Pandan polku 2_2013 Kuutinkarvaa, kinoksia ja lepopesiä © Juha Pietiläinen
Päivitetty

Kuutinkarvaa, kinoksia ja lepopesiä

Norppauimari Kimmo Ohtonen seisoo sukset kädessä Pihlajaveden rannalla Savonlinnassa. Huhtikuun lopun jää on mustaa ja harmaata, sellaista minne ei missään nimessä saa mennä. Kohta mennään, on ainoa hetki vuodesta, jolloin saimaannorpan pesät voidaan laskea.

Kevätjäillä liikkuvista laskijoista 30 on Metsähallituksen työntekijöitä ja loput noin 120 vapaaehtoisia. Tehokkaimmin laskenta tapahtuu moottorikelkalla tai hydrokopterilla. Suurin osa laskijoista kulkee kuitenkin hiihtämällä.

 – Jokainen laskija saa aluksi 1–2 tunnin teoriakoulutuksen. Lisäksi heillä on henkilökohtainen tilapäisesti voimassa oleva numeroitu saimaannorpan pesä- ja poikaslaskentalupa, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Tuomo Kokkonen.

 – Olen omasta kortistani todella ylpeä, ensimmäistä kertaa virallisena WWF:n laskijana numero 320 matkaan lähtevä Ohtonen hymyilee.

Avannolta toiselle

Lykimme suksilla liukkaalla jäällä pelastuspuvut yllämme. Molemmat välineet on ostettu viimesyksyisestä Norppauinnista saaduilla keräysvaroilla: WWF hankki täksi kevääksi laskijoille 15 uutta pelastuspukua ja 15 eräsukset. Norppauinti oli Kimmo Ohtosen uskomaton tempaus, 11 päivän uintiurakka Savonlinnasta Lappeenrantaan, joka tuotti lähes 135 000 euroa saimaannorpan suojeluun.

– Yksi puku maksaa yli tuhat euroa. On todella hienoa, että saimme niitä ja suksia lisää vapaaehtoisten laskijoiden käyttöön, Kokkonen kiittelee.

Kiertelemme rantoja, pyörrämme luotoja sekä isoja kiviä. Pieniä avantoja löytyy usein. Ovatko ne kenties norpan jäähän räpylöillään rouhimia, vanhoja pilkkiavantoja vai likaläntin auringossa reiäksi sulattamia?

– Huomasitteko tämän, Kokkonen huikkaa peräämme.

Varjoksi luulemamme olikin vedenpinnan laskun myötä vajonneessa lumessa soikeaksi vääntynyt norpan hengitysreikä.

Norppien pesät sijaitsevat yleensä lumikinoksissa, joten niitä ei löydä ennen kuin pesän katto romahtaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sopivaa laskenta-aikaa on joka kevät noin viikko. Tänä vuonna myöhäinen, nopeasti edennyt kevät sekä Saimaan vedenkorkeuden voimakas lasku tekivät pesien jäänteiden huomaamisen erityisen haastavaksi.

Kuolinsyy tuntematon

Suksisauva piirtelee kuvioita ilmaan Kokkosen hahmotellessa löytämäämme pesäpaikkaa kiven kupeessa. Avannon vieressä näkyy selvästi soikea painauma. Kyseessä on hangen alle kaivettu aikuisen yksilön lepopesä vailla poikasta.

Suojelubiologin vedenpitävästi pakattu puhelin piippaa ja soi jatkuvasti. Laskijoilta saapuu tietoja sekä ilmoituksia ympäri Saimaata. Haukivedeltä on juuri löytynyt kuollut kuutti.

– Kolmas tähän mennessä tänä vuonna eli aivan normaali määrä vielä. Synnytys on aina riski, jotain voi mennä pieleen.

Kuolleet kuutit otetaan talteen ja lähetetään Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan tutkittaviksi. Kuolinsyytä on usein mahdoton selvittää.

Huonot ja hyvät uutiset

Laskentalenkin kierrettyämme palaamme tutkimaan tarkemmin jo aamulla löytämäämme paikkaa.

– Kyllä tässä selvästi on ollut pesä. Näyttää siltä, että se on romahtanut jo aiemmin talvella ennen poikasen syntymää. Täytyy kuitenkin vielä tutkia jään alta.

Kokkonen työntää päänsä jäässä olevasta aukosta sisään ja tähyilee veden alle. Synnytyksessä menehtynyt kuutti löytyy usein avannon tuntumasta. Emo on aikansa koettanut herätellä poikastaan, joka on sitten kierähtänyt pesästä avantoon.

– Toivottavasti sieltä ei löydy kuollutta kuuttia, Ohtonen huolestuu.

Ei löytynyt tällä kertaa, mutta onko uutinen huono vai hyvä?

– Sekä että. Kuolleenkin poikasen löytyminen kertoo alueella elävän lisääntymisikäinen norppanaaras, joka voi ensi talvena saada uuden poikasen, kertoo Kokkonen.

Kuutinkarvoja todisteena

Iltapäivä on pitkällä, tuuli on yltynyt ja gps-laite näyttää 20 hiihtokilometriä. Pysähdymme toviksi tähyilemään muutaman sadan metrin päässä olevaa luotoa.

Yhtäkkiä harmaan jään seassa näkyy musta pölkky. Se katoaa toviksi. Ponnahtaa uudelleen näkyviin. Se mikään pölkky ole, saimaannorppa siellä ihmettelee kulkijoita.

– Olisikohan noin kahdeskymmenes norppahavaintoni, Ohtonen riemuitsee.

Hiihtelemme kohti luotoa, jonka ympäriltä löytyy sulaa vettä ja jäänteet kevään romahduttamasta pesästä. Kyseessä on selvästi poikaspesä: paikalta löytyy kuutin pehmeitä villoja, jotka vaihtuvat keväällä aikuiskarvaan.

– Mahtavaa, jossain tässä meidän lähellä polskii kuutti opettelemassa emonsa opastamana norpan tavoille!

– Olipa hieno hiihtopäivä Saimaalla – ja päivän päätteeksi vielä tämä yllätys. Kuuluu meidän sukupolven työhön, että osaltamme autamme saimaannorpan olemassaoloa ja yhteiseloa ihmisten kanssa, norppauimari Kimmo Ohtonen kiteyttää päivän tunnelmat.

Saimaalla havaittiin tämän kevään laskennoissa yhteensä 60 kuuttia, joista neljä oli kuollut pesäänsä. Tulos vastasi odotuksia, ja havaittu pesäkuolleisuus oli normaali.

__________________________________________

Huikea Norppauinti

Norppauinti 28.8.–7.9.2012 tuotti saimaannorpan suojeluun lähes 135 000 euroa ja 498 uutta kummia. Varoilla on jo ehditty auttaa norppaa monin tavoin:

- Älypuhelimella, tabletilla ja nettiselaimella käytettävä Norppakartta-sovellus, jonka avulla voi helposti tarkistaa Saimaalla voimassa olevat kalastusrajoitukset. norppakartta.wwf.fi

- Vapaaehtoisille pesälaskijoille 15 uutta pelastuspukua ja 15 eräsukset.

- Venäjänkielinen esite ja nettisivu, joilla pyritään tavoittamaan merkittävää Saimaan käyttäjäryhmää, venäläisiä matkailijoita. wwf.fi/sajmenskaja-kolchataja-nerpa/

- Ensimmäinen kansallinen norppasymposiumi Joensuussa marraskuussa 2012.

- Lisää rahoitusta Itä-Suomen yliopiston norppatutkimukselle.

Teksti ja kuvat: Juha Pietiläinen