Taimenet © Petteri Hautamaa / WWF
Päivitetty

30 kalalajia ja muut virtavesilajit hyötyvät luonnonmukaisesta kalatiestä

Olkkalankosken pato esti lähes 200 vuoden ajan kalojen vapaan kulun Vihtijoen vesistössä. 60 metriä leveän padon viereen on nyt rakennettu ohitusuoma, jota pitkin kalat ja muut virtavesilajit pääsevät nousemaan lisääntymisalueilleen padon yläpuolisiin vesiin. Luonnonmukainen kalatie on malliesimerkki konkreettisesta suojelutyöstä, jolla on välittömiä hyviä vaikutuksia monen lajin elämän edellytyksiin.

Olkkalankosken kalatie

Hieno monivuotinen työ valmistuu tärkeällä hetkellä: Juuri julkaistu WWF:n Living Planet 2018 -raportti kertoo selkärankaisten eläinten määrän vähentyneen keskimäärin 60 prosenttia reilussa neljässä vuosikymmenessä. Kaikkein dramaattisimmin ovat vähentyneet makean veden selkärankaiset, joita on nyt koko maailmassa 83 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1973.

Uuden kalatien ja sen rakentamisen yhteydessä kunnostetun, Olkkalankosken sivuhaaraan laskevan pienemmän kalatien toivotaan erityisesti vahvistavan vaelluskalakantoja sekä Vihtijoen vesistössä että Olkkalankosken alavirrassa olevan Karjaanjoen vesistön pääjärvien, Hiidenveden ja Lohjanveden välillä. Jokainen poistettu nousueste on elintärkeä esimerkiksi äärimmäisen uhanalaiselle meritaimenelle, jonka toivotaan kosken avaamisen myötä palaavan alueelle. Juuri padot, siltarummut ja muut lisääntymisalueille pääsyn tukkivat esteet ovat syynä lajin ahdinkoon.

Taimenet

Vaeltavien lohikalojen lisääntyminen puolestaan olisi hyvä uutinen erittäin uhanalaiselle raakulle eli jokihelmisimpukalle. Karjaanjoen vesistön alaosissa eläneitä raakkuja on viety Keski-Suomeen laitoshoitoon elpymään, ja toiveissa on, että laji voitaisiin palauttaa entisille asuinsijoilleen Mustionjokeen ja Vihtijokeen. Raakut viettävät toukkavaiheensa lohikalojen kiduksissa, joten niiden paluu edellyttää esimerkiksi vahvoja taimenkantoja.

Raakut

Kalatiet auttavat myös valtaosaa niistä yli 30 kalalajista, jotka jo elävät Karjaanjoen vesistössä. Yksi hyötyjistä on Suomessa erittäin uhanalainen ankerias, joita alueella on runsaasti, mutta joiden kulku on aiemmin tyssännyt patoon.

Ankerias

Muutkin kuin uhanalaiset lajit hyötyvät kalatiestä. Yksi tutuimmista esimerkeistä lienee hauki, joka on Suomessa yleisesti elinvoimainen mutta Karjaanjoen vesistössä kärsinyt Hiidenveden järven vallanneen vieraskasvilajin takia. Isosorsimo-niminen kasvi on pitkälti vienyt hauelta kutupaikat. Kalateiden ansiosta hauet pääsevät nyt kutemaan Olkkalankosken ylävirran järviin.

Lisäksi uudesta luonnonmukaisesta koskiosuudesta hyötyvät ravut, vesilinnut ja saukot, sillä uusi koskiosuus korvaa lähes puolet patoaltaan alle hävinneestä luonnonkoskesta.

Suururakka kesti seitsemän vuotta – ja työ jatkuu

Olkkalankosken kalatie rakennettiin osana Virtavesien hoitoyhdistyksen toimintaa, ja työ tehtiin vapaaehtoisvoimin. Työ kesti lähes seitsemän vuotta, kun mukaan luetaan suunnitteluun, lupien hakemiseen ja itse rakentamiseen kulunut aika. Rakentamistyössä käytettiin länsiuusimaalaisia urakoitsijoita ja suunnittelutöissä insinööritoimisto Jami Ahoa.

Markus Penttinen
© Markus Penttinen
Ennen ohitusuoman rakentamista kalojen kulku tyssäsi patoon.
Markus Penttinen
© Markus Penttinen
Talven aikana padon viereen kaivettiin ohitusuoma, johon myöhemmin päästettiin vettä.
Manu Vihtonen / WWF
© Manu Vihtonen / WWF
Uusi luonnonmukainen koskiosuus on pituudeltaan noin 40 metriä ja kaltevuudeltaan 4–5 cm uomametriä kohti. Kalatien alkupäässä on siltarakenne, jonka tarkoitus on säädellä virtaavan veden määrää.

WWF rahoitti lähes puolet hankkeen 100 000 euron kustannuksista. Muita tukijoita olivat EKOenergian ympäristörahasto, Uudenmaan ELY-keskus ja Vihdin kunta. Käsityötä vaativissa osuuksissa, kuten kalojen kutupaikkojen rakentamisessa, auttoivat Virtavesien hoitoyhdistyksen ELY-keskuksen tuella palkkaamat työllistetyt. WWF:n rahoituksen mahdollisti Lassi Leppinen Säätiön virtavesikalojen vaellusesteiden poistamiseksi WWF:lle suuntaama suurlahjoitus.

Uusi kalatie liittyy työhön, jota Vihtijoella on tehty kalojen, rapujen ja raakkujen elinolojen parantamiseksi jo toistakymmentä vuotta. Tarkoituksena on, että kaikki kalatiet yhdessä avaavat Vihtijoen vesistön 17 koskea ja lukuisat sivupurot mereltä lisääntymään saapuville vaelluskaloille.