Porkkala © Joonas Fritze
Päivitetty

Porkkalan palautus

Porkkalan alue palautettiin Suomelle vuonna 1956. Nyt, liki 60 vuotta myöhemmin, Porkkalan alueelle halutaan palauttaa kansallispuisto.

Veneen keula halkoo ahnaasti tyyntä merenpintaa, ja pienilukuinen lintuparvi katsoo turvallisemmaksi pyrähtää karkuun.

-Haahkoja, WWF Suomen ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen huudahtaa moottorin jylyn yli.

Olemme matkalla läntisellä Suomenlahdella, Kirkkonummen kunnassa sijaitsevaan Porkkalan ainutlaatuiseen saaristoon, jonne WWF ja Suomen luonnonsuojeluliitto ehdottavat kansallispuiston perustamista. Tai no, oikeastaan uudelleenperustamista, sillä Porkkalassa oli kansallispuisto jo 1930-luvulla. Jatkosodan jälkeen alue jäi Neuvostoliiton haltuun. Porkkala palautettiin Suomelle vuonna 1956, mutta kansallispuisto lakkautettiin heti, sillä sen luontoarvojen katsottiin kärsineen liikaa Porkkalan vuokra-aikana.

Puiston uudelleenperustamista on esitetty jo 1970-luvulta lähtien, mutta ehdotukset ovat kaikuneet tähän asti kuuroille korville. Hyvä pyörä kannattaa kuitenkin keksiä uudelleen.

-Porkkalassa elää kymmeniä uhanalaisia lajeja. Alueen virkistyskäyttö on jo nyt runsasta ja saavutettavuus hyvä, sillä Porkkalanniemelle ja meren ääreen pääsee myös autolla. Näin veneettömätkin kävijät voisivat nauttia merellisestä kansallispuistosta. Lisäksi mukana ehdotuksessa olisivat kaikki saaristovyöhykkeet uloimmista ulkosaariston hyljeluodoista manneralueisiin asti. Muita tällaisia kansallispuistoja ei Suomessa ole, Tolvanen luettelee.

Sisäsaariston rikas luonto on jäänyt taakse, kun saavumme karunkauniin Söderskärin rantaan. Vesi on matalalla ja kirkasta.

-Tämä on yksi suosikkisaaristani Porkkalassa. Söderskärillä on erilaisia elinympäristöjä: pieni sisälampare, niittyä ja ruovikkoa.

Harvat ruo’ot heiluvat laiskasti länsituulessa. Sileät kalliot houkuttelevat loikoilemaan. Merestä kohoavat luodot täplittävät kirkkaana kimmeltävää ulappaa.

Eletään huhtikuun loppua. Mantereella kasvit ja eläimet ovat jo heräilleet kevääseen virkeinä, mutta täällä ulkosaaristossa luontoäiti on painellut torkkua. Rantaniityllä viihtyvä uhanalainen kenttäorakkokin uinuu vielä.

Silti kevät kuuluu: allit ja kalalokit virittelevät äänijänteitään, ja aallot loiskuvat lempeästi rantakallioita vasten.

-Äänimaisema vaikuttaa valtavasti luontokokemukseen. Nyt on ihan eri tunnelma kuin syksyllä.

Tolvanen pystyttää kaukoputken kallion laelle ja nostaa kiikarit silmilleen. Välineurheilua? Kyllä, mutta hyvästä optiikasta on hyötyä.

-Tuolla luodolla näkyy kaksi harmaahyljettä, Tolvanen sanoo ja osoittaa kaukaisuuteen.

Kallbådanin majakan edustalla sijaitsevat suojellut hyljeluodot ovat melkein 10 kilometrin päässä.

Hieman lähempänä, viereisellä saarella, merikotka pörhistelee höyheniään. Tolvanen jatkaa horisontin haravoimista ja raapustaa välillä havaintoja pieneen muistikirjaan: Pajulintu. Harmaasorsa. Pilkkasiipi.

-Olen retkeillyt Porkkalassa jo koulupojasta alkaen, sillä tämä on yksi Suomen parhaita lintukohteita, Tolvanen sanoo.

-Täällä on hyvä seurata muuttoa. Myös paikallista linnustoa on hyvin.

Havaintoja kertyy tasaisesti: Varpushaukka. Haarapääsky. Luotokirvinen.

Suojelualueita kaivataan lisää

Rantaan lipuu toinen vene. Tulijoilla on mukanaan kaukoputki – jaahas, lisää lintuharrastajia.

Tolvasen tavoin myös Hannu ja Kirsti Vesterinen ovat retkeilleet Porkkalassa useiden vuosikymmenten ajan. Ajatus kansallispuistosta saa kirkkonummelaisen pariskunnan innostumaan.

-Olemme aina olleet kaikenlaisten luonnonsuojelualueiden perustamisen kannalla, Hannu Vesterinen toteaa.

-Haja-asutusta tulee niin hirveästi, kaikki kalliot täyteen taloja. Olisi hienoa, jos arvokkaita luontoalueita voitaisiin suojella rakentamiselta, hän jatkaa ja tähyilee merelle.

Kuovi. Pikkukuovi. Meriharakka.

Kansallispuistojen suosio kasvaa jatkuvasti. Niiden päätarkoitus on suojella arvokkaimpia luontoalueitamme. Samalla kansallispuistoilla on suuri merkitys retkeilyn ja virkistyskäytön kannalta. Niinpä ne poikivat myös tuloja ympäristöönsä.

Kasvavien rakennus- ja virkistyskäyttöpaineiden takia monet Etelä-Suomen kansallispuistot ovat kuitenkin jääneet liian pieniksi luonnonsuojelulliseen tarpeeseen nähden. Myös saaristossa luonnonsuojelu on riittämätöntä.

-Etelä-Suomen asukasmäärä on niin iso, että lisää suojelualueita tarvitaan, Kirsti Vesterinen summaa.

Porkkalan kansallispuisto olisi melko yhtenäinen ja maa-alaltaan suuri verrattuna muihin merellisiin kansallispuistoihin. Kansallispuisto perustettaisiin valtion omistamille alueille, mutta sitä voitaisiin laajentaa esimerkiksi kuntien maille.

-Alueen kunnat ovat ymmärtäneet puiston tuomat hyödyt ja suhtautuneet myönteisesti kansallispuistohankkeen jatkoselvittelyyn, Tolvanen toteaa.

Legendaarinen Träskö

Tolvanen meloo rannan lähellä väijyvien karien ohi ja käynnistää kaksitahtimoottorin vasta väljemmillä vesillä. Tuuli on yltynyt, ja vaahtopäät takaavat kuoppaisen kyydin.

Ohitamme Rönnskärin komean majakkasaaren. Se on muistutus siitä, että kansallispuistoon kaavaillulla alueella sijaitsee myös monia kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä: kahden majakan lisäksi vanha luotsiasema ja lukuisia linnoituksia.

Saavumme suojaisaan lahteen, ja merenkäynti rauhoittuu.

-Legendaarinen Träskö, Tolvanen toteaa.

Träskön saari oli vuonna 1938 perustetun kansallispuiston ydin. Saaren ainutlaatuinen historia on yhä vahvasti aistittavissa. Venäläiset räjäyttivät poistuessaan koko joukon bunkkereita ja tykkipattereita. Niinpä saarelta löytyy runsaasti luonnon armeliaasti maisemoimaa louhintajätettä ja teräsbetonia.

Maasto on mäkistä ja ajoittain vaikeakulkuista. Räjäytettyjen bunkkereiden lisäksi ihmisen jättämiä jälkiä ei juuri näy.

-Nämä polut taitavat olla enemmän kauriiden kuin ihmisten käytössä, Tolvanen naurahtaa.

Männyn juurella on iso kasa käpyjä – käpytikalla on näköjään ollut paja. Tolvanen poimii maasta merikotkan sulan.

Yhtäkkiä puiden lomasta pilkottaa järvi, jonka mukaan saari on myös saanut nimensä. Tolvanen rämpii soiselle rannalle ja pysähtyy ihastelemaan.

-Tässä sitä ollaan: luonnontilaisen metsän keskellä, järven rannalla ja ylitse voi lentää mitä tahansa merilintuja.

Tukkasotka. Lehtokurppa. Nuolihaukka. Isokäpylintu.

Kaikille hyötyä kansallispuistosta

Ympäristöministeri Ville Niinistö toivoi virkakautensa alussa ehdotuksia uusista kansallispuistoista. Porkkala ei mahtunut nopeimmin edistettävien hankkeiden listalle, mutta toivoa ei ole menetetty.

Ketkä hyötyisivät Porkkalan kansallispuistosta?

-Luonto. Pääkaupunkiseudun asukkaat. Luontomatkailijat kotimaasta ja ulkomailta. Alueen kunnat ja yrittäjät. Oikea aika tehdä periaatepäätös Porkkalan kansallispuiston perustamisesta olisi juuri nyt, Tolvanen sanoo.

Otamme suunnan takaisin mantereelle. Rantakalliolle jää pyrstöään keikuttamaan ruskea lintu. Taitaa olla kahlaaja. Taitaa olla…

Rantasipi.

Teksti: Joonas Fritze

Raportti: Uusi kansallispuisto ja laajennuksia vanhoihin

WWF Suomi esittää uudessa raportissaan Porkkalan kansallispuiston perustamisen lisäksi Saaristomeren, Tammisaaren saariston ja Itäisen Suomenlahden kansallispuistojen laajentamista. Kaikki edellä mainitut puistot sijaitsevat joko Saaristomerellä tai Suomenlahden saaristossa, jotka ovat luonnoltaan rikkaimpia alueitamme. Alueilla esiintyy suuri joukko lajeja ja luontotyyppejä, joita ei muualla Suomessa esiinny. Niinpä Saaristomeren ja Suomenlahden saariston suojelun kehittämisellä on suuri vaikutus koko Suomen luonnon monimuotoisuuden säilymiseen ja uhanalaisen lajiston tilan parantamiseen.

WWF:n esitys sisältää ehdotuksia luonnoltaan erityisen arvokkaiden saarien ja vedenalaisten alueiden suojelusta sekä uhanalaisten luontotyyppien ja eliölajien turvaamisesta. Lisäksi raportti esittelee saaristoluontoa koskevia uhkia, joita voidaan torjua kansallispuistoja kehittämällä. Raportin Porkkalaa käsittelevä osuus on tehty yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton ja sen Uudenmaan piirin kanssa.

Lue lisää: wwf.fi/raportit