Musta turma © Joonas Fritze / WWF
Päivitetty

Musta turma

Raahen edustalla sijaitsevan saaren rantakivikko on öljyn tahrima. WWF:n öljyntorjuntajoukkoihin kuuluvat vapaaehtoiset tarkastelevat näkyä vaitonaisina. Vakavat kasvot viestivät: näin ei saisi tapahtua.

Teksti: Joonas Fritze

Perjantaina 30. toukokuuta Rautaruukin Raahen tehtaalla sijaitsevaa voimalaitosta oltiin käynnistämässä uudelleen huoltotoimien jälkeen. Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitellusti. Säiliön venttiilissä oli toimintahäiriö, jonka seurauksena raskasta polttoöljyä pääsi vanhaan putkijärjestelmään. Putkijärjestelmän venttiilit olivat väärässä asennossa, ja 13 tonnia öljyä valui käytöstä poistetun kattilalaitoksen lattialle. Sieltä mereen tiensä löysi vajaat viisi tonnia. Öljyn määrä ei ollut suuri, vahingon määrä oli.

Raskasta polttoöljyä käytetään muun muassa teollisuudessa, voimaloissa, vetureissa ja laivojen dieselmoottoreissa. Vesistöön päästessään se on kuitenkin pirullista myrkkyä. Se tunkeutuu kivien väliin ja pieniin kallionkoloihin. Se on tahmeaa ja tappavaa; se tarttuu lintujen sulkiin ja tukahduttaa kasvillisuuden. Sen kerääminen on helpoimmillaankin vaikeaa, vaikeimmillaan liki mahdotonta.

Tämän saivat Raahessa kokea omakätisesti sadat vapaaehtoiset. Sunnuntaihin mennessä viranomaisille oli nimittäin käynyt selväksi, ettei öljyntorjunnasta selvittäisi ilman ulkopuolista apua.

Hidasta käsityötä

Alussa olivat öljyinen ranta, kukkalapio – ja Petri Jaarto.

– Kun kutsu tuli sunnuntaina, oli selvää että lähden, hän sanoo.

Espoolainen Jaarto on konkari WWF:n öljyntorjuntajoukoissa. Hän liittyi vapaaehtoiseksi kymmenen vuotta sitten, on osallistunut harjoituksiin aktiivisesti ja käynyt ryhmänjohtajakoulutuksen. Raahessa Jaarto oli kuitenkin uudessa tilanteessa – nyt oli tosi kyseessä.

Öljyä levisi viiden saaren – Iso-Kraaselin, Vesimatalan, Selkämatalan, Kumpeleen ja Smittin – rannoille. Kaikki saaret yhtä lukuun ottamatta sijaitsevat luonnonsuojelualueella.

– Aluksi näytti siltä, ettei öljyä ole rantautunut paljoa. Viikon edetessä öljyä löytyi kuitenkin koko ajan lisää, ja näkymä oli aika lohduton, Jaarto sanoo.

Öljyä pääsi leviämään viiden kilometrin matkalle. Rannoilta öljyä poistettiin käsityönä, apuna käytettiin muun muassa äyskäreitä, pieniä lapioita, imeytysliinoja ja tiskiharjoja. Isompia kiviä kannettiin jätekasseihin saarilta pois kuljetettavaksi.

Kuuma keli teki urakasta ankaraa, ja rantojen siivous oli välillä tuskallisenkin hidasta.

– Kokemus oli kuitenkin todella antoisa, ja koin tekeväni tärkeää työtä. Ehkä merkityksellisintä mitä olen koskaan tehnyt.

Tunnelma vapaaehtoisten keskuudessa pysyi korkealla, mikä auttoi osaltaan jaksamaan.

– Oli hienoa todeta, kuinka niin erilaisista taustoista tulevat, eri-ikäiset ja toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset auttoivat toisiaan ja jakoivat ajatuksiaan. Kaikki kokivat olevansa tärkeälle asialla ja olivat hyvin sitoutuneita käsillä olevaan haasteeseen, Jaarto kertoo.

Ison onnettomuuden uhka todellinen

Raahen turma oli ja ei ollut paha öljyonnettomuus. Sen vaikutukset olivat paikallisesti valitettavan vakavat, mutta kansallisen tason katastrofiksi tilanne ei päässyt kehittymään.

– Vaikka päästö ei ollut tuon suurempi, kyseessä oli suurin rantaan ajautuneen öljyn torjuntaoperaatio 30 vuoteen, WWF:n meriasiantuntija Sanna Kuningas sanoo.

– Voi vain kuvitella, millaista tuhoa aiheuttaisi 30 000 tonnin, tai vaikkapa 150 000 tonnin öljypäästö, joka on kuitenkin Itämerellä aivan mahdollinen.

WWF julkisti vuonna 2010 raportin Itämeren kehitysennusteista. Raportin mukaan laivaliikenne Itämerellä kaksinkertaistuu seuraavien 20 vuoden aikana ja laivojen koko kasvaa. Tällä hetkellä Itämerta kyntää joka hetki noin 2 000 suurikokoista alusta. Joukossa on esimerkiksi valtavia öljytankkereita ja vaarallisia aineita kuljettavia laivoja.

Itämeri on erityisen herkkä öljypäästöjen vaikutuksille. Kylmässä vedessä öljy hajoaa hitaasti ja haitta-aineet vaikuttavat pitkään. Merialueet ovat pieniä, ja öljylautta voi levitä nopeasti rannoille. Rikkonainen ja saaristoinen rannikko sekä talvisin jääpeite vaikeuttavat öljyntorjuntaa.

Niinpä meriliikenteen turvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota ja valvontaa parannettava entisestään. Onnettomuusriskiä Itämerellä voidaan pienentää myös muun muassa saattohinauksella ja luotsauksella. Lisäksi laivamiehistön koulutuksen ja navigointitaitojen tärkeyttä tulisi korostaa.

– Raahen öljyonnettomuuden kohdalla kyseessä oli vuoto tehtaasta. Siten myös tehtaiden öljyonnettomuusriskeistä on tehtävä riskiarviot ja varo- ja varoitusjärjestelmät tarkistettava, Kuningas sanoo.

Raahe opetti

Vajaan viiden öljytonnin jälkiä siivosivat viikon verran viranomaiset ja sadat vapaaehtoiset. Kaikkiaan urakkaan käytettiin noin 1 000 henkilötyöpäivää. Rannoilta kerättiin parisataa tonnia erilaista öljyyntynyttä jätettä. WWF:n laskujen mukaan öljyyntyneitä lintuja havaittiin noin 60 kappaletta.

– Havaittujen lintujen määrä ei tosin kerro koko öljyyntyneiden lintujen määrää, sillä osa jää aina huomaamatta, Kuningas sanoo.

– Huolimatta ikävästä tapahtumasta Raahen operaatio oli kokonaisuutena hyvä kokemus, sillä saimme tärkeää oppia tulevaisuutta ajatellen. Oli hienoa nähdä, kuinka hyvin yhteistyö eri tahojen, kuten paikallisen pelastuslaitoksen ja meripelastusseuran, kanssa toimi. WWF:n vapaaehtoisten korkea motivaatio siivoustyöhön oli myös hienoa kokea, Kuningas sanoo.

Onnistunut operaatio ei kuitenkaan poista perimmäistä huolta, sitä samaa, joka paistoi vapaaehtoisten kasvoilta: tällaista ei saisi tapahtua.

_____________

 

Öljy vaikuttaa ympäristöön monin tavoin

Mereen päässyt öljy voi tappaa kasviplanktonin, eli vedessä kelluvat mikroskooppisen pienet levät, mikä vaikeuttaa meren pieneläinten ravinnon saantia. Tällöin puolestaan kalojen ravinto vähenee.

Öljy voi tappaa myös rannan kookkaita kasveja ja leviä, jolloin tuhoutuu myös monien lajien elinympäristö. Muutokset kasvillisuudessa sekä öljyn myrkyt heikentävät kalojen lisääntymistä. Täysikasvuiset kalat osaavat välttää öljylauttaa, mutta jos öljy ajautuu kudun päälle, mäti tuhoutuu.

Öljy saattaa tahria lintujen höyhenpeitteen, jolloin sen vedenhylkivyys häviää ja linnun lämmönsäätely häiriintyy. Pahasti tahriintuneet linnut eivät kykene lentämään tai sukeltamaan ja hankkimaan ravintoa. Ne kuolevat kylmään ja nälkään ilman ihmisen apua. Jo kolikon kokoinen öljyläntti voi olla kohtalokas. Öljyn myrkylliset kemikaalit haittaavat lintujen lisääntymistä.

Myös hylkeiden lämmönsäätely voi häiriintyä turkin tahriintuessa öljyyn. Puhdistaessaan turkkiaan eläimet voivat saada myrkyllistä öljyä ruoansulatuskanavaansa.

_______________

Öljyntorjuntajoukot aina valmiudessa

Öljyvahingot uhkaavat Itämerta ja myös esimerkiksi Saimaan vesistöä. Kun öljyvahinko tapahtuu, WWF Suomi haluaa toimia nopeasti viranomaisten apuna.  Silloin paikalle hälytetään vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot.

Öljyntorjuntajoukot perustettiin vuonna 2003. Ne olivat tuolloin ainutlaatuiset maailmassa. Nyt joukkoihin kuuluu jo yli 7000 suomalaista. Malli on myös innostanut perustamaan vastaavat joukot Norjaan, Viroon ja Venäjälle.

Viranomaiset vastaavat merellä tapahtuvasta öljyntorjunnasta. Rantojen siivous öljystä on kuitenkin hidasta käsityötä, ja siinä vapaaehtoisten apu on tärkeää. Öljyntorjuntajoukkoihin voi liittyä kuka tahansa 18–69-vuotias terve henkilö.

WWF tarjoaa öljyntorjuntajoukoille peruskoulutusta ja syventävää koulutusta sekä koulutusta öljyyntyneiden eläinten käsittelyssä ja hoidossa. Täydentävänä koulutuksena voidaan antaa esimerkiksi viesti- ja ensiapukoulutusta. Kaikkia vapaaehtoisia ei voida kouluttaa. Ryhmänjohtajat antavat ohjeita onnettomuustilanteessa, ja kokeneet vapaaehtoiset toimivat avainhenkilöinä organisaatiossa.

– Haluan antaa panokseni ympäristömme säilymiseksi myös tuleville polville ja siksi olen liittynyt öljyntorjuntajoukkoihin. Koen tätä kautta voivani olla mukana tärkeässä toiminnassa. Vaikka aina toiveena on, ettei opeteltuja taitoja tarvitsisi koskaan käyttää tositilanteessa, öljyntorjuntajoukkoihin kuuluva Petri Jaarto sanoo.

– Koulutukset ja harjoitukset olivat hyvä pohja Raahessa tapahtuneen onnettomuuden varalle. WWF:n kehittämä prosessi toimi hyvin käytännössä, Jaarto sanoo.

Liity mukaan öljyntorjuntajoukkoihin