© WWF Suomi
Päivitetty

Metsämme tarvitsevat aidosti hyvää metsänhoitoa

Käsite ”hyvä metsänhoito” on perinteisesti tarkoittanut sellaista tapaa hoitaa metsää, jonka keskeinen mittari on taloudellinen tuotto ja puun maksimaalinen kasvu. Tämä yksipuolinen käytäntö on johtanut vuosikymmenten kuluessa siihen, että punaiselle listalle on päätynyt 1 800 metsälajia ja metsätyypeistämme kaksi kolmannesta on uhanalaisia.

Vaikka suojelualueverkostoamme kehitettäisiin pinta-alaltaan nykyisestä moninkertaiseksi, se ei yksin riitä uhanalaisen metsäluonnon pelastamiseksi. Tarvitsemme luonnonläheisempää talousmetsien käsittelyä, aidosti hyvää ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää metsänhoitoa.

Metsäsertifiointi on todistus puun alkuperän olosuhteista ja metsänhoidon käytännöistä. Ideana on noudattaa metsätaloudessa lain vaatimustasoa korkeampia kestävyyden kriteerejä. Sertifiointi on yksi tapa parantaa metsänhoidon kestävyyttä – ja samalla saada markkinaetua sertifioimattomiin tuotteisiin nähden. Parhaan mahdollisuuden sertifiointiin tarjoaa tällä hetkellä FSC, jonka kansallinen uusi standardi hyväksyttiin keväällä 2011.

FSC on lyhenne sanoista Forest Stewardship Council eli hyvän metsänhoidon neuvosto. Sertifioinnissa on kriteeristö tavoitteista ja toimenpiteistä, joihin metsänomistaja sitoutuu hakiessaan sertifikaattia metsälleen. Sertifikaatin saa määräajaksi, kun on läpäissyt ulkopuolisen auditoijan tekemät asiaankuuluvat tarkastukset. FSC on ollut tarjolla Suomessa vuodesta 2006, mutta sitä ei otettu silloin vielä laajalti käyttöön nykyistä vaativampien ja epätäsmällisten kriteerien vuoksi. Nyt uuden standardin käyttökelpoisuutta osoittaa UPM:n päätös sertifioida FSC:llä omistamansa metsät Etelä-Suomessa.

FSC:ssä on useita etuja verrattuna toiseen Suomessa käytössä olevaan metsien sertifiointijärjestelmään, PEFC:hen. FSC huomioi paremmin ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden, järjestelmä on läpinäkyvä ja päätöksenteko laajapohjaista. Luonnon kannalta FSC:ssä on monia etuja. 5 % metsistä jätetään käsittelemättä ja 5 % käsitellään metsäekosysteemin kannalta erityiskohteina. Metsään jätetään enemmän eläviä säästöpuita ja lahopuuta, vesistöjen suojavyöhykkeet ovat puustoisia ja leveämpiä ja tiettyjä merkittävien suojeluarvojen alueita ylläpidetään. Arvokkailla lintukohteilla vältetään kesähakkuita ja uhanalaisten metsälajien elinpaikat turvataan.

Luontojärjestöjen mielestä Suomen FSC-standardissa toivomisen varaa jättivät muotoilut esimerkiksi virkistysalueiden käsittelystä, energiapuun korjuusta ja metsätalouden ulkopuolelle jätettävistä luontokohteista. Kompromisseja piti kuitenkin tehdä, jotta metsätaloustoimijat saatiin sitoutumaan FSC:hen ja yhteinen päätös aikaiseksi. Maailman kaikista sertifioiduista metsistä noin kolmannes on FSC:n piirissä, Suomen metsistä tällä hetkellä vain alle kaksi prosenttia.

FSC ei ole suojeluohjelma, eikä se korvaa tarvittavia toimenpiteitä suojelualueverkoston kehittämiseksi. Tällä hetkellä se on kuitenkin paras talousmetsien hoidon ja käytön keino, jossa pyritään aidosti yhteensovittamaan eri tavoitteita kestävästi.

Panu Kunttu

metsäasiantuntija

WWF on ollut tuomassa FSC-sertifiointia Suomeen jo 1990-luvulla ja osallistunut keskeisesti sen kehittämiseen. Lisätietoja: www.finland.fsc.org