© Andreas B. Schei / WWF-Norway
Päivitetty

Sumuisten vuorten öljykenttä

Virungan kansallispuisto Afrikassa on luonnon monimuotoisuuden aarreaitta. Se on Afrikan vanhin kansallispuisto, UNESCO:n maailmanperintökohde ja yli 3000 eläinlajin koti. Tunnetuimmat Virungan asukkaat ovat erittäin uhanalaiset vuorigorillat. Puiston eläimiä ja kasveja on suojannut läpitunkematon viidakko, joka on muodostanut eläimille ja kasveille suojan ulkomaailmaa vastaan. Nyt puistoa uhkaa uusi vaara: fossiilisten polttoaineiden jatkuvasti kasvava kysyntä.

Kansallispuiston kohtalo on näyttänyt useita kertoja synkältä. Kongon sisällissota, salametsästys ja maa-alueiden laiton käyttöönotto ovat vaikuttaneet sekä paikallisiin ihmisiin että alueen luontoon. Virungan historia on ollut myös verinen. Esimerkiksi taistelu gorillojen säilymisestä on vaatinut yli 140 puistonvartijan hengen vuoden 1996 jälkeen.

Viime vuosina lähes 8000 neliökilometrin laajuisen puiston tulevaisuus on kuitenkin näyttänyt valoisammalta. Vaikka alueen poliittinen tilanne on yhä paikoin epävakaa, ovat taistelut rauhoittuneet selvästi. Tämä on helpottanut alueen valvontaa ja tuonut lisärahoitusta luonnonsuojeluun. Seurauksena puiston huikea luonnon monimuotoisuus on pystytty pitämään ennallaan ja esimerkiksi vuorigorillojen määrä on yli kaksinkertaistunut 1980-luvun lopun luvuista. Alueen ekoturismi on lisääntynyt muutaman viime vuoden aikana ja tuonut alueen asukkaille paljon kaivattuja tuloja.

Virungan lajikirjo on Afrikan kansallispuistojen rikkain. Sadat eri lintulajit, joista monet elävät vain Virungassa, asuttavat valtavaa puistoa. Kenties kummallisin puiston eläimistä on kirahville sukua oleva okapi, jonka olemassaolosta vain paikalliset tiesivät 1900-luvulle asti. Savanninorsu, metsänorsu ja virtahepo ovat Virungan suurikokoisimpia asukkaita.

Uusi uhka

Muutama vuosi sitten brittiläinen öljy-yhtiö Soco International sai Kongon demokraattiselta tasavallalta luvan aloittaa öljyn etsintä ja siihen liittyvät tutkimukset alueella, josta osa ulottuu myös Virungan kansallispuistoon.

Öljyn etsintä- ja porauspaikat sijaitsisivat vain 30 kilometrin päässä vuorigorillojen alueesta. Kokemukset osoittavat, että öljynporaus ei tuo mukanaan ainoastaan muutamaa öljynporauspumppua vaan koko teollisuuden kirjon ihmisiä ja työkoneita, teitä ja rakennelmia. Lisääntynyt liikenne aiheuttaa sen, että alueen kulkijoita on yhä vaikeampi valvoa. Tämä saattaa osaltaan lisätä esimerkiksi vuorigorillojen salametsästystä. Ihmiset tuovat alueelle myös näkymättömämmän uhan: ihmisen kantamille viruksille vastustuskyvytön vuorigorilla on avuton uusien tautien edessä.

Neuvottelulla ja kaikkien osapuolten kuulemisella päästään usein parhaaseen lopputulokseen. Myös Socon kanssa on yritetty neuvotella pitkään, jotta yhtiö ymmärtäisi öljynporaamisen kansallispuistolle aiheuttamat riskit. Sekä WWF:n että UNESCO:n vetoomukset yhtiölle ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville.

Raja on vedettävä nyt tähän: öljy-yhtiö seisoo jo hauraan Virungan kynnyksellä. Emme voi mitenkään sallia, että yhtiö alkaa porata öljyä kansallispuistossa. Öljynporaaminen tuskin hyödyttäisi taloudellisesti myöskään paikallisia, vaan rahat valuisivat suoraan kansainvälisten öljy-yhtiöiden taskuihin. Virungassa on upeita lumi- ja laavakenttiä, mutta siellä ei ole tilaa öljykentille, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Kaksi kolmasosaa jätettävä maahan

Maailman energiatarve kasvaa jatkuvasti. Tarve on perinteisesti tyydytetty hyvin saastuttavilla fossiilisilla polttoaineilla, pääasiassa öljyllä ja kivihiilellä. Tällä hetkellä öljyllä ja kivihiilellä tuotetaan reilusti yli puolet maailman energiantarpeesta. Kun 1990 pelättiin öljyn loppumista, tällä hetkellä ollaan huolissaan siitä, että kaikki tiedossa olevat fossiilisten polttoaineiden esiintymät hyödynnettäisiin.

Öljyn ja kivihiilen jatkuva etsintä ja hyödyntäminen uhkaavat luonnon ja lajien lisäksi ilmastoamme. Alun perin öljyteollisuutta varten perustettu kansainvälinen energiajärjestö IEA kohahdutti aiemmin tänä vuonna myöntämällä, että kaksi kolmasosaa maailman fossiilisten polttoaineiden varannoista pitäisi jättää niille sijoilleen, mikäli ilmastokriisiä halutaan tehokkaasti hillitä.

Virungan kansallispuisto ei ole ainoa arvokas elinympäristö, jota fossiiliset uhkaavat. Uusien öljyesiintyminen kiihkeä etsiminen johtaa öljy-yhtiöt yhä haavoittuvammille alueille. Eri puolilla maailmaa uhattuna ovat esimerkiksi yksi maailman viimeisistä lauhkean vyöhykkeen sademetsistä Kanadassa, eräs monimuotoisimmista koralliriutoista Filippiineillä, erittäin uhanalaisen valaspopulaation ruokailualue Tyynellämerellä ja ainutlaatuinen laavakivisaari ja sen rikas merilajisto Välimerellä. Edes erittäin uhanalaisten lajien olemassaolo tai UNESCO:n myöntämä maailmanperintökohteen status eivät näytä olevan esteenä fossiilisten polttoaineiden etsinnälle.

Öljylle ja kivihiilelle on kuitenkin vaihtoehto. Maapallolla on käytössään ehtymättömät energiavarat, jotka eivät pölläytä ilmakehään saasteita, eikä niiden käyttöön ottamiseksi tarvita massiivisia kaiken altaan tuhoavia kaivauksia tai riskialttiita syvänmeren porauksia. Aurinko ja tuuli ovat edelleen alihyödynnettyjä koko maailmassa, vaikka kaikki osaaminen niiden hyödyntämiseen on jo olemassa.

Auringon potentiaalista kertoo esimerkiksi se, että kuudessa tunnissa autiomaat vastaanottavat enemmän energiaa kuin mitä ihmiskunta kuluttaa vuodessa, Luukkonen kertoo.

Virungan vuorigorilla on esimerkki lajeista, joita suojelemalla voimme suojella kokonaisia elinympäristöjä. Lisäksi näiden sateenvarjolajien avulla suojelemme myös niitä vähemmän suloisia, mutta aivan yhtä tärkeitä lajeja, kuten erilaisia hyönteisiä ja nilviäisiä. WWF työskentelee jatkuvasti uusien suojelualueiden perustamisen puolesta eri puolilla maailmaa. Tutkimme ja dokumentoimme lajeja ja elinympäristöjä, jotta voimme tehokkaammin estää haitallisten teollisuudenalojen siirtymisen herkille alueille.

WWF myös kannustaa valtioita ja yrityksiä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen kestävästi tuotetulla uusiutuvalla energialla. Tutkimustemme mukaan koko maailman energiantarve voidaan tyydyttää uusiutuvalla energialla vuoteen 2050 mennessä, mikäli tahtoa löytyy.

Myös Virungan kansallispuisto on vielä mahdollista pelastaa. Selvitysten mukaan kestävästi kehitettyinä ekomatkailu, kalastus ja vesivoima toisivat työtä 45 000 paikalliselle, jolloin myös tulot jäisivät öljy-yhtiöiden sijaan paikallisille.

____________________________________

Fossiiliset polttoaineet uhkaavat myös näitä lajeja:

Harmaavalas: Tyynellämerellä Venäjän, Japanin ja Koreoiden edustalla elää toinen kahdesta jäljellä olevasta harmaavalaiden populaatioista. Populaatiossa on jäljellä enää noin 130 yksilöä ja se on hiljaa vajoamassa sukupuuttoon. Alueella kaavailtava öljynporaus uhkaa valaiden ruokailupaikkoja ja öljyalusten kova melu rasittaa valaita ajaen ne yhä kauemmas perinteisiltä vaellusalueiltaan.

Kermodeskarhu: Kanadan länsirannikolla sijaitseva Great Bearin alue on yksi maailman viimeisistä lauhkean vyöhykkeen sademetsistä. Kermodeskarhu on yksi alueen ainutlaatuisista lajeista. Karhu on saanut paikallisilta myös lisänimen aavekarhu, sillä 1/10 karhuista syntyy vaaleaturkkisina. Karhun elinaluetta uhkaavat alueelle suunniteltavat öljyputket.

Sarvivalas: Fossiilisista polttoaineiden hiilidioksidipäästöt lämmittävät ilmastoa ja sulauttavat Arktista. Sulaminen ajaa Arktiksen lajit yhä ahtaammalle. Sarvivalaan komea sarvi on itse asiassa valtavan pitkäksi kasvava syöksyhammas.

Teksti: Katja Rönkkö