© Erik Mandre/ Shutterstock
Julkaistu

WWF tuomitsee erittäin uhanalaisen ahman tappoluvat

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on päättänyt sallia ahman metsästyksen poikkeusluvin. Tänään voimaan tuleva maa- ja metsätalousministeriön asetus mahdollistaa poikkeusluvan myöntämisen kahdeksan ahman tappamiseen pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueella.

WWF pitää erittäin uhanalaisen ahman tappolupien myöntämistä vääränä päätöksenä. Viime talven ahmanmetsästys osoitti, että viranomaisten resurssit metsästyksen valvontaan ovat täysin riittämättömät. Lisäksi alkukevääseen asti jatkuva metsästys uhkaa imettäviä naaraita ja niiden vastasyntyneitä pentuja.

WWF:n mielestä nyt päätetyn kiintiön mukaisia lupia ei tule missään tapauksessa myöntää Natura-alueille, joiden suojeluperusteena ahma on, eikä niihin paliskuntiin, joissa ylitetään asetuksen mukainen suurin sallittu poromäärä.

WWF keräsi yhdessä BirdLifen, Luonto-Liiton ja Animalian kanssa 16 675 nimeä ahman metsästystä vastustaneeseen vetoomukseen, jolla vastustettiin poikkeuslupien myöntämistä.

”Toimitimme vetoomuksen ministeri Lepälle ja pyysimme häntä kuuntelemaan kansalaisten ääntä”, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

Metsästykselle on vaihtoehtoja

Maatalous- ja metsätalousministeriö perustelee päätöstä porovahinkojen korvaukseen osoitettujen määrärahojen riittämättömyydellä. WWF:n mielestä ahman ja porotalouden yhteensovittamiseksi on kuitenkin olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin tappaminen. WWF on toistuvasti esittänyt, että tärkein toimenpide ahman ja poronhoidon yhteensovittamisessa olisi siirtyä reviiripohjaiseen, ahman onnistuneiden pesintöjen määrän perusteella paliskunnalle maksettavaan porovahinkojen korvaukseen.

Yksi ahma tappaa tunturialueella tutkimuksen mukaan keskimäärin noin kaksi poroa kuukaudessa, eli karkeasti 24 poroa vuodessa. Kun Suomen poronhoitoalueella on Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan noin 100 ahmaa, ei reviiripohjaisesti korvattu, saalistutkimukseen pohjautuva vahinkomäärä ylittäisi rahallisesti viime vuosina ahmavahingoista korvattuja määriä.

Maakotkan kohdalla on käytössä reviiripohjainen korvausjärjestelmä. Maakotkan esimerkki osoittaa, että reviiripohjaisen korvausjärjestelmän myötä lajiin kohdistuva vaino on käytännössä loppunut ja asenteet maakotkaa kohtaan muuttuneet positiiviseen suuntaan. Ruotsissa siirryttiin reviiripohjaiseen ahman aiheuttamien porovahinkojen korvaukseen jo 1990-luvulla, ja sen jälkeen Ruotsin poronhoitoalueen ahmakanta on kasvanut merkittävästi.

Metsästyksen valvontaan saatava tuntuvasti lisäresursseja

Vaikka maa- ja metsätalousministeriö kertoi tiedotteessaan viime talven poikkeusluvista, että ”ahman metsästystä valvotaan erityisen tarkasti”, ja että ”erävalvontaa tehostetaan”, WWF:n tietojen mukaan lisäresursseja Metsähallituksen erävalvontaan tätä varten ei kuitenkaan osoitettu. Metsähallituksen mukaan viime vuoden alkupuoliskolla toteutettu ahman poikkeuslupametsästys osoitti, että viranomaisten resurssit valvoa metsästyksen lupaehtojen noudattamista olivat täysin riittämättömät.

Koko sillä valtavalla alueella, jolle viime talven poikkeusluvat - ja myös nyt esitetyt poikkeusluvat - kohdistuvat, toimii vain kolme Metsähallituksen erätarkastajaa. Esimerkiksi Käsivarren paliskunnan alueella Metsähallituksen erätarkastaja kirjasi viime talven ahmanmetsästyksessä kuusi ilmoitusta ahman pyynnin aloittamisesta ja päättymisestä. Kuudesta ilmoituksesta kaksi oli kaatoilmoituksia. Niistä toisen kävi poliisi tarkastamassa, ja toista kaatoa ei käyty tarkastamassa lainkaan. Yhtään niistä pyyntipäivistä, joilta ei tullut kaatoilmoitusta, ei käyty tarkastamassa.

Metsästys uhkaa imettäviä naaraita ja niiden poikasia

Myös nyt päätetty metsästyksen ajoitus on väärä. Ahman pennut syntyvät lumipesään helmi‐maaliskuussa. Esitetty metsästys osuu osittain aikaan, jolloin ahmanaaraalla voi jo olla pennut pesässä. Ahman sukupuolen ja lisääntymistilan varma määrittäminen ennen ampumista on käytännössä mahdotonta.

Vaikka lupaehdoissa määrättäisiin välttämään imettävän naaraan tappamista, voisi hyvin käydä niin, että poikkeusluvalla tapetaan imettävä naaras. Lisääntymisikäiset naaraat ovat kannan arvokkainta osaa, joten erittäin uhanalaisen lajin kyseessä ollessa erityisesti niitä tulee suojella.

Poronhoitoalueen ahmakanta kasvanut vain hieman

Ahma on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, ja se on ollut täysin rauhoitettu vuodesta 1982. Luonnonvarakeskus arvioi koko maan kannaksi noin 220–250 ahmaa, kun esimerkiksi samassa uhanalaisuusluokassa olevia saimaannorppia on noin 380.

Maa- ja metsätalousministeriö perustelee ahman metsästystä edellisen vuoden tapaan sillä, että ”ahmakanta on moninkertaistunut viimeisen 15–20 vuoden aikana.” RKTL:n arvio Suomen ahmakannasta 2000-luvun alussa oli noin 120 ahmaa eli noin puolet nykyisestä. Kuitenkin suuri osa ahmakannan kasvusta on 2000-luvulla tapahtunut poronhoitoalueen ulkopuolella, joten poronhoitoalueelle esitettävän ahman metsästyksen kannan moninkertaistumisella on harhaanjohtavaa. Poronhoitoalueen ahmakanta, johon metsästys kohdistuu, on viimeisten 15 vuoden aikana kasvanut vain hieman, ei moninkertaistunut.

Ahman ainoa uhka ja uhanalaisuuden syy on pyynti. Ahma on luontaisesti hyvin hitaasti lisääntyvä laji: naaraat saavat ensimmäiset pentunsa 3–4 vuotiaina, ja vain noin puolet aikuisista naaraista lisääntyy vuosittain.