Laki menee metsään
Metsälakia ollaan muuttamassa. Lailla määrätään siitä, miten lähes kaikkia Suomen metsiä käsitellään: noin kymmenesosa kaikista metsistämme on talouskäytön ulkopuolella, ja Etelä-Suomessa vain vaivaiset kaksi prosenttia. Uuden lainsäädännön seuraukset vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen, näkyvät metsämaisemassa ja vaikuttavat jopa ilmastonmuutokseen.
-Metsäluontomme monimuotoisuus vähenee edelleen. Pääsyyllinen tähän on yksipuolisesti harjoitettu metsätalous. Tähän pitäisi pystyä uudella metsälailla vaikuttamaan, ja pysäyttää huono kehityskulku, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder, joka oli WWF Suomen edustaja metsälakiuudistusta valmistelevassa työryhmässä.
Metsälakiuudistuksen keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu metsätalouden sääntelyn vapauttaminen.
-Metsänomistajien valinnanvapauden lisääminen onkin tärkeää, jotta metsänomistajat voivat toteuttaa omien tavoitteidensa ja arvojensa mukaista metsänhoitoa sekä harjoittaa jatkuvaa kasvatusta avohakkuun sijaan, Liisa Rohweder sanoo.
– Lakiesityksessä metsien päätehakkuun vähimmäisikä on poistettu. Siksi on olemassa riski, että yhä harvempi metsä saisi kasvaa vanhaksi ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaammaksi. Esityksestä ei myöskään löydy konkreettisia ja velvoittavia toimia, joilla turvattaisiin metsäluonnon monimuotoisuus.
-Metsälainsäädäntö on ainoa kaikkia metsänomistajia sitova keino vaikuttaa metsien käsittelyyn. Vapaaehtoiset keinot, kuten metsien sertifiointi ja hyvän metsänhoidon suositukset, täydentävät hyvällä tavalla lailla asetettuja vähimmäisvaatimuksia. Lain avulla tulee kuitenkin varmistaa monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen, Rohweder summaa.
Metsälakiesitykseen jättämässään eriävässä mielipiteessä WWF Suomi esitti listan asioita, joita lakiin tulisi lisätä. Muun muassa näitä WWF vaatii:
1. Uudistushakkuiden yhteydessä metsään on jätettävä vähimmäismäärä tietyn kokoisia eläviä säästöpuita.
2. Kaikissa hakkuissa tulee säästää lahopuuta.
3. Vesistöjen rantametsien leveydelle on asetettava vähimmäismäärät. Säilytettävällä kaistaleella metsätaloustoimia saisi tehdä rajoitetusti.
4. Metsälain on velvoitettava uhanalaisten lajien tunnettujen elinpaikkojen turvaamiseen.
5. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä tulee täydentää ruohokangaskorvilla, aitokorvilla, joenvarsimetsillä ja korpirämeillä, jotka ovat uhanalaisia luontotyyppejä.
6. Energiapuun korjuussa on määriteltävä, miten paljon korjuualalle tulee jättää kantoja ja hakkuutähteitä. Energiapuun korjuuseen soveltuvat kasvupaikat on määriteltävä.
_____________________________________________
Metsiemme helmet vaarassa
Yleensä meitä metsissä liikkujia kiehtovat metsien erikoiset kohdat: purojen, lampien tai lähteiden läheisyys; jännittävät rotkot, kurut, jyrkänteet ja paahteiset kallion laet; hämyisät saniaiskorvet ja kasvillisuutta pursuavat lehdot. Luultavasti suremme myös eniten, jos nämä paikat tuhoutuvat metsähakkuissa tai muuttavat luonnettaan suuresti.
Lempipaikkamme ovat muidenkin kuin ihmisten suosiossa: niissä viihtyvät monet eläin- ja kasvilajit, jotka eivät viihdy muualla talousmetsässä. Niissä kasvaa myös monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puulajeja kuten haapa, lepät ja jalopuut. Siksi ne ovat tärkeitä metsäluonnon säilymiselle.
Näille talousmetsiemme helmille on metsälaissa on annettu kuivakka nimi `Erityisen tärkeät elinympäristöt´. Tällaisia elinympäristöjä on laajassa kartoituksessa löydetty kaikkiaan noin 75 000 hehtaaria.
Erityisen tärkeillä elinympäristöillä on luontoarvojen turvaamisen kannalta merkitystä, jos ne ovat riittävän suuria ja muodostavat tiheän verkoston. Kohteiden keskimääräinen koko on tällä hetkellä vain 0,35 hehtaaria. Tämän vuoksi ne kärsivät helposti ja menettävät luontoarvojaan esimerkiksi viereen tehtävien avohakkuiden takia. Tähän epäkohtaan metsälakiehdotus ei nykymuodossaan toisi parannusta.
Teksti: Anne Brax