© Jeremy Doorten
Päivitetty

Eettisesti ongella

Miten onkia ympäristöä haittaamatta ja kaloja turhaan kiusaamatta.

Pitääkö tuntea kaloja, ennen kuin aloittaa kalastusharrastuksen?

 Pitää jonkin verran.  Olennaista on, että tunnistaa kalat, joille on säädetty alamitta. Joskus onkija saattaa saada koukkuun pienen istutetun taimenen tai kuhanpoikasen. Ne pitää palauttaa lainsäädännön mukaan veteen vaikka kuolleena. Onkijanyleisimmät saaliskalat ovat särkikaloja tai ahvenia, joita kumpaakin voi kalastaa varsin kestävästi.

Onko osattava valmistaa kalaruokia?

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos kalastaa, myös valmistaa kalaruokia ja syö kalaa. Jotkut kalastavat pelkästään virkistyksen ja terveellisen ulkoilun takia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos saalis vapautetaan asianmukaisesti tai annetaan vaikka naapurille hyötykäyttöön.

Olen jo hankkinut ongen, mutta millä perusteella valitsen syötin?

Syötti valitaan sen mukaisesti, mitä kalalajia kalastaa, sillä kaikki syötit eivät kelpaa kaikille

lajeille. Ensisijaisesti kehotan kaivamaan kompostista matoja ja pistämään niitä koukkuun. Madot kelpaavat yleensä kaikille onkikaloille, etenkin ahvenelle.

Jos ajattelee myös madon kärsimyksiä, purkkimaissi on hyvä valinta. Varsinkin särkikalat pitävät siitä. Kalastusliikkeissä on myös keinotekoisia syöttejä: tekomatoja ja -toukkia. Saalista tosin saa paremmin luonnollisella syötillä.

Miten pitää onkiessa toimia, jotta kaloille ei aiheutuisi turhaa kärsimystä?

Onkiessa ja ylipäänsä kaikessa kalastuksessa kaikki kalat, jotka aiot käyttää, pitää ensin tainnuttaa napakalla iskulla aivojen kohdalle. Ne sijaitsevat hieman kalan silmien tasalta taaksepäin. Heti tämän jälkeen kala verestetään, eli katkaistaan kidusten ja sydämen välinen verenkierto. Veri poistuu lihaksista ja kala kuolee.

Voiko kalan päästää takaisin veteen?

Veteen palautetaan vain vahingoittumattomia eläviä kaloja. Parasta olisi, jos kalaa ei nostaisi lainkaan vedestä, jos sen aikoo vapauttaa.  Jos koukku on tarttunut pahasti kalan kiduksiin tai syvemmälle, kala on tainnutettava ja lopetettava. Parasta on käyttää väkäsetöntä yksihaarakoukkua, jotta koukun saa helpommin irti. Kalojen irrottamiseksi koukusta on myös kehitetty välineitä, mm. koukunirrottimia ja pihtejä. Isoja kaloja kalastaessa kannattaa myös käyttää tiheäsilmäistä, solmutonta haavia, joka ei vahingoita kalaa.

Jos ei heti pystykään käyttämään kaikkia saamiaan kaloja, mitä olisi paras tehdä? Mökillä ei ole pakastinta.

Kun kala on tainnutettu ja tapettu, se perataan, fileoidaan ja laitetaan viileään. Fileet säilyvät usean päivän ajan tuoreena jääkaapissa. Jos olen lähdössä pois, tarjoan kaloja naapurille. Kalan perkeet laitan kompostiin.

Miten ympäristön voi ottaa huomioon, kun kalastaa?

Noudattamalla normaaleja, jokamiehenoikeuksiin kuuluvia velvollisuuksia; roskia ei jätetä luontoon, pesiviä lintuja ei häiritä jne. Siimanpätkiä ja -sykkyröitä ei saa jättää luontoon, koska linnut tarttuvat niihin.

Jos näkee vedessä paljon kuolleita kaloja, mitä pitää tehdä? Voiko ilmoittaa jonnekin?

Jos näkee kuolleita kaloja, on ilmoitettava joko paikalliselle ympäristösihteerille, paikalliselle ELY-keskukselle tai Eviraan. Valokuva on hyvä todiste; se kertoo enemmän kun tuhat sanaa.

Kysymyksiin vastasi Suomen Vapaa-ajankalastajien tiedottaja Jaana Vetikko.

Teksti: Anne Brax