© Shutterstock Olga_i

WWF-LEHTI 4/2018

Maapallon villieläimet ahdingossa

WWF:n tuore raportti kertoo, että selkärankaisten villieläinten määrä maapallolla on romahtanut. Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä toimia. 

Afrikannorsut vaeltavat savanneilla ja metsissä naarasnorsujen johtamissa noin kymmenen yksilön perhekunnissa. Sekä naarailla että uroksilla on syöksyhampaat, syöksyhampaat, jotka ovat koituneet tuhensien norsujen kohtaloksi laittoman norsunluukaupan takia.

Viimeisten sadan vuoden aikana norsujen määrä on vähentynyt arviolta 90 prosenttia pääasiassa norsunluunkaupan takia. Salametsästys ja elinympäristöjen häviäminen uhkaavat afrikannorsun tulevaisuutta, eikä norsujen määrän väheneminen ole huono uutinen vain norsuille. Se vaikuttaa myös monien muiden eläin- ja kasvilajien eloonjäämiseen norsujen elinympäristöissä.

Leijona Joerg Huettenhoelscher / WWF
© Joerg Huettenhoelscher / WWF
Ravintoketjun huipulla oleva leijona ylläpitää suurena petoeläimenä saaliseläintensä ja niiden ravinnoksi käyttämän kasvillisuuden tasapainoa.

Vaeltaessaan norsut tönivät puita kumoon sekä syövät heinää, pensaiden lehtiä, puiden oksia, lehtiä ja kuorta. Pensaiden ja puiden raivaaminen auttaa muita laiduntavia eläimiä. Metsissä norsujen polut estävät palojen leviämistä. Kuivalla kaudella norsut kaivavat syöksyhampaillaan vettä maaperästä, jolloin myös muut eläimet pääsevät juomaan.

Afrikannorsu on yksi esimerkki selkärankaisesta villieläimestä, joka kärsii ihmisten ylikuluttamisesta ja elinympäristöjen tuhoutumisesta. Sama suunta näkyy kaikkialla maapallolla.

WWF julkaisi lokakuussa Living Planet -raportin, joka seuraa selkärankaisten eläinten populaatioiden koon suhteellisia muutoksia eri puolilla maapalloa. Raportin mukaan selkärankaisten eläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 60 prosenttia vuodesta 1970.

Sarvikuono Ola Jennersten / WWF-Sweden
© Ola Jennersten / WWF-Sweden
Sarvikuonoja elää Afrikassa ja Aasiassa kaikkiaan viisi lajia, joista neljä ovat uhanalaisia ja yksi silmälläpidettävä laji. Sarvikuonoja uhkaa erityisesti salametsästys ja elinalueiden tuhoutuminen.

Linnut, kalat, nisäkkäät sekä matelijat ja sammakkoeläimet vähenevät kaikkialla maailmassa, mutta erityisen nopeasti niiden määrä vähenee trooppisilla alueilla. Lajirikkaassa Etelä- ja Keski-Amerikassa eläinten määrä on vähentynyt keskimäärin 89 prosenttia, Tyynenmeren alueella 64 prosenttia.

Ylikulutus ja maankäytön muutokset syinä

Suurimmat syyt populaatioiden pienenemiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maankäytön muutokset. Maankäytössä suurin vaikutus on maan raivaamisella maatalouden tarpeisiin, kuten karjalaitumiksi sekä soija- ja palmuöljyviljelmiksi.

Yhdessä ylikulutus ja maankäyttö selittävät kaksi kolmasosaa populaatioiden pienenemisestä. Ylikulutus näkyy erityisesti kalojen kohdalla ylikalastuksena, joka selittää jopa 55 prosenttia kalojen määrän vähenemisestä.

Tropiikissa suurin syy populaatioiden pienenemiseen liittyy metsien raivaamiseen maataloustuotantoon.

”Maataloudessa suurin vaikutus on kasvavalla lihatuotannolla. Jo 80 prosenttia maatalouden käytössä olevasta alasta on valjastettu eläinperäisen ruuan tuotantoon joko laitumiksi tai rehun kasvatukseen”, sanoo WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder.

Oranki on sademetsän puutarhuri

Oranki Anup Shah / naturepl.com
© Anup Shah / naturepl.com

Orankien levinneisyysalue kattoi aikoinaan lähes koko Kaakkois-Aasian. Nyt niitä on jäljellä vain Borneossa ja Sumatralla. Elinalueiden tuhoutuminen ja pirstoutuminen ovat orankien suurimpia uhkia.

Orangit ovat sademetsien puutarhureita. Niiden syömät tai sylkemät siemenet itävät varmemmin kuin suoraan hedelmästä maahan päätyneet siemenet. Orangit myös levittävät siemeniä ulosteensa mukana. Orankien puutarhanhoito on elintärkeää metsän hyvinvoinnille. Niiden esiintyminen on merkki terveestä ekosysteemistä.

 

Vaikka väestö kasvaa maapallolla, suurin uhka luonnolle on kasvavan keskiluokan nykyiset kulutustottumukset. Keskiluokkaisen kulutuksen lisääntyminen näkyy maapallon ekologisessa jalanjäljessä, joka on kasvanut 190 prosenttia viimeisten 50 vuoden aikana.

Suomalaiset kuluttavat keskivertoa selvästi enemmän. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa. Muita syitä populaatioiden pienenemiselle ovat vieraslajit ja taudit, elinympäristöjen saastuminen ja ilmastonmuutos.

Ilmastonmuutoksen hillintä auttaa lajeja

Ilmastonmuutos selittää nykyisestä eläinten määrän vähenemisestä arviolta 8–12 prosenttia. Sen merkitys kuitenkin kasvaa tulevaisuudessa, mikäli ilmaston lämpenemistä ei saada rajoitettua 1,5 asteeseen.

Kahden asteen lämpeneminen tarkoittaisi joidenkin lajien pysyvää menettämistä. Käytännössä kaikki tropiikin koralliriutat vaurioituisivat pysyvästi. Maapallo menettäisi lähes viidesosan hyönteisistä, kasveista 16 prosenttia ja selkärankaisista eläimistä kahdeksan prosenttia. Suomessa saimaannorppa ja lohikalat kärsivät ilmastonmuutoksesta jo nyt, ja naali on sukupuuton partaalla.

Koralliriutat ovat merten sademetsiä

Koralli ja klovnikala Jurgen Freund / WWF
© Jurgen Freund / WWF

Neljäsosa koralliriutoista on jo tuhoutunut niin pahoin, ettei niitä voida enää palauttaa ennalleen. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen on yksi korallien vakavimmista uhista. Korallit tuhoutuvat lähes kokonaan, jos maapallon keskilämpötila nousee kaksi astetta.

Koralliriutat ovat merten sademetsiä. Maailman merialasta vain alle 0,25 prosenttia on koralliriuttojen peitossa, mutta ne tarjoavat kodin noin neljännekselle merten lajistosta. Riuttojen vaikutus ulottuu pienistä katkoista kalojen kautta ihmisiin saakka. Arviolta miljardi ihmistä on jossain määrin riippuvaisia koralliriutoista ruuan- ja tulonlähteenä.

 

”Ilmastonmuutoksen vastainen työ ja työ luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi kulkevat käsi kädessä. Esimerkiksi metsähakkuiden vähentäminen olisi erittäin tärkeää metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja ilmastonmuutosta hillitsevän metsien hiilinielujen vahvistamisen kannalta”, sanoo Liisa Rohweder.

Herätys luonnon puolesta

Liisa Rohweder kuvailee Living Planet -raportin indeksiä elämän indeksiksi.

”Elämämme perustuu luontoon ja sen lajeihin. Luonto tarjoaa meille ruuan, veden, lääkkeitä ja virkistystä. Taloutemme ja hyvinvointimme perustuvat luontoon.”

Esimerkiksi pölyttäjät, kuten mehiläiset ja perhoset, pölyttävät 75 prosenttia tärkeimmistä viljelykasveista. Erityisesti hedelmät ja kasvikset, kuten omenat, mantelit ja öljykasvit, tarvitsevat pölyttäjiä. Pölyttäjien määrä on vähentynyt tehomaatalouden ja kaupungistumisen myötä.

Kimalainen pölyttämässä Ola Jennersten / WWF-Sweden
© Ola Jennersten / WWF-Sweden
Sekä luonnossa elävien että kasvatettujen pölyttäjien määrä on vähentynyt hälyttävästi. Pölytystä tarvitsee 94 % tropiikin villikasveista ja 75 % tärkeimmistä viljelykasveista.

Vaikka raportti kertoo eläinten huolestuttavasta tilanteesta, luonnon monimuotoisuuden puolesta on vielä mahdollista toimia.

”Luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksesta puhutaan enemmän kuin koskaan. Päättäjätkin alkavat herätä siihen, mitä luonnossa tapahtuu. Tarvitsemme poliitikoilta nyt selkärankaa tehdä pikaisia päätöksiä luonnon puolesta”, Rohweder sanoo.

Toiveikkuuteen on aihetta, sillä työ eläinten suojelemiseksi on tuottanut hyviä tuloksia. Esimerkiksi Suomessa saimaannorppia on nyt jo lähes 400, ja merikotka on pelastettu sukupuutolta.

Norsujen salametsästyksen vastainen työ otti harppauksen, kun Kiina kielsi norsunluukaupan tämän vuoden alusta. WWF:n pitkäjänteinen työ Nepalissa sarvikuonojen suojelemiseksi on käytännössä lopettanut sarvikuonojen salametsästyksen, ja tiikereiden määrä Nepalissa on lähes kaksinkertaistunut.

Voimme vielä pelastaa luonnon monimuotoisuuden

Vaikka Living Planet -raportin tulokset kertovat kiihtyvästä eläinten määrän vähenemisestä, monimuotoisuuden heikkeneminen on mahdollista pysäyttää. WWF:n tavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen luonto ja lajit on saatava elpymään.

Suomi on allekirjoittanut ensimmäisten maiden joukossa tärkeimmän luonnon monimuotoisuutta turvaavan yleissopimuksen, The Convention on Biological Diversityn. Sopimuksen tavoite on, että vuoteen 2050 mennessä luonnonvaroja käytetään siten, että ekosysteemit pysyvät elinkelpoisina eikä maapallon kantokykyä ylitetä.

Bending the Curve 

Tarvitsemme entistä kattavammin tieteellistä tietoa, kuinka hyvin maat pystyvät hidastamaan sukupuuttojen vauhtia ja mitä 
lisätoimia täytyy tehdä. Luonnonsuojelualueiden perustamista on edistettävä, sillä suojelualueet ovat tärkeitä lajien säilymiseksi. Suojelutyön lisäksi luonnonvarojen kulutus sekä maa- ja metsätalous on saatava nykyistä kestävämmälle pohjalle.

Jokainen voi tehdä valintoja myös arjessaan luonnon puolesta. Äänestäminen ja poliittinen vaikuttaminen ovat tärkeitä keinoja kertoa päättäjille kiireestä toimia luonnon puolesta. Ekologinen elämäntapa sekä torjuu ilmastonmuutosta että on hyväksi luonnolle.

Ruokavalinnoissa kannattaa suosia kasvisruokaa ja kestävästi kalastettua tai kasvatettua kalaa. Lisäksi kannattaa välttää turhaa kulutusta sekä suosia energiatehokasta asumista ja vähäpäästöisiä liikennevälineitä.

Mikä Living Planet -raportti?


• WWF julkaisee joka toinen vuosi Living Planet -raportin, jonka tulokset perustuvat Living Planet -indeksiin. Indeksi kuvaa suhteellisia muutoksia selkärankaisten villieläinten populaatioiden eli kantojen koossa.
• Vuoden 2018 raportin indeksi perustuu 4 005 lajin 16 704 populaation muutoksiin eri puolilla maapalloa. Indeksi on pienentynyt 60 % vuosien 1970 ja 2014 välillä.
• Living Planet -indeksi on suhteellisesti painotettu indeksi, jonka pohjalla oleva metodologia huomioi tiedossa olevat maantieteelliset ja eliöiden luokittelusta johtuvat harhat.
• Living Planet -indeksi toimii suuntaa-antavana arviona selkärankaisten eläinten yksilömäärälle. Se on tämänhetkisen tiedon perusteella paras arvio maailmanlaajuisesta selkärankaisten populaatioiden tilanteesta.

 

Teksti: Minttu-Maaria Partanen

Jaa tämä sivu: