Jarkko Niemi Borneolla © Mari Pasula / WWF

WWF-LEHTI 4/2016

Sademetsä puilla paljailla

WWF:n Sademetsä-kummi Jarkko Niemi matkusti Borneon saarelle Indonesiaan ja näki, millaista on sademetsässä ja entisessä sademetsässä. Palmuöljyteollisuus tuhoaa Borneon luontoa, mutta valta on lopulta kuluttajilla, myös meillä suomalaisilla.

Näyttelijä Jarkko Niemi ei nyt näyttele, vaan hän on aivan uupunut ja hiestä läpimärkä. ”Onhan tämä ihan käsittämätöntä – nämä maisemat ja tämä mölinä, mitä tämä metsä pitää. Mutta ei tämä mikään ihmisen paikka ole”, hän sanoo. Takana on puolen päivän rankka vaellus läpi sademetsän Bukit Belang -vuorelle Borneon saarella. Niemi on WWF Suomen sademetsäkummi, mutta hän ei ole vakuuttunut siitä, onko mitään järkeä edistää ekoturismia Tanjungin kylässä.

”Ei mun mielestä tänne tarvitsisi ihmisten tulla kiipeilemään. Minusta olisi hyvä, jos nämä metsät pysyisivät ihan koskemattomina”, Niemi sanoo ja pyyhkii hikeä.

Bukit Belang -vuori sijaitsee Tanjungin kylän liepeillä Muller-Shwaner-nimisen luonnonsuojelualueen puskurivyöhykkeellä Länsi-Borneossa. Täällä sademetsä on vielä koskematonta. WWF Suomi tukee täällä muun muassa ekoturismin kehittämistä ja kestäviä elinkeinoja, mutta miksi?

”Koska paikalliset on saatava mukaan luonnonsuojeluun, ja toisaalta heidän on saatava riisiä pöytään. Jos heille ei ole kestäviä elinkeinoja, ei heillä ole mitään syytä suojella kyläänsä ympäröivää sademetsää. He saisivat paljon isomman tilin, jos he vain polttaisivat metsän ja istuttaisivat maalleen palmuja tuottaakseen öljyä”, vastaa Jarkko Niemen vieressä seisova ­WWF:n kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen.

Juuri niin on moni indonesialainen joutunut tekemään. Borneo on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen saari, luonnoltaan yksi maailman monimuotoisimmista paikoista. Arviolta kuusi prosenttia kaikista maapallon lajeista elää siellä. Mutta vain 40 vuodessa se on menettänyt puolet metsistään ja sen metsien kuningas, oranki, uhkaa kuolla sukupuuttoon kymmenen vuoden kuluessa. Kuhisevan sademetsän tilalla kasvaa nyt valtavia öljypalmupeltoja.

Kun metsän kuhina katoaa

Kaksi päivää myöhemmin Jarkko Niemi hikoilee taas, mutta nyt hän on aivan toisenlaisessa paikassa. Ympärillä aukeaa lohduton maisema. Kaikki on palanut. Pystyssä on kummitusmaisia mustia puita. Verrattuna sademetsään täällä on aivan hiljaista.

”Ei tässä mikään voittajafiilis ole”, Jarkko Niemi sanoo hiljaa.

Vuosi sitten Borneolla kärsittiin ennätyksellisistä metsäpaloista. Arvioiden mukaan Indonesian vuoden 2015 metsäpaloista aiheutui yhtä paljon kasvihuonepäästöjä kuin Saksa tai Japani saavat aikaan vuodessa. Satelliittikuvien mukaan metsää on palanut etenkin isojen öljypalmuplantaasien ympäriltä. Se ei ole yllätys.

WWF Indonesian metsäasiantuntija Uray Hasbi katselee palanutta aluetta ja arvelee, ettei palo ole syttynyt itsestään. Tämäkin alue on poltettu, jotta maata olisi helpompi myydä suurille palmuöljyn tuottajille.

”Me oltiin just siellä sademetsässä, joka oli jumalattoman korkea ja tiheä, ja tässä pitäisi olla samanlainen”, Jarkko Niemi ihmettelee ja katsoo ympärilleen turhautuneena.

”Ärsyttää se, että minä, kuluttajana, en voi tehdä tälle mitään. Tulee kädetön olo.”

Heiskanen ei ole yhtä toivoton: ”Me kuluttajat voimme lähettää viestin tuotantoketjuun ja kertoa tuottajalle, että minä en halua, että käyttämilläni tuotteilla kuten palmuöljyllä, on mitään tekemistä näiden metsäpalojen kanssa. Kuluttaja voi vaatia, että palmuöljyä sisältävissä tuotteissa on kestävästi tuotetun palmuöljyn sertifikaatti eli RSPO-merkintä. Se takaa sen, ettei sademetsää ole raivattu tai poltettu alta pois.”

Jarkko Niemi Borneolla 2 Mari Pasula / WWF
© Mari Pasula / WWF
WWF:n Sademetsä-kummi Jarkko Niemi matkusti Borneon saarelle Indonesiaan ja näki, millaista on sademetsässä ja entisessä sademetsässä.

Aurinko häikäisee ja Niemi vetää lippistä alemmas silmiensä suojaksi ja ihmettelee: “Mutta jos palmuöljyn tuotanto on niin pahasta, miksi sitä ei vaan boikotoida?”

Aleksi Heiskanen vastaa: “Koska palmuöljy on maailman käytetyin kasviöljy ja sitä on esimerkiksi maa-alaltaan tarkasteltuna tehokkaita kasvattaa. Esimerkiksi rypsi vaatii 5-6 kertaa suuremman viljelypinta-alan. Ja niin kauan kuin kasviöljyjen kulutus kasvaa vuosittain noin viisi prosenttia, siirtäisimme ongelman vain muualle, jos lakkaisimme käyttämästä palmuöljyä.”

”Missä kaikessa sitä palmuöljyä sitten on”, kysyy Niemi ja levittää aurinkorasvaa. ”No, muun muassa tuossa sun aurinkorasvassa”,

Heiskanen sanoo hymähtäen. ”Tutkijoiden mukaan päivittäistavarakauppojen tuotteista jopa puolet sisältää palmuöljyä.”

”Eli vaikka kuinka haluaisi olla ostamatta palmuöljyä, niin silti on kaapit, naama ja suu täynnä sitä”, Niemi summaa ja katsoo ympärilleen: ei pilveäkään taivaalla ja aurinko vain jatkaa paahtamista.

”Kohta mä sytyn tuleen”, hän sanoo. ”No niin mäkin. Lähdetään pois”, Heiskanen ehdottaa.

Puu kantaa hedelmää

Päivää myöhemmin Jarkko Niemi hikoilee taas aivan toisenlaisessa paikassa: korkeat öljypalmupuut oksineen ja lehtineen antavat miellyttävän varjon, eikä keskipäivän aurinko paahda kuten palaneella aukiolla. Mutta silti hiki virtaa valtoimenaan sademetsäkummin ohimoilla – hänet on laitettu hommiin. Nauru ja iloinen puheensorina ympäröi Niemeä, joka työskentelee pelottavan pitkän viikatteen kanssa. Homma ei ole helppoa aloittelijalle, mutta yleisö on kiitollista sorttia.

Borneolla 3 Mari Pasula / WWF
© Mari Pasula / WWF
Istokomah viljelee 4,5 heahtaarin alalla öljypalmua ja ruokakasveja Sawit Lestarin osuuskunnassa. Hän kertoo, että ilman osuuskunnan ja WWF:n tukea hän ei olisi saanut maa-alaansa hyödynnettyä niin tehokkaasti. Kasvaneiden tulojensa myötä hän on pystynyt lähettämään poikansa yliopistoon.

Kyseessä on kestävästi palmuöljyä viljelevä osuuskunta Sawit Lestari, jota WWF Suomi on tukenut kehitysyhteistyövaroin ja sademetsäkummien tuella. Osuuskunnan toiminta on WWF:n kouluttamana lähtenyt hyvin käyntiin, ja nyt osuuskuntaa tukee rahallisesti HSBC-pankki. Plantaasilla viljellään samanaikaisesti sekä palmuöljyä että monipuolisesti muita ruokakasveja, joista paikalliset saavat itselleen lisätuloja. Tämä Sintangin kaupungin liepeillä sijaitseva osuuskunta on ollut toiminnassa vasta muutaman vuoden, mutta se tavoittelee palmuöljylleen jo RSPO-sertifikaattia.

Jarkko Niemi jatkaa taisteluaan viikatteen kanssa. Kun kypsän öljypalmun hedelmä vihdoin putoaa puusta, viljelijät taputtavat ja hurraavat. Myös Niemeä naurattaa.

”Lavastettu homma”, hän sanoo nolona. Häntä opettanut palmuöljyviljelijä joutui loppujen lopuksi auttamaan hedelmän irrottamisessa puusta. Tärkeintä on, että olet tänään nähnyt, miten palmuöljyä viljellään kestävästi”, Heiskanen lohduttaa. ”Tätähän sinä kummina olet tukenut. Mitäs mieltä olet?”

”Ainakin vaikuttaisi siltä, että kertomalla maanviljelijöille kestävistä viljelymuodoista heidät on saatu täällä mukaan luonnonsuojeluun. Näyttäisi, että tämän osuuskunnan maa-alaa käytetään monipuolisesti, ekologisesti ja tehokkaasti. Oli kiva kuulla, kun useampi viljelijä kehui, että heidän tulonsa ovat parantuneet huomattavasti. Ainakin kaksi heistä oli saanut lapsensa parempiin kouluihin ja yliopistoon”, Niemi summaa oppimaansa.

”No, entäs se ekoturismi sitten?”, Heiskanen kysyy hymyillen. ”No, ehkä siinäkin on jotain järkeä”, Niemi vastaa nauraen. ”Tai sanotaan näin, että ainakin mä paljon mieluummin kiipeän uudestaan sademetsän läpi sinne vuorelle, kuin menen enää ikinä takaisin palaneeseen sademetsään.”

Teksti: Mari Pasula

 

Selkärankaisten eläinten määrä vähentynyt hälyttävästi

WWF:n Living Planet -raportin mukaan maapallon luonnon monimuotoisuus köyhtyy edelleen. Nisäkkäiden, lintujen, sammakkoeläinten ja matelijoiden yksilömäärä on pienentynyt peräti 58 prosentilla 42 vuodessa. Suurin syy tähän on kasvava kulutuksemme.

”Luonnonvarojen kiihtyvällä kulutuksella on suora yhteys elinympäristöjen köyhtymiseen ja katoamiseen. Kun raivaamme metsää karjan laitumiksi tai viljelysmaaksi, tuhoamme samalla monien eliöiden ainoita elinympäristöjä”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

Elinympäristöjen katoaminen vaarantaa kasvien ja eläinten lisäksi myös ihmiset, sillä luonto tuottaa meille ruokaa, juomavettä, puhdasta ilmaa, energiaa, lääkkeitä ja virkistysmahdollisuuksia. Olemme riippuvaisia terveistä luonnon järjestelmistä, koska ne säätelevät ja puhdistavat vettä ja ilmaa, luovat suotuisat ilmasto-olosuhteet, takaavat pölytyksen ja siementen leviämisen sekä säätelevät tuholaisten ja tautien leviämistä.

Vaikka olemme kulutuksellamme vaikuttaneet ekosysteemien muutoksiin, voimme edelleen vaikuttaa kehitykseen. Ratkaisut voidaan jakaa viiteen eri ryhmään: luonnon pääoman suojeluun, rahavirtojen uudelleenohjaukseen, kestävämpään tuotantoon, järkevämpään kuluttamiseen ja oikeudenmukaisempaan luonnonvarojen jakamiseen.

Kattavien luonnonsuojelualueiden perustaminen ja ylläpito on tärkeää, mutta ei yksin riitä. Tärkeässä asemassa ovat valtiot ja yritykset, joiden toimet vaikuttavat suoraan ympäristöön. Vastuullinen hyödykkeiden tuotanto ja kulutus hillitsee ilmastonmuutosta, estää metsäkatoa ja torjuu liikakalastusta.

”Fossiilisten polttoaineiden ja teollisuuden energiatuet on lopetettava. Kestävästi tuotettu uusiutuva energia ja energiatehokkuuden parantaminen ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä”, Rohweder summaa.

Teksti: Kaisa Ryynänen

 

Jaa tämä sivu: