteisin toimin. HELCOMissa vuonna 2007 sovitun Itämeren toimenpideohjelman (The Baltic Sea Action Plan, BSAP) tavoitteena on palauttaa Itämeren hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä. Ohjelman tavoitteena on vähentää Itämeren ravinnekuormitusta, erityisesti fosforipäästöjä, huomattavasti. Fosforipäästöjä tulee vähentää Itämeren pääaltaan alueella 65 % ja Suomenlahdella 30 %. Lisätietoja toimenpideohjelmasta: www.helcom.fi