Mahdoton tehtävä?

Hersyvä nauru täyttää tiedekeskus Heurekan Tikkurilassa, kun radiojuontaja Olga K. pääsee ääneen. Hän on yksi WWF:n Tunnista Teko -ilmastokampanjan lähettiläistä. Tänä vuonna Earth Hour laajenee valojensammutustempauksesta konkreettisiksi ilmastoteoiksi. Kampanjan kuvauksissa Olgalla on sanansa sanottavana omista valinnoistaan.

– Meillä muutos alkoi siitä, että minua alkoi riepoa ihan hullun lailla, kun se iso öljyauto peruutti meidän pihaamme. Oli ihan järjettömän kylmä talvi ja tuntui, että öljyauto kävi jatkuvasti täyttämässä säiliöitä. Tuli muutama kirosanakin, Olga K. nauraa.

– Maalämpöpumppu kaivettiin pihaan seuraavana keväänä. Aluksi olin kauhuissani, että piha on kuukausikaupalla mutavelliä, pojat kuraisissa haalareissaan ja kaikki kengät pilalla. Pelko oli kuitenkin turhaa. Nyt on mahtavaa, kun öljyauto ei enää meillä käy!

Festivaalihumuun nettikameralla

Elokuvaohjaaja John Webster huokaa syvään.

– Ilmastonmuutos huolestuttaa todella paljon. Se huolestuttaa minua itse asiassa niin paljon, että perheeni ei aina oikein kestä sitä.

Perhe oli mukana myös Websterin Katastrofin aineksia -dokumentissa, jossa yritettiin elää vuosi ilman öljyä.

– Työssäni voisi joutua matkustamaan paljonkin, koska elokuvafestareita ja rahoitustapahtumia on harvoin Suomessa. Euroopassa matkustan aina junalla. Mikäli festivaali on lentomatkan takana, vain elokuva matkustaa sinne ja minä osallistun vaikkapa nettikameran kautta, Webster kertoo.

Säkkikangasta päälle ja tuhkaa hiuksiin?

Kaikki yhdeksän Tunnista teko -kampanjan keulakuvaa ovat yhtä mieltä siitä, ettei kenenkään tarvitse yrittää tehdä kaikkea. Joku ei voisi kuvitellakaan luopuvansa hyvästä naudanlihapihvistä ja toinen potee huonoa omaatuntoa lentämisestä, mutta lentää silti. He ovat omassa elämässään sitoutuneet vähintään yhteen ilmastotekoon.

– Ei tässä ole kyse kaikki tai ei mitään -ajattelusta, että täytyisi lopettaa kokonaan lihansyönti ja matkustaminen ja laittaa säkkikangasta päälle ja tuhkaa hiuksiin. Tärkeintä on, että vähentää päästöjään vaikka kymmenen prosenttia ja viilaa hieman ajatteluaan, sanoo John Webster.

Muusikko Anssi Kela on samaa mieltä:

– Ennen tuntui, että fillarilla on työlästä ajella, mutta nykyään näen sen toisin päin. Pyörä on aina ensimmäinen vaihtoehto ja auto tulee ehkä vasta viidentenä.

Suomalaiset ovat yksi eniten ilmastoa kuormittavista kansoista suhteessa asukaslukuun. Yhden suomalaisen hiilijalanjälki vastaa kahden ruotsalaisen tai jopa kymmenen intialaisen jalanjälkeä. WWF Suomen ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas kertoo, että ajatus kampanjasta lähti ihmisten tarpeesta saada tietää, mitkä ovat konkreettisia tekoja ilmaston hyväksi.

– Kuulen myös puhuttavan, että ainoa millä on merkitystä, ovat suuret poliittiset päätökset. Tämä ei pidä paikkaansa, vaikka poliittiset päätökset ovat tietysti valtavan tärkeitä. Viiden miljoonan suomalaisen kulutusvalinnoilla on kuitenkin suuri merkitys, Kangas sanoo.

Esimerkin voi löytää hyvin läheltä. Jos kaikki suomalaiset vähentäisivät turhan ruokajätteensä määrää, pienentäisi se noin 100 000 suomalaisen, eli Lahden kokoisen kaupungin, hiilijalanjäljen nollaan.

Todellisuuden kieltäminen on helpompaa

Ilmastonmuutoskeskustelun pitäisi juuri nyt olla aktiivisempaa kuin koskaan. Vuoteen 2050 mennessä koko maailman päästöjä pitää vähentää 80 prosenttia nykyisestä, jotta ilmaston keskilämpötila ei nousisi yli 1,5 astetta.

– Se tuntuu valtavalta urakalta. Muutoksen on alettava meistä länsimaalaisista, jotka syömme yhteisestä kuormasta enemmän. Minua on vain tämä yksi kappale, mutta kun samalla tavalla ajattelevia on tuhat, satatuhatta tai miljoona, niin valinnoilla alkaa olla merkitystä, Anssi Kela sanoo.

– Ilmastonmuutoksen sisäistäminen on moraalinen kysymys. Me kaikki tiedämme, mitä elämäntapamme aiheuttavat. Tulevaisuudessa emme pysty sanomaan, että emme tienneet, Webster sanoo.

Katso ilmastolähettiläiden haastattelut ja löydä oma ilmastotekosi

Teksti: Katja Rönkkö