© Joni Lind / Löylymedia
Päivitetty

Meidän on tultava toimeen vähemmällä

Vihreän talouden ja hallinnon kehittämisen ohella on saatava pöydälle myös konkreettisia tavoitteita.

Kesäkuussa 2012 järjestetään kestävän kehityksen 20-vuotisseurantakokous, Rio+20. Näiden vuosien aikana kestävän kehityksen keskustelu on läpäissyt yhteiskunnan. Samalla maapallon luonnonvaroja on käytetty koko ajan enemmän, kuten WWF:n Living Planet -raportti ja useat muut lähteet osoittavat.

Riossa asialistan keskeiset teemat ovat vihreä talous sekä kestävän kehityksen hallinto ja instituutiot. Näiden kautta on mahdollista merkittävällä tavalla muuttaa niitä talouden ja luonnonvarojen käytön puitteita, jotka ovat osaltaan ohjanneet nykyiseen ylikulutukseen. Vihreän talouden ja hallinnon kehittämisen ohella on kuitenkin saatava pöydälle myös konkreettisia tavoitteita. Luonnonvarojen kokonaiskulutuksen pysäyttäminen ja laskeminen kestävälle tasolle on sellainen.

Luonnonvarojen käytön kestävän tason määrittely tieteellisesti on hankalaa. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että nykytasollakin luonnonvarojen käytön ympäristövaikutukset ja erityisesti vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat kestämättömät. Paremmilla tuotantomenetelmillä, kuten WWF:n edistämillä sertifikaateilla (esimerkiksi FSC metsille, MSC kaloille, RSPO palmuöljylle ja RTRS soijalle) osa näistä haitallisista vaikutuksista on hallittavissa, mutta se ei poista kokonaan luonnonvarojen kokonaiskulutuksen korkean tason aiheuttamaa ongelmaa.

YK:n ympäristöohjelman laskelmat valottavat luonnonvarojen kokonaiskulutuksen vähentämistavoitteiden mittaluokkaa. Keskilaskelman lähtöoletuksena on luonnonvarojen asukaskohtaisen kulutuksen puolittaminen teollisuusmaissa ja kehitysmaiden asukkaiden kulutuksen nousu vastaavalle tasolle. Tämä johtaa luonnonvarojen kulutuksen nousuun 40 %:lla vuoteen 2050 mennessä, mikä tuskin on maapallon kantokyvyn rajoissa.

Alimman laskelman lähtöoletuksena on luonnonvarojen kokonaiskulutuksen jäädyttäminen vuoden 2000 tasolle ja kulutuksen tasaaminen maailman asukkaiden kesken. Tämä tarkoittaa noin 65–80 % alennusta luonnonvarojen kulutuksessa teollisuusmaissa seuraavan neljän vuosikymmenen aikana. Luku on linjassa WWF:n käyttämien jalanjälkilaskelmien kanssa, jotka osoittavat suomalaisten tarpeen pienentää jalanjälkeään noin 65–75 %. Valitettavasti täyttä varmuutta ei ole, että tämäkään riittäisi estämään ekosysteemien jatkuvaa heikkenemistä.

Haaste on siis valtava. Olemme kuitenkin toiveikkaita, sillä päätöksentekijöiden ja yleisön tietoisuus asiasta sekä valmius toimintaan on kasvanut voimakkaasti. Teemme kaikin voimin töitä tämän kehityksen vahvistamiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi. Kiitos, että olet mukana tukemassa tätä. Lisäksi voit kantaa kortesi kekoon kysäisemällä silloin tällöin poliitikoilta, yrityksiltä, median edustajilta sekä perhe- ja ystäväpiiriltäsi, miten he näkevät meidän elävän neljänneksellä niistä luonnonvaroista, joita nyt kulutamme. Älä päästä heitä helpolla, sillä kysymys on vaikea. Meillä täytyy olla siihen vastaus.

Jussi Nikula
ohjelmapäällikkö, Ekologinen jalanjälki -ohjelma