testamentti_luonto_pappi © Lari Lievonen / WWF

WWF-LEHTI 2/2016

”Meitä on pyydetty suojelemaan luomakuntaa”

Seurakuntapastori Marja Juntunen teki testamentin lumileopardien ja susien hyväksi, jotta hänen jälkeensä jäisi elävä ympäristö. 

”Olin lähdössä pitkälle reissulle toiselle puolelle maapalloa. Mietin, mitä tapahtuisi, jos minulle kävisi jotain. Ensimmäisenä halusin varmistaa, että koiristani huolehdittaisiin, mutta jäljelle jäävällä osuudella toivoin suojeltavan ympäristöä.”

33-vuotias Marja Juntunen työskentelee seurakuntapastorina Joensuun seurakunnassa. Hiljattain hän teki lomareissun alla testamentin, johon merkittiin yhdeksi edunsaajaksi WWF Suomi.

Papin työn kautta Juntusen elämässä on läsnä koko elämän kirjo. Oman kuoleman ajattelu ei ole hänelle kuitenkaan arkista, hän vain ajattelee asiaa käytännöllisestä näkökulmasta. ”Haluan ajatella realistisesti sitä, miten haluan, että asioista huolehditaan, jos kuolen. En haluaisi, että perintöni on vain nimetön omaisuus jossain, vaan toivon, että sillä saataisiin jotain aikaiseksi.”

Juntunen on ollut WWF:n kummi muutaman vuoden ajan ja lahjoituskohde valikoitui omien arvojen perusteella. ”Oli selvää, että kohde olisi luontoon tai eläimiin liittyvää. Ajattelen, että meitä on pyydetty suojelemaan luomakuntaa, ja siihen olisi minunkin hyvä osallistua”.

Juntusen mukaan hänen lähipiirinsä ei yllättynyt kuullessaan testamentista. ”He tuntevat minut”. Erityisesti hän toivoo, että hänen testamenttilahjoituksensa käytettäisiin lumileopardien ja susien suojeluun.

Juntunen kokee, että lahjoittaminen on hyvä tapa päästä vaikuttamaan myös kauempana oleviin asioihin. ”On paljon sellaista, johon en itse ehdi tai pysty osallistumaan. Lumileopardeja en pääse suojelemaan itse paikan päälle. Pystyn kuitenkin vaikuttamaan asioihin taloudellisella panoksellani.”

Juntunen toivoo, että yhä useampi miettisi, miten voisi suojella ympäristöä omassa elämässään. ”Jos läheisilläni on rippi- tai ylioppilasjuhlia, kysyn aina nuorelta, mihin hyväntekeväisyyskohteeseen hän toivoisi tehtävän lahjoituksen hänen puolestaan. Näin myös nuori saa uusia näkökulmia ja esimerkin. Toivon, että hän muistaa sen.”

Juntunen kertoo puhuvansa ihmisten kanssa muutenkin kuolemasta ja esimerkiksi siitä, miten ihmiset toivovat siunaamisensa tapahtuvan. Läheskään kaikki eivät varaudu kuolemaansa testamentilla. ”Olen niitä ihmisiä, joiden kanssa on helppo puhua kuolemasta. Minun on myös helppo kertoa ihmisille, että olen itsekin tehnyt elin- ja kudosluovutustestamentin ja testamentin perinnöstäni. Testamentin tekeminen helpottaa läheistenkin tehtävää, mutta usein ihmiset eivät uskalla puhua aiheesta, ja sitten kun aika on lähempänä, siitä ei enää keskustella.”

Jokainen voi hänen mukaansa vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. ”Kannattaa miettiä sitä, mikä on tuonut omaan elämään onnea, iloa ja pyhyyttä.”

Ympäristön suojeleminen on Juntusen mukaan läsnä myös raamatussa. ”Kun raamatussa puhutaan luomakunnan hoitamisesta, puhutaan ’tilanhoitajasta’. Tämä kuvaa sitä, miten meidän pitäisi huolehtia ympäristöstä ja pitää sitä arvossaan.”

Teksti: Tuuli Hongisto

Jaa tämä sivu: