Tehdään EU:n maataloudesta edes vaaleanvihreää

“Hi dear CAP colleagues, very bad news on CAP greening: need to react.” Näin alkoi WWF:n Brysselin ohjelmatoimiston ekonomisti Sebastien Godinotin sähköpostiviesti, joka saapui juuri kun kirjoitin tätä juttua. Viestissä Sebastien purki pettymystään EU:n maatalouspolitiikan uudistamisen senhetkisiin käänteisiin.

Uudistuksessa panokset ovat isoja sekä ympäristön että talouden kannalta. Maataloustukijärjestelmän osuutta EU:n budjetista on leikattu, mutta se on edelleen noin 40 prosentin luokkaa.

Maataloustuista vain pieni osa, maatalouden ympäristötuki, on sidottu viljelijän tekemiin ympäristönsuojelutoimenpiteisiin. Suomessa lähes sata prosenttia viljelijöistä on sitoutunut maatalouden ympäristötukeen, kun esimerkiksi Itämeren tilaan merkittävästi vaikuttavassa Puolassa vastaava luku on vain muutamia prosentteja kahdesta miljoonasta yksityisestä maatilasta. Erot jäsenvaltioiden välillä ovat suuria.

Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että kaikille viljelijöille jaettavia niin sanottuja suoria tulotukia viherrytettäisiin. Se tarkoittaisi, että kaikilta tuen saajilta vaadittaisiin minimitoimenpiteitä ympäristön hyväksi. Näin kaikesta EU:n maataloudesta saataisiin ainakin vaaleanvihreää. Keskimääräistä vastuullisempia maataloustuottajia voitaisiin lisäksi palkita vaativimmista toimenpiteistä ympäristötuen kautta.

Komissio julkaisi heinäkuun alussa luonnoksen EU:n budjettiraameiksi. Ilon aihe oli, kun siinä esitettiin, että 30 prosenttia suorista tuista muutettaisiin ympäristöperusteiksi, ja ympäristötuki- ja maaseudun kehittämisrahastot säilytettäisiin. Neuvottelut kuitenkin jatkuvat ja kompromissina syntyvä uudistus voi olla hyvinkin erinäköinen. Esimerkiksi kotimaassa MTK oli esitykseen tyytymätön, vaikka esityksestä puuttuivat odotetut mittavat leikkaukset maataloustukiin.

Maatalouspolitiikan uudistamisella on suuri vaikutus Itämereen, koska maatalouden ravinnepäästöt ovat meren tilaan merkittävimmin vaikuttava ulkoinen kuormituslähde. Ympäristötukijärjestelmän vaikutuksia ympäristön tilaan on Suomessa arvioitu ja tulokset ovat tähän mennessä olleet huonoja. Maatalousympäristön tila ei juuri ole parantunut – ilman ympäristötukea se olisi todennäköisesti kuitenkin vielä huonompi. WWF tukee ajatusta erityistukien kohdistamisesta alueille, jotka kuormittavat ympäristöä eniten. Näitä ovat muun muassa ravinnerikkaat, kaltevat tai tulvivat rantapellot.

Yhteisiä maataloustukia tulisi käyttää läpinäkyvästi julkishyödykkeiden, kuten puhtaiden vesistöjen ja monimuotoisen lajiston tuottamiseen. Markkinavoimat eivät näitä vielä edistä.

Sampsa Vilhunen
meriohjelman päällikkö

WWF julkaisi muiden ympäristöjärjestöjen kanssa yhteisen kantapaperin maatalouspolitiikan uudistamisesta (wwf.fi/kannanotot). WWF on myös jäsenenä ympäristötukijärjestelmän uudistamisen kansallista soveltamista valmistelevassa Maa- ja metsätalousministeriön työryhmässä.