© Aki-Pekka Sinikoski / WWF

WWF-LEHTI 4/2018

Ekologinen kompensaatio – aito apu vai lupa pilata?

Ekologisen kompensaation periaatteesta keskustellaan nyt vilkkaasti. Mistä ekologisessa kompensaatiossa on kyse? Mitä etuja ja ongelmia siihen liittyy? WWF:n metsäasiantuntija, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Panu Kunttu vastaa. 

Mitä ekologinen kompensaatio tarkoittaa?

Yksinkertaistettuna kyse on pilaaja korvaa -periaatteesta, jossa toiminnan-harjoittaja, esimerkiksi yritys, hyvittää luonnolle aiheuttamansa haitan. Ajatus on, että jos luontoa hävitetään tai heikennetään jossain, sitä suojellaan toisaalla. Suojeltavien kohteiden tulisi WWF:n mielestä olla mahdollisimman samanlaisia ja sijaita mahdollisimman lähellä aluetta, jossa haittaa on aiheutettu. Suojelun lisäksi olisi tärkeää, että uudessa kohteessa työskenneltäisiin aktiivisesti luonnon auttamiseksi ja monimuotoisuuden lisäämiseksi. Suurin osa Suomen luontotyypeistä on laadultaan heikentyneitä, eikä niitä hoideta tai ennallisteta läheskään riittävästi.

Kuvaile jokin tilanne, jossa ekologinen kompensointi saattaisi Suomessa tulla kyseeseen

Tyypillinen tilanne voisi olla rakennushanke, jonka tieltä hävitetään arvokasta luontoa. Aiheutettu menetys luonnon monimuotoisuudelle pitäisi korvata suojelemalla pinta-alaltaan suurempi, mutta mahdollisimman samankaltainen alue mahdollisimman lähellä ja tekemällä siellä luonnon monimuotoisuuden tilaa parantavia toimenpiteitä.

Mitä hyvää näet ekologisen kompensaatiojärjestelmän mahdollisessa käyttöönotossa?

Valitettavasti Suomen lainsäädäntö antaa toiminnanharjoittajalle luvan pilata luontoa jo nyt, mutta kompensointivelvoite puuttuu. Siksi ekologinen kompensaatio voisi auttaa luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Jos ekologinen kompensaatio toimisi vahvoilla ekologisilla reunaehdoilla ja uskottavassa valvonnassa, se olisi hyvä lisäkeino monimuotoisuuden turvaamiseen Suomessa.

Entä mitä vaaroja näet siinä?

Ekologinen kompensaatio ei yksinään riitä, vaan kyse on lisätyökalusta. Ei siis saa tuudittautua käsitykseen, että aiheutettuja haittoja kompensoimalla voidaan pelastaa maailma, vaikka jotkut ajatusta niin markkinoivatkin. Kompensaatiojärjestelmä ei korvaa mitään olemassa olevaa mekanismia eikä sen perusteella saa tehdä mitään heikennyksiä lakeihin tai määrärahoihin. Päinvastoin, ympäristölainsäädäntöä on kiristettävä joka tapauksessa ja luonnonsuojelun määrärahoja lisättävä.

Onko ekologisen kompensaation mekanismeja ylipäänsä mahdollista saada toimimaan luontoa hyödyttävällä tavalla?

WWF:n mielestä ekologinen kompensaatio ei sovellu uhanalaisen tai hyvin harvinaisen luonnon turvaamiseen: tällaista luontoa ei saa heikentää lainkaan. Jos esimerkiksi laji vaatii juuri tietynlaisen elinympäristön, ihmisen on erittäin vaikea elvyttää ja auttaa sitä muualla. Sen sijaan kompensaatiolla voidaan parantaa heikentyneen, mutta ei vielä erityisen uhanalaisen tai harvinaisen, luonnon tilaa luomalla sopivia elinympäristöjä uusille alueille.

Onko ekologinen kompensaatio käytössä jo jossakin päin maailmaa?

Ekologinen kompensaatio on käytössä jollakin tavalla sovellettuna noin 50 valtiossa. Kyse ei ole aivan uudesta ajatuksesta tai trendistä, sillä ensimmäisiä lakisääteisiä ekologisen kompensaation velvoitteita oli jo 1970-luvulla Yhdysvalloissa.

Teksti: Anne Brax

Jaa tämä sivu: