Luontoa on tuotava kaupunkiin
Tartuntataudit, kuten tuberkuloosi ja aina muuntuvat influenssat, ovat aina olleet iso uhka. Vaaroja on onnistuneesti vähennetty lääketieteen suurimmilla keksinnöillä: rokotuksilla ja antibiooteilla. Kansanterveyttä uhkaa nyt myös uusi tautiryhmä, tarttumattomat tulehdustaudit, jotka ovat kuin hiipien ilmaantuneet näyttämölle. Niitä ovat esimerkiksi astma ja allergia, diabetes, suolistosairaudet, ylipaino, syöpä, eräät neurologiset sairaudet ja masennus.
Näille taudeilla on ominaista lievä, jatkuva tulehdustila, joka on pohjimmiltaan puolustusreaktio. Vastustuskykymme ei osaa tehdä eroa vaarallisen ja vaarattoman tai oman ja vieraan välillä vaan puolustautuu, vaikka ei tarvitsisi. Ei ole biologista järkeä reagoida siitepölyyn eikä ole järkeä hyökätä omien haimasolujen kimppuun, kuten vaikkapa diabeteksessa tapahtuu.
Yhä useamman nuoren nenän limakalvo tulehtuu, kun siihen lennähtää koivun tai heinän siitepölyhiukkanen. He ovat herkistyneet luonnolle, alkukodille. Kaupungistuneiden väestöjen elintavat ja ympäristö ovat muuttuneet tavalla, joka vaikuttaa immuunisäätelyyn. Näyttää siltä, että nykyajan sairauksissa ei niinkään ole kyse uusista riskeistä vaan luonnon omien suojatekijöiden vähenemisestä.
Kaupunkiympäristöstä puuttuu tekijöitä, joita elimistön puolustusjärjestelmä tarvitsee oppiakseen sietämään vieraita luonnosta peräisin olevia hiukkasia ja valkuaisaineita. Avainkysymys on altistuminen ympäristön mikro-organismeille. Kaikki mitä syömme ja juomme, hengitämme ja kosketamme, muokkaa elimistömme mikrobistoa. Tämä mikrobiomi välittää solujemme ja ympäristön välistä vuoropuhelua, vaikuttaa geenien toimintaan, tasapainottaa vastustuskykyä ja tukee terveyttä. Mikrobiomi on ikään kuin toinen perimämme, jolle olemme ”ulkoistaneet” vartiointia ja sopeutumista.
Väestönkasvu ja kaupungistuminen kiihtyvät kaikkialla maailmassa. Vuonna 1850 maailmassa oli ehkä 700 miljoonaa ihmistä, nyt 7,4 miljardia. YK laskee, että 2030 noin 70 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Kaupunkisivilisaatio ja moderni lääketiede on tuonut puhtautta, terveyttä, elinvuosia ja helpottanut elämää, mutta uusia sairauksia on tullut tilalle.
Kaupungistumisen valtavirtaa ei voi kääntää, mutta luontoa voidaan tuoda kaupunkiin. Moninainen vihreys, pienimuotoinen kaupunkiviljely ja pieneläinpihat voidaan rakentaa nykyistä paremmin kaupunkiin sisään. Voimme kasvattaa kukkaruukussa yrtin ruokapöytään, suosia lähiruokaa ja liikkua luonnossa.
Vaikka elimistön puolustusjärjestelmään vaikuttavia arjen tekijöitä on tutkittava enemmän, tiedämme jo luontoyhteyden olevan terveyden edellytys. Asiantuntijat, järjestöt ja päättäjät yhdistävät voimiaan suurten ympäristöriskien, kuten ilmaston lämpenemisen ja monimuotoisuuden romahtamisen torjumiseksi. Terveysvaarat ovat tässä ja nyt, sinulla ja perheelläsi. Luontoyhteyden kadottaminen on kuolemanvaara, vaikka hidas sellainen. Multa, maaperä on latinaksi humus. Siitä juontuu humilitas, nöyryys. Viljele ja varjele.
Teksti: Tari Haahtela