Päivitetty

Mies, joka yrittää näyttää mursulta

Tom Arnbom työskentelee WWF:ssä arktiseen alueeseen erikoistuneena biologina. Joskus työ on haastavaa – esimerkiksi silloin, kun yrittää ottaa jousipyssyllä DNA-näytettä ison henkilöauton kokoiselta mursulta.

”Mursut ovat mahtavia eläimiä. Ne on jaettu kahteen alalajiin: Atlantilla mursuja arvioidaan elävän noin 20 000 yksilöä, Tyynellämerellä 115 000 yksilöä. Tutkijat ovat kuitenkin pohtineet jo 50 vuoden ajan, ovatko Venäjän Laptevinmerellä elävät mursut oman alalajinsa. Jos näin on, Venäjän täytyy toimia päättäväisesti pienen, noin 4 000–5 000 yksilön, kannan suojelemiseksi. Minut valittiin mukaan tutkimusmatkalle, jonka tarkoituksena on kerätä DNA-näytteitä ja selvittää niiden avulla tämä mysteeri.

Laptevinmeri sijaitsee Taimyrin niemimaan itäpuolella. Alueen lajisto on uskomattoman rikas. Eräänä aamuna ennen aamiaista näin kiikareillani horisontissa sellaista, mitä useimmat eivät pääse näkemään elinaikanaan: jääkarhun, naalin, myskihärän, villin poron, neljä tunturipöllöä, tiiralokkiparin ja satoja mursuja.

Mursut ovat kahdella valtavalla torahampaalla varustettuja isoja eläimiä, jotka eivät luovuta vapaaehtoisesti ihonäytteitään tutkimustarkoitukseen. Paras tapa päästä lähelle niitä on näyttää mursulta ja ryömiä tavalla, joka muistuttaa mursujen liikehdintää. Kymmenen metrin päässä pysähdytään ja jousipyssy ladataan erikoisvalmisteisella nuolella, joka ei jää kiinni eläimeen. Nuolen kärki on suunniteltu niin, että se nappaa vain pienen näytteen ihosta ja rasvakerroksesta. Nuoliin kiinnitetään siimaa, jotta ne saadaan vedettyä takaisin. Osuman saanut mursu voi suuttua naapurilleen ja tökkiä sitä hieman torahampaillaan. Ihmisiin ei kohdistu ärtymystä, koska mursun näkökulmasta näytämme viattomilta.

Mursut ovat upeita eläimiä. Ne ovat uskomattoman hyviä uimareita. Vedestä noustuaan ne ovat hitaampia, mutta ihmisen on syytä olla varovainen, sillä ne voivat liikkua maallakin meitä nopeammin. Ne ovat myös hyvin selkeästi yksilöllisiä. Ne ovat erinäköisiä ja käyttäytyvät eri tavoin. Yleisesti ottaen ne ovat kuitenkin erittäin sosiaalisia ja viihtyvät lähellä toisiaan pysyäkseen lämpiminä. Olen monesti todistanut isojen mursujen olevan toisilleen todella ystävällisiä. Ne laittavat usein nenänsä vastakkain, jolloin ne vaikuttavat ikään kuin suutelevan.

Ilmastonmuutos uhkaa arktista aluetta vakavasti. Mursu on yksi lajeista, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen. Arktisten öljy- ja kaasuvarojen käyttäminen uhkaa mursuja, samoin kuin meriliikenteen lisääntyminen. Tutkimusmatkalla keräämämme tieto auttaa uusien suojelualueiden suunnittelemisessa ja perustamisessa.

On vaikea sanoa, mikä minua vetää tänne. Ehkä minua on purrut arktinen kärpänen. Rakastan työtä kentällä. Voin tarkkailla luontoa ja siinä tapahtuvia muutoksia ja jakaa tarinoita, jotka toivottavasti auttavat selittämään, miksi ainutlaatuinen arktinen alue on suojeltava tulevia sukupolvia varten.”

Teksti: Joonas Fritze