Rikas luonto, rikas metsänomistaja
Avohakkuut ovat ajaneet suomalaisen metsäluonnon ahdinkoon. Esimerkiksi ennen yleinen töyhtötiainen on nykyään uhanalainen. Luontoa voi kuitenkin suojella myös talousmetsässä – eikä se välttämättä tarkoita edes tuotosta tinkimistä.
Jussi Saarinen tarpoo puoleen sääreen ulottuvassa hangessa Imatran lähistöllä sijaitsevalla 16 hehtaarin metsäpalstalla. Eletään helmikuuta, ja Yhteismetsä Tuohen hoitokunnan puheenjohtajana työskentelevän Saarisen matkassa on WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu. Kunttu pysähtyy, katselee ympärilleen ja pyyhkäisee lumet kantokäävän päältä.
”Metsämaisema on hieno, tuollakin tikankoloja. Kyllä liito-orava kelpuuttaisi tämän. Näyttää luonnon kannalta esimerkillisesti hoidetulta metsältä”, Kunttu ihailee.
Muutama vuosi sitten perustetussa Yhteismetsä Tuohessa luotetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmään. Se tarkoittaa, ettei avohakkuita tehdä lainkaan ja metsän annetaan uudistua luontaisesti. Metsässä on aina myös hakkuiden jälkeen kaiken ikäisiä ja kokoisia puita – se siis näyttää ja tuntuu edelleen metsältä. Lisäksi Tuohen metsissä jätetään lahopuita ja niin sanottuja säästöpuita luontoon, edistetään sekametsäisyyttä ja säilytetään arvokkaat luontokohteet kokonaan hakkuilta. Myöskään lintujen pesimäaikaan ei tehdä lainkaan hakkuita.
Ei ihme, että Kuntun kaltainen luonnonystävä myhäilee tyytyväisenä tässä metsässä käyskennellessään.
Toimiva malli
Suomessa on yli puoli miljoonaa yksityistä metsänomistajaa, jotka voisivat auttaa uhanalaisia lajeja omissa metsissään. Metsänomistajat suhtautuvat myönteisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen mutta eivät aina tiedä, miten asian hyväksi voisi toimia. Avohakkuut ja siihen liittyvät metsänhoitotavat ovat Suomessa edelleen vallitseva käytäntö.
”Metsänomistajat eivät tiedä vaihtoehdoistaan. Kyllä meillä Yhteismetsä Tuohessa on tarkoitus näyttää laajemminkin käytännön esimerkkiä, että näin voi tehdä”, Saarinen sanoo.
”Jatkuvassa kasvatuksessa on varteenotettava vaihtoehto suojelun ja avohakkuun välillä. Järkevämmällä metsänhoidolla on valtavan iso potentiaali luontoarvojen turvaamisen kannalta”, hän jatkaa.
Metsänhoitajaksi valmistunut Saarinen teki Helsingin yliopistossa väitöskirjaa, kunnes hänelle tarjoutui oiva tilaisuus lähteä käytännön töihin edistämään itselleen – ja luonnolle – tärkeää asiaa. Kun hakkuut tehdään oikein, eläimet, sienet, marjat ja ihmisetkin viihtyvät metsässä. Mikä parasta, metsänomistajan ei tarvitse välttämättä edes tinkiä tuotosta.
”Tarvitaan esimerkkejä joka kylään. Kun ihmiset näkevät työnjäljen ja isot tukkipinot tienvarressa omin silmin, niin asenteet voivat muuttua. Jatkuvassa kasvatuksessa on niin vastaansanomattomia hyötyjä”, hän sanoo.
Kun Saarinen ja Kunttu jatkavat kulkuaan metsässä, uhanalainen töyhtötiainen kajauttaa ilmoille kirkkaan ja iloisen laulun.
Kiinnostuitko? Tuohi omistaa metsiä n. 300 hehtaaria ympäri Suomen Uudeltamaalta Pohjois-Pohjanmaalle. Yhteismetsä on laajentumishakuinen, ja toimintaan voi osallistua joko sijoittamalla tai liittämällä oma metsäpalsta mukaan. http://yhteismetsatuohi.fi”