© Simrika Sharma / WWF Nepal

WWF-LEHTI 2/2016

Veden pelastamat

Elämä jatkuu Sundardandan kylässä Nepalissa, vaikka vuosi sitten kylän talot ja ruokavarastot tuhoutuivat maan­järistyksessä. Ihmisen rakennelmista säilyivät lähes ainoastaan WWF Suomen tuella rakennetut vesijärjestelmät. Se riitti.

“Juuri kun ajattelin, että elämä oli muuttumassa paremmaksi ja taloudellisesti vakaammaksi, maanjäristys tuli ja vei taloni ja karjani” suree Tak Kumari Khadka, 41-vuotias maanviljelijä, Sundardandan kylän asukas. ”Olin lounaalla nuorimman poikani kanssa, kun se iski. Syöksyimme ulos – ja selviydyimme täpärästi hautautumasta talomme alle”, nainen muistelee. 

Tak Kumarin naapurilla Bholanath Bajgainilla on samanlainen tarina kerrottavanaan: ”Näin kuinka taloni muuttui kivimurskaksi alle minuutissa. Kaikki ruokavarastomme olivat talomme alla. Järistyksen jälkeen elimme viikkoja pelkillä perunoilla rukoillen henkemme puolesta.”

Sundardanda – tai nepaliksi kaunis kukkula – on yksi monista kylistä, jotka sijaitsevat Nepalin keskiosan matalalla vuoristoalueella. Tämä alue kärsi 25. huhtikuuta 2015 iskeneen maanjäristyksen tuhoista erityisen pahasti. Kaikki kylän 35 taloa muuttuivat raunioiksi. Yhdeksän kuukautta maanjäristyksen jälkeen kyläläiset olivat vastaanottaneet kriisiapuna vain 130 euroa ja 15 kiloa riisiä kotitaloutta kohti.

Kuitenkin elämä jatkuu. Kun kyläläisiltä kysyy, mikä heitä auttoi eteenpäin kriisin keskellä, kaikki antavat saman vastauksen: vesi! Maanjäristyksen runtelema kylä, joka oli vuosia aikaisemmin kärsinyt vedenpuutteesta, selviytyi, koska kylään ennen maanjäristystä rakennetut vesijärjestelmät kestivät.

Tak Kumari ja Bholnath muuttivat 16 vuotta sitten kylään paremman elinkeinon toivossa. Sundardandassa he kuitenkin kohtasivat akuutin vesipulan. Alueen maaperä oli kuivaa ja karua.

“Meidän täytyi kävellä tunti, jotta saimme tuotua kotiin ämpärillisen juomavettä”, Tak Kumari muistelee. Maanviljely riippui täysin sateen määrästä. Talvisin ja keväällä satoi tuskin lainkaan vettä. Silloin kyläläiset pystyivät viljelemään vain maissia, hirssiä ja vehnää. Sadekauden aikana taas rankkasateet saattoivat tuhota riisisadot.

Tak Kumari muistaa kuinka sateet vuosien saatossa muuttuivat arvaamattomiksi: ”Aiemmin tiesimme milloin sataa, ja pystyimme ajoittamaan viljelyn sen mukaisesti, mutta vähitellen sademäärät ja sateiden ajankohdat muuttuivat epävarmemmiksi.” 

Tak Kumar ja Bholanath pyrkivät saamaan tulonlähteensä sadon ylijäämän myymisestä, mutta kuivalla ja karulla maalla sadot jäivät pieniksi. Tulot eivät riittäneet perheen elättämiseen ja lasten koulutuksen maksamiseen. 

Paikallisten yhteisöjen vesipulaan oli löydettävä ratkaisu. WWF Nepal aloitti yhdessä Nepalin hallinnon kanssa Koshi-joen valuma-alueella kestävän vedenhankinnan ja -käytön hankkeen WWF Suomen tuella. Koshi-joki on tärkeä makean veden lähde ja elinkeinojen tarjoaja miljoonille ihmisille Nepalissa ja Intiassa.

Sundardandassa aloitettiin kolmen vesilähteen suojelulla. Kaksi vesitankkia rakennettiin lähdeveden varastoimiseen. Näin kyläläisille saatiin puhdasta juomavettä, eikä naisten ja lasten enää tarvinnut käyttää päivittäin tunteja vedenhakuun. 

Lisäksi rakennettiin neljä vedenkeräysallasta. Altaat keräävät sade- ja valumavettä, jota kyläläiset voivat käyttää kuivina kausina viljelysten kasteluvetenä. Ja niin kyläläisten elämä muuttui: he pystyivät viljelemään vihanneksia, jotka olivat olleet heille luksustuotteita. Aiemmin suuri osa heidän tuloistaan meni vihannesten ostamiseen. Nyt raha ei kulunut niihin, vaan he jopa ansaitsivat vihannesten myynnillä.

Maanjäristyksen jälkeen kolme seitsemästä suojellusta lähteestä säilyi tarjoten kyläläisille edelleen puhdasta juomavettä. Lisäksi neljästä rakennetusta vedenkeräysaltaasta kolme oli yhä käyttökelpoisia, ja näin kyläläiset pystyivät viljelemään vihanneksia sekä henkilökohtaiseen käyttöön että myyntiin. Kyläläiset ansaitsivat 3500 euron tuotot pelkästään yhden satokauden vihannesten myynnistä ja käyttivät tuotot kolmen talon uudelleen rakennukseen. 

”Maanjäristys tuhosi rakennukset, muttaei uskoa tulevaisuuteen. Rakennamme vielä talomme takaisin”, toteaa Tak Kumari hymyillen.  Vesi, elämän lähde, johdattaa eteenpäin.

Teksti: Simrika Sharma ja Mari Pasula • Kuvitus: Simrika Sharma, WWF Nepal

Jaa tämä sivu: