Suomalaista metsää © Joonas Fritze / WWF

WWF-LEHTI 2/2018

Luonto saa palata metsiin

Metsälaki ei enää vaadi uudistamaan metsää hakkaamalla se ensin paljaaksi, vaan metsänomistajat saavat taas olla oman metsänsä päättäjiä, sanoo WWF:n metsäasiantuntija, MMT Panu Kunttu.

Suuri osa suomalaisista tuntee vain yhden tavan hakata metsiä: avohakkuun. Tämä johtuu siitä, että muut hakkuutavat ovat pääsääntöisesti olleet pitkään kiellettyjä. Miten avohakkuut vaikuttavat metsäluontoon?

Voisi sanoa, että avohakkuu on metsäluonnon täystuho. Se hävittää metsälle ominaiset piirteet: kaiken puuston ja sen vaihtelun, metsän pienilmaston, maaperän eheyden, vesitasapainon sekä näistä riippuvaiset eliölajit.

Vielä 1900-luvun alkupuolella laki salli avohakkuut vain poikkeusluvalla. Milloin avohakkuut alkoivat yleistyä ja miksi?

Niin sanotut harsintahakkuut olivat metsien käsittelyn päämuoto toiseen maailmansotaan saakka. Siinä poistettiin metsän suurimpia puita määräajoin. Näitä hakkuita tehtiin kuitenkin kiinnittämättä huomiota jäljelle jäävään puustoon ja metsän laatu kärsi. Osa metsäammattilaisista halusi tehokkaampaa metsänhoitoa.

Avohakkuita alettiin käyttää toisen maailmansodan aikoihin velvoitehakkuissa, joilla turvattiin polttopuuhuolto ja maksettiin sotakorvauksia. Kun korvaukset oli maksettu, avohakkuut jäivät vallitsevaksi metsänkäsittelymuodoksi. Yksi iso ajuri oli metsäteollisuuden vahva kehittyminen: koko Suomen virallinen metsäpolitiikka muuttui täysin tähdäten puuntuotannon tehostamiseen ja metsäteollisuudelle edullisen raaka-aineen tuotantoon.

Miten avohakkuiden säilyminen vallitsevana menetelmänä varmistettiin?

Monin eri tavoin. Yksityismetsälain tulkintaa muun muassa muutettiin 1940-luvun lopulla avohakkuita suosivaksi ilman, että itse lakia muutettiin. Voikin sanoa, että metsäala otti lain tulkinnan omiin käsiinsä vuosikymmeniksi. 

Vuonna 1950 metsänomistajille tuli lain mukainen pakko kuulua metsänhoitoyhdistyksiin, jotka alkoivat suunnitella metsänkäsittelyä kaikissa yksityismetsissä. Kun metsänomistaja ei halunnut alistua omalta kannaltaan kielteiseen metsänhoitoon, hän sai haasteen käräjille.

Eikö tällainen menettely kohdannut kritiikkiä?

Luonnonsuojeluliike kritisoi avohakkuita ja muuta voimaperäistä metsänhoitoa 1960-luvulta alkaen. Valitseva metsänhoitotapa kyseenalaistettiin laajasti 1970-luvulla, jolloin tutkimuksen mukaan jopa 80 prosenttia kansalaisista suhtautui kriittisesti käytössä olleisiin metsänhoitomenetelmiin. Myös Maataloustuottajien Keskusliitto MTK kirjelmöi yksipuolista metsänviljelyä koskevasta huolestaan Keskusmetsälautakunta Tapiolle. Metsäntutkimuslaitoksen päätös estää metsän jatkuvan kasvatuksen tutkimus herätti myös arvostelua.  

Mikä on metsänhoidon tilanne nyt?

Vuonna 2014 tehtiin taas lailliseksi metsänkäsittely ilman avohakkuuta, ns. jatkuvalla kasvatuksella. Käytännöt eivät kuitenkaan ole vielä muuttuneet laajasti. On valtava tarve metsänhoitajien täydennyskoulutukselle ja metsäneuvonnan monipuolistamiselle.

Lue Panu Kuntun laaja artikkeli metsänkäsittelyn historiasta https://wwf.fi/mediabank/10683.pdf

Jaa tämä sivu: