WWF vetoaa pesuainevalmistajiin puhtaamman Itämeren puolesta

Tulosten mukaan kaikissa tutkituissa viidessä maassa on saatavilla vaihtoehtoisia, fosfaatittomia tuotteita sekä pyykin- että astianpesuaineille. Tästä huolimatta esimerkiksi Suomessa osa myytävistä tuotteista, varsinkin pyykinpesupulvereista, sisältää yhä muun muassa sinilevien ravintonaan käyttämää fosforia. WWF Suomi on vedonnut fosfaatittomien pesuaineiden puolesta tällä viikolla 15 kotimaiseen ja ulkomaiseen pesuainevalmistajaan, joiden pesuaineita on myynnissä Suomessa.

“Uskomme vakaasti, että myös pesuainevalmistajat välittävät Itämeremme tilasta siinä missä me kuluttajatkin”, sanoo WWF:n viestintäjohtaja Anne Brax. “Olemme pyytäneet valmistajia allekirjoittamaan sitoumuksen, jonka mukaan yritys korvaa tuotantoprosessissaan loput fosfaatteja sisältävät tuotteensa fosfaatittomilla tämän vuoden loppuun mennessä. Toivomme, että yritykset näkevät tämän mahdollisuutena kantaa yhteiskuntavastuuta ja vaikuttaa konkreettisesti Itämeren tilaan tulevaisuudessa.”

Itämeren suojelukomissio HELCOM suosittelee fosfaattien korvaamista vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla. Saksassa on ollut pyykinpesuaineiden fosfaattikielto jo vuodesta 1984. Ruotsissa fosfaatilliset pyykinpesuaineet kiellettiin äskettäin ja parhaillaan suunnitellaan rajoituksia astianpesuaineiden koostumukselle. Ruotsin kemikaaliviraston tutkimusten mukaan astianpesuaineidenkin fosfaatit voidaan turvallisesti korvata muilla ainesosilla, joten se suosittelee fosfaattien kieltämistä.

”Pesuaineiden fosfaatit eivät ole Itämeren merkittävin fosforikuormituksen lähde. Kuitenkin muun muassa HELCOMin teettämät tutkimukset osoittavat, että laajamittainen fosfaatittomiin pesuaineisiin siirtyminen on lyhyellä tähtäimellä kustannustehokas tapa vähentää merkittävästi ravinteiden pääsyä Itämereen ja kohentaa sen tilaa”, meriasiantuntija Sampsa Vilhunen WWF:stä sanoo.

Jokainen kuluttaja voi itse aktiivisesti valita kaupan hyllyltä fosfaatittoman pesuaineen. Kauppaketjuilta WWF toivoo fosfaatittomien vaihtoehtojen selkeää esiintuontia hyllyissä, mikä helpottaisi ja ohjaisi asiakkaiden valintaa ympäristöystävällisempään suuntaan.

Lisätietoja:

Meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, 040 550 3854, etunimi.sukunimi@wwf.fi

Lisätietoa toimittajille:

Fosfaatit ovat fosforihapon suoloja, joita käytetään erilaisissa pesuaineissa sitoja-aineena. Niitä on myös mm. lannoitteissa. Vesistöissä fosfori on yksi rehevöitymisen päätekijä. Levät pystyvät käyttämään osan fosfaateista suoraan ravinnokseen.

Tuoreen HELCOMin raportin mukaan teoreettinen fosforin (P) kuormitusvähenemä siirryttäessä täysin fosfaatittomiin pesuaineisiin on 0,2–0,6 kg P/yksilö/vuosi. Tämä johtaisi Itämeren valuma-alueella hyvin merkittävään 9–24 % vähenemään fosforin kokonaiskuormituksessa.

Fosfaatittomien pesuaineiden käytöstä on eniten hyötyä viemäriverkon ulkopuolella olevissa talouksissa sekä pienissä, jäteveden käsittelyssä vähemmän kehittyneissä kaupungeissa. Suomessa täysin viemäriverkon ulkopuolisia talouksia on vielä noin miljoona. Puolassa sen sijaan yli 40 % lähes 39 miljoonan henkilön väestöstä ei ole vielä yhteydessä viemäriverkkoon.

Fosfaatittomat pesuaineet hyödyttävät myös suurempia kaupunkeja, joissa useassa on jo käytössä kemiallinen fosforin poisto: fosfaatittomat pesuaineet mahdollistavat pienempien saostuskemikaalimäärien käytön ja voivat pienentää jätevedenpuhdistamolla syntyvän, jatkosijoitusta vaativan ravinteikkaan saostuslietteen määrää.

Tehokas kemiallinen fosforinpoisto ottaa talteen jopa yli 90 % jätevesien mukana laitoksiin päätyvästä fosforista riippumatta laitokseen sisään tulevan fosforin määrästä. Talousveden kulutusta pienentämällä voi kuitenkin vaikuttaa Itämereen päätyvien ravinteiden kokonaismäärään myös niissä yhdyskunnissa, joissa on moderni jäteveden käsittely.

Ylimääräiset, ihmistoiminnan aikaansaamat ravinteet, kuten fosforia sisältävät fosfaatit, ovat aiheuttaneet Itämeren suurimman ympäristöongelman eli rehevöitymisen. Rehevöityminen on vesiekosysteemin tila, jossa korkeat ravinnepitoisuudet edistävät voimakkaasti levien kasvua. Tämä johtaa eliöyhteisön rakenteen muutoksiin ja aiheuttaa muuan muassa:

• voimakkaita, jopa myrkyllisiä leväkukintoja, jotka ovat haitallisia niin ihmisille kuin eläimille,
• heikentynyttä näkösyvyyttä, kun veteen sekoittunut orgaaninen aines lisääntyy,
• hapettomia ns. kuolleita merenpohjan alueita ja
• useiden eliöryhmien elinmahdollisuuksien heikentymistä, mukaan lukien kalakuolemat.

WWF ja sen yhteistyöjärjestöt ovat sitoutuneet vähentämään Itämereen päätyvien ravinteiden määrää ja edesauttamaan rehevöitymisen aiheuttamien haittojen laskua kestävälle tasolle.