Metsä palaa, kääväkkäät palaavat
Metsä roihusi Pöykkölän tilalla Rovaniemellä nelisen vuotta sitten. Uudistusalalle jätetyt säästöpuuryhmät poltettiin tarkoituksella. Kuuset paloivat kuin soihdut, männyt tarvitsivat hieman enemmän apua roihahtaakseen. Asialla ei ollut pyromaani, vaan kyseessä oli Metsä Groupin ja WWF:n yhteinen kulotuskokeilu. Kulotus on osa FSC- ja PEFC-metsäsertifiointijärjestelmien luonnonhoidon toimenpiteitä.
Palaneesta puusta riippuvainen lajisto on vähentynyt tai osin jopa hävinnyt suomalaismetsistä. Kulotuksen lisääminen on elintärkeää niille harvinaisille tai uhanalaisille lajeille, jotka ovat sopeutuneet elämään palaneessa maassa tai puuaineksessa.
Metsä Groupin ja WWF:n kokeilussa seurataan, millä vauhdilla ja miten monimuotoisena joukkona hiiltyneellä puulla viihtyvät käävät ja orvakkaat valtaavat paloalueen. Seurantaa varten WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu kaiversi syksyllä 2016 Pöykkölän tilalla poltettujen säästöpuiden hiiltyneiltä rungoilta ja puunkappaleilta lähes sata pientä näytepalaa, joilla esiintyvät kääväkkäät olivat usein tuskin silmällä havaittavia. Näytepalat Kunttu pakkasi huolellisesti pusseihin loppuvuodesta mikroskoopilla tehtävää lajimääritystä varten.
Tuloksia Kunttu vertasi ensimmäisen, samalla paikalla jo vuonna 2013 tehdyn seurannan tuloksiin.
”Sekä laji- että havaintomäärä ovat selvässä kasvussa verrattuna vuoteen 2013. Nyt havaintoja tehtiin 91, 31 eri lajista, kun kolme vuotta aikaisemmin tehtiin 11 havaintoa kymmenestä eri lajista. Ainakin neljä koko maassa melko harvinaiseksi luokiteltua lajia on tullut kuloalueelle”, kertoo Kunttu.
Rytökarakasta keltalämäkkään
”Mielenkiintoisimpana havaintona voidaan pitää rytökarakkaa, joka on melko harvinainen Suomessa. Siitä kertyi seitsemän havaintoa, joten vaikuttaa siltä, että laji viihtyy hiiltyneellä puulla. Lisäksi melko harvinaisia lajeja Suomessa ovat korpirypykkä, keltalämäkkä ja kuusiorvakka.”
”Seurantaa kannattaa jatkaa tulevina vuosina. Vähintään kymmenen vuoden ajan poltosta lajikirjon pitäisi aiempien tutkimusten perusteella arvioiden monipuolistua entisestään”, Panu Kunttu painottaa.
Kokeilun tulokset kiinnostivat myös Metsä Groupin Jussi Ripattia, joka havainnoi silminnähden tyytyväisenä Rovaniemen paloalueen kehitystä syksyisellä näytteenkeruuretkellä Kuntun kanssa.
”Kulotus on yksi Metsä Groupin käyttämistä toimenpiteistä metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Kulotuksia tehdään lisääntyvissä määrin ja se kuuluu tarjoamiimme kestävän metsänhoidon palveluihin. Lisäksi viestimme osuuskunnan metsänomistajajäsenille monin tavoin kulotusten hyödyllisyydestä”, kertoo Metsä Groupin kestävän metsätalouden johtaja Jussi Ripatti.
Metsä Groupin ja WWF:n tutkimuksen tarkoituksena on vakuuttaa metsäalan toimijoita siitä, että puuryhmien ja koko hakkuualankin poltto lisää metsäluonnon monimuotoisuutta houkuttelemalla paikalle hiiltyneestä puusta riippuvaista lajistoa.
Koska monet kuloalueiden hyönteislajit aistivat metsäpalon tuoksun taitavasti ja löytävät nopeasti uusille asuinseuduille, niiden elinmahdollisuuksia voidaan parantaa jo varsin pienillä kulotettavilla kohteilla, jotka muodostavat laajemman polttokohteiden verkoston kautta Suomen. Paloalueiden sienet sen sijaan tarvitsevat laajempia polttokohteita, kun sienen itiöiden leviäminen on täysin satunnaista, ja esimerkiksi tuulen suunnasta riippuvaista.
Kulotuksen ja siihen liittyvän lajistoseurannan lisäksi Metsä Group ja WWF Suomi ovat vuodesta 2011 lähtien järjestäneet metsäluonnon monimuotoisuudesta muun muassa lehto- ja paahderinteiden luonnonhoitokoulutuksia.
Teksti: Anne Brax