Noora Shingler © Dorit Salutskij
Päivitetty

Joulun tuoteseloste

En oikein tiedä tarkalleen, koska ja miten se tapahtui, kai vain vähitellen työn ja harrastuksen kautta vahingossa. Yhtäkkiä olin ihminen, joka antaa läheisilleen jouluna itse tehtyä mysliä ja hunaja-pähkinä –sekoituksia, villasukkia, lapasia ja eettisiä lahjoja kolmansiin maihin. Joka lahjoittaa ulkohuusseja ja moskiittoverkkoja.

Viime jouluna tajusin olevani jotakin sellaista, mille joskus nuorena aikuisena naureskelin. 19-vuotias minäni ei olisi toivonut joululahjaksi villasukkia, saatikka antanut niitä toisille.

En ole koskaan ollut kovis, vaan aika kiltti tyttö ja hyvä koulussa. Sellainen suomalainen suorittaja. Siltikään planeetan pelastaminen ja eettinen ajattelu eivät koskaan olleet asioita, joille olisin juuri uhrannut ajatuksia. Ei tämä nuori ihminen tullut farkkuostoksilla ajatelleeksi housujen alkuperää tai värjäämisprosessin epäekologisuutta tai sitä, että halvat korvikset olivat vähän liian halvat. Me emme koulussa käsitelleet termejä eettinen, luomu, lapsityövoima, ilmastonmuutos - ainakaan siltä kantilta, miten omat arkivalintamme vaikuttavat maailman tilaan.

Kotonani on toki aina opetettu pitämään rahoistaan kiinni ja olemaan tuhlailematta, siksi hankinkin teininä ison osan vaatteistani kirpputoreilta. Mutta syy oli täysin ekonominen, ei millään muotoa ekologinen tai eettinen.

Opin ja ymmärsin kulutuskäyttäytymiseni merkityksen isommassa mittakaavassa vasta aikuisena työelämään astuessani. Aika hämmentävää.

Toimittajan työni myötä oivalsin, ettei olennaista ole se, mikä on näkyvissä, vaan se, mistä ei kerrota. Olipa kyse tuoteselosteista, arkikemikaaleista, mainoslauseista, lihan alkuperästä, farkkujen värjäämistekniikasta — aina kannattaa kaivaa pintaa syvemmältä.

Kuka on valmistanut hyödykkeen? Missä? Onko tuote epäilyttävän halpa? Mistä tuote on valmistettu? Miten sen voi hävittää, kun se aika koittaa? Sinunkin eurosi saattavat tukea toimintaa, jota et ikimaailmassa hyväksyisi, jos vain tietäisit. Kannattaa kiinnostua, fiksuja vaihtoehtoja nimittäin on vaikka kuinka.

Jouluna suomalainen höllentää kukkaronnyörejään: vähittäiskaupalle joulu on vuoden tärkein sesonki. Tavaratalomyynti kasvaa jouluna lähes 60 prosenttia ja erikoiskaupan alojen myynti saattaa kaksinkertaistua. Esimerkiksi joulukuusia arvioitiin viime vuonna olleen Suomessa ainakin 1,5 miljoonassa kotitaloudessa. On jo iso ero sillä, valitsevatko yksittäiset kuluttajat kuusensa sertifioidusta metsästä vai eivät. 1,5 miljoonaa kuusta kestävästi tuotettuna vai epäselvistä oloista hankittuna? Entä ne reilut miljoona joulukinkkua, jotka aattona syödään?  Miljoona eettisesti tuotettua vai kurjissa ja ahtaissa oloissa elänyttä eläintä? Miljoona, se on paljon. Ja jokaisen kinkkurullan takana on yksittäinen kuluttaja.

Jouluna, jos koska, kuluttaja on kuningas. Valta on lompakossasi, käytä sitä viisaasti.

Teksti: Noora Shingler