Kehitysyhteistyötä sarvikuonoille
Sarvikuono ja tiikeri ovat ihmisten lisäksi kehitysyhteistyön hyödynsaajia. WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen kertoo, miten.
Miksi ympäristöjärjestö WWF tekee kehitysyhteistyötä, vaikka kehitysyhteistyö on yleensä ihmisten olojen parantamista?
Usein maailman köyhimmät ihmiset elävät maaseudulla samoilla alueilla uhanalaisten eläinten, kuten sarvikuonojen ja tiikereiden kanssa. Nepalissa, Bhutanissa, Itä-Afrikassa ja Indonesiassa tekemästämme kehitysyhteistyöstä hyötyvät ihmiset ja luonto: esimerkiksi suojelemalla paikallisia metsiä yhdessä kyläläisten kanssa autamme kyläläisiä säilyttämään heille elintärkeän metsän ja sen tarjoaman puhtaan veden. Samalla suojelemme uhanalaisten lajien elinympäristöä. Tämä taas voi tuoda paikallisille elinkeinoja esimerkiksi ekomatkailun kautta.
Miten sarvikuono ja tiikeri hyötyvät kehitysyhteistyöstä?
Nepalissa tiikerit ja sarvikuonot käyttävät kylämetsiä elinalueinaan. Yksi tavoitteemme on lisätä paikallisten kyläläisten itse suojelemien kylämetsien määrää. Paikallisten ihmisten ja villieläinten välillä on väistämättä konflikteja: Pelloille ruokailemaan tulevat tai kotieläimiä saalistavat villieläimet tapetaan usein. Näiden konfliktien ehkäiseminen aidoilla hyödyttää sekä villieläimiä että paikallisia ihmisiä. Bhutanissa joudutaan vartioimaan viljelyksiä villieläimiltä päivin ja öin viiden kasvukuukauden ajan. Tukemiemme sähköaitojen ansiosta kyläläisten aikaa säästyy nyt muihin töihin, ja aidat ovat vähentäneet myös eläinten tappamista.
”Kyläläiset joutuivat vartioimaan viljelyksiään villieläimiltä päivin ja öin.”
Onko kehitysyhteistyöllä voitu vähentää salametsästystä?
Kyllä. Esimerkiksi Nepalissa sarvikuonojen salametsästys on saatu kitkettyä lähes kokonaan, ja tiikereiden määrä on noussut. Köyhyydellä on vaikutusta salametsästykseen, sillä vaikka itse salametsästäjä saa vain murto-osan koko tuotosta, pienikin palkkio on paikalliseen elintasoon nähden tuntuva. Tällöin paikallisia on helppo houkutella mukaan salametsästykseen. Ihmisten hyvinvointia ja toimeentuloa parantamalla pystymme vaikuttamaan positiivisesti lajien suojeluun ja salametsästyksen vähenemiseen.
Miksi hyvin pienillä tuloilla elävien paikallisten pitäisi olla kiinnostuneita villieläimistään?
Villieläinten näkeminen houkuttelee matkailijoita, jotka voivat tuoda tuloja paikallisille ihmisille. Esimerkiksi Nepalin eteläosissa Terailla mahdollisuus nähdä villi tiikeri tai sarvikuono tuo alueelle turisteja. Perheet innostuvat entistä enemmän suojelemaan alueen ainutlaatuista luontoa, kun sen säilyminen takaa tuloja ja hyvinvointia koko kylälle. Lisäksi salametsästyksen ehkäisy parantaa kylien omaa turvallisuutta. Usein salametsästäjät ovat ulkopuolisia toimijoita, joten kun salametsästys saadaan kitkettyä, paranee myös kylien turvallisuus.
Teksti Katja Rönkkö