jääkarhu © © WWF-CANON / SINDRE KINNERØD
Päivitetty

Pakotie poikki pohjoiseen

Arktinen alue lämpenee ilmastonmuutoksen takia noin kaksi kertaa nopeammin kuin maapallon muut alueet keskimäärin. Kylmään tottuneet kasvit ja eläimet voivat muilla alueilla yrittää sopeutua ilmastonmuutokseen vetäytymällä kohti pohjoista. Maapallon pohjoisimmassa kolkassa eläville eliölajeille pakomatka pohjoiseen ei ole ratkaisu.

Noin 40 miljoonan neliökilometrin suuruisella arktisella alueella on suuri merkitys koko maapallon luonnon monimuotoisuudelle. Alueella elää esimerkiksi yli puolet maailman kahlaajalinnuista, neljä viidesosaa koko maailman hanhikannasta sekä miljoonia karibuja.

Kesäksi alueelle muuttaa noin 280 lintulajia aina Etelä-Afrikasta, Australiasta, Uudesta Seelannista ja Etelä-Amerikasta saakka. Lisäksi arktiselle alueelle saapuu vuosittain monia merinisäkkäitä, kuten valaita ja hylkeitä. 

Osaa alueen lajeista ei tavata missään muualla maailmassa.  Arktista aluetta onkin kuvattu viimeiseksi laajaksi, turmeltumattomaksi ekosysteemiksi maailmassa.

Jäähyväiset jäälle

Arktisia alueita koettelevan, ilmaston lämpenemisen aiheuttaman muutoksen valtavuus ja nopeus on jo nähtävillä. Esimerkiksi Alaskassa ja läntisessä Kanadassa talvilämpötilat ovat nousseet 3-4 celsiusastetta viimeisten 50 vuoden aikana.

Lämpenemisen johdosta arktisen alueen jääpeite hupenee.Napa-alueiden meren jääpeite on ohentunut kiihtyvää vauhtia viime vuosina ja huomattava osa ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt arktiselta alueelta. On myös ennustettu, että 90 prosenttia arktisen alueen maanpintaa lähimpänä olevasta ikiroudasta sulaa tällä vuosisadalla.

Jääpeitteen sulaminen muun muassa vähentää meriveden suolaisuutta, nostaa veden pintaa ja kaventaa jään reuna-alueen elämää kuhisevaa, runsastuottoista kasvillisuusvyöhykettä. Ikiroudan sulaminen puolestaan muuttaa maaperän ominaisuuksia ja ekosysteemejä.

Pohjoinen havumetsävyöhyke leviää pohjoisemmaksi vallaten alaa arktiselta tundralta.  Myös meren pinnan kohoaminen kutistaa muun muassa muuttolinnuille elintärkeää tundraa.

Jääkarhu on häviäjä

Yksimielistä ja aukotonta tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa alueen eläin- ja kasvilajeihin ja ekosysteemeihin, ei toistaiseksi ole. Mekanismi on monimutkainen ja toiset lajit kärsivät enemmän kuin toiset. Ahtaimmalla ovat jäästä ja lumesta riippuvaiset lajit.

Jääkarhu (Ursus maritimus) on yksi selkeistä häviäjistä. Sen tärkein elinympäristö on merijää, jossa karhu saalistaa pääravintoaan hylkeitä. Kesällä arktisen jäälautan eteläosien sulaessa osa jääkarhuista seuraa vetäytyvää jäänreunaa pohjoiseen pysyäkseen hylkeiden kannoilla. Toiset viettävät kesänsä maissa, sinnitellen talven ja kevään aikana kerättyjen rasvavarastojen varassa. Sulan aikana ne syövät merilintuja, pieniä jyrsijöitä, kasveja, linnunmunia, marjoja, merilevää, jäkälää, meriheinää ja raatoja. 

Ilmaston lämpenemisen seurauksena arktinen jää paitsi sulaa aikaisemmin myös muodostuu myöhemmin joka vuosi, ja jääkarhuille jää vähemmän aikaa ravinnon hankkimiseen. Esiintymisalueensa etelärajoilla, erityisesti Kanadan Hudson Bayssa, elävien jääkarhujen selviytyminen on vakavasti uhattuna jäisen elinympäristön kutistuessa.

Tutkijat ovat myös havainneet hukkuneiden jääkarhujen määrän lisääntyneen. Vaikka jääkarhut ovat hyviä uimareita, ovat etäisyydet ahtojäälauttojen välillä joskus liian suuria lauttojen sulaessa ilmaston lämmetessä.  Muutokset lumiolosuhteissa vaikuttavat myös jääkarhun pesimisoloihin.

Mursujen joukkopako

Myös valtava syöksyhampainen mursu (Odobenus rosmarus) on riippuvainen arktisesta merijäästä.  

Yleensä mursut, erityisesti poikivat naaraat, viettävät kesän ja syksyn arktisella jääalueella syöden pohjaeliöitä, kuten simpukoita ja kotiloita.

Jääpeitteen oheneminen ja vetäytyminen syville merialueille on kuitenkin kasvattanut mursujen ruuanhankinnan sukellusmatkaa ja ajanut jopa tuhannet eläimet etsimään ruokaa muun muassa Alaskan rannikkoseuduilta.

Rannikolle pakkautuneita mursuja uhkaavat monenlaiset ihmisten aiheuttamat häiriöt. Jos mursut asuttavat kapeita rannikkokaistoja laajojen jääalueiden sijaan, ne voivat pidemmän ajan kuluessa alkaa kärsiä ravintopulasta.  

Paine luonnonvaroihin kasvaa

Arktisten alueiden luonnonvaroihin, kuten öljyyn ja kaasuun, on jäiden sulaessa tulevaisuudessa entistä helpompi päästä käsiksi. Myös laivaliikenne alueella lisääntyy uusien meriväylien auetessa.  Öljyn- ja kaasunporauksen aloittaminen uusilla alueilla ja lisääntyneet kuljetukset toisivat lisää uhkia ennestään vaarassa olevalle arktiselle luonnolle ja sen lajeille.

”Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta uusien öljy- eikä kaasuvarantoja käyttöönotto on kiellettävä arktisilla alueilla. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varannoista pitäisi jättää maahan, jotta ilmastokriisiä voitaisiin tehokkaasti hillitä.”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

”Arktisella alueella on öljyn ja kaasun lisäksi muitakin liiketoimintamahdollisuuksia. Arktisilla alueilla tapahtuvan taloudellisen toiminnan on kuitenkin täytettävä parhaat sosiaaliset ja ympäristökriteerit. On suunniteltava huolellisesti, missä liiketoimintaa harjoitetaan, ja missä kuljetusreitit kulkevat. Jotkin alueet eivät kestä minkäänlaista taloudellista toimintaa alueella. Tätä varten tarvitaan analyysi siitä, miten toiminta vaikuttaa alueen luontoon ja ihmisten elämisen edellytyksiin.”

”Tarvitaan myös kansainvälinen öljyntorjunnan riskianalyysi ja sen pohjalta laadittava öljyntorjuntasuunnitelma. Tässä myös WWF voi auttaa; meillähän on laaja kokemus vapaaehtoisten rekrytoinnista ja koulutuksesta öljyntorjuntaan.”

WWF on ainoana luonnonsuojelujärjestönä tarkkailijajäsenenä arktisten maiden yhteistyöelimessä Arktisessa neuvostossa.  Suomi toimii neuvoston puheenjohtajana 2017 - 2019.

”Edistämme neuvostossa kaikin voimin arktisen alueen kestävän kehityksen tavoitteita. Arktinen alue on toistaiseksi pilaantumaton ja luonnoltaan rikas, eikä meillä ole oikeutta tuhota sitä”, Liisa Rohweder sanoo.

WWF:n arktinen työ

  • Ilmastonmuutoksen hillintä
  • Jääkarhuihin ja muihin lajeihin liittyvä tutkimus
  • Jääkarhun, mursun, valaan ja karibun suojelu
  • Suomessa myös naalin, ahman, kiljuhanhen ja itämerennorpan suojelu
  • Suojelualue jäästä riippuvaisille lajeille (Last Ice Area)
  • Öljyn ja kaasuntuotannolta rauhoitetut alueet (No-go zones)
  • Ekosysteemilähtöinen alueidenkäytön suunnittelu
  • Kestävän kalastuksen edistäminen
  • Hyvän ja läpinäkyvän hallinnoinnin vahvistaminen
  • Riskien hallintaan liittyvä työ

Lue lisää: wwf.panda.org/arctic

Teksti: Anne Brax

__________________________________________________

Sadat miljoonat näyttävät taas tukensa ilmastonsuojelulle

Earth Hour on WWF:n kansainvälinen ilmastokampanja. Se on kasvanut vain muutaman vuoden aikana yhden kaupungin tapahtumasta maailman suurimmaksi ilmastotempaukseksi. Vuosittain Earth Hour yhdistää sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi.

Earth Hour ei ole vain tunnin mittainen valojensammutustempaus, vaikka se huipentuukin pimeään tuntiin myös tänä vuonna lauantaina 29.3. klo 20.30–21.30. Earth Hourin avulla ihmiset voivat ilmaista huolensa ilmastonmuutoksesta ja vaatia päättäjiltä konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Täällä Suomessa voit esimerkiksi kertoa pääministeri Jyrki Kataiselle, että Suomi tarvitsee lisää puhdasta uusiutuvaa energiaa, sillä uusiutuvan energian lisääminen on yksi ilmastokriisin tärkeimmistä ratkaisuista.

Earth Hour keskittyy tänä vuonna arktisiin lajeihin, sillä suuri osa niistä ei voi elää ilman jäätä ja lunta. Ilmastonmuutos uhkaa niiden tulevaisuutta, mutta ratkaisu kriisin välttämiseksi on jo olemassa.

Lue ratkaisuista ja katso miten sinä voit auttaa Arktista: wwf.fi/earthhour

Allekirjoita pääministeri Kataiselle luovutettava vetoomus: wwf.fi/earthhour

Teksti: Katja Rönkkö