© Laura Rahka / WWF
Päivitetty

Telakaivuri tarkkuustyössä

On joulukuun neljästoista ja Täktominlahden kosteikon viimeinen rakennuspäivä. Talvinen aurinko paistaa puiden välistä ja tuuli viilentää oloa vilpoisesta jäätäväksi parissa tunnissa. Puolen vuoden kuluttua tässä paikassa lorisee vesi ja linnut pyörivät pesäpuuhissa.

Hehtaarin kokoisen alueen keskellä telakaivuri haukkaa lumista maata. Pehmeän valkoisen peitteen alla piilee routainen maa, johon teräksinen kauha uppoaa yllättävän kevyesti. Hetkessä ilmaan nousee kasa ruskean kuivaa maa-ainesta, jonka kauha kippaa vieressä olevan maansiirtokoneen lavalle. Sitten se nousee, kääntyy ja haukkaa uudestaan maata.

Kun leveän ojan syvyys on puolisen metriä, kaivurin kuljettaja käy tarkistamassa työn tuloksen. Sitten hän nousee takaisin koppiin ja ryhtyy rakentamaan uoman kiviseinää. Kauhaa tottuneesti ohjaten hän tasoittaa uoman reunat ja nostaa sen laidoille ja pohjalle jalkapallon kokoisia soikeita kiviä. Lopputulos on taidokkaasti kaivettu mutkitteleva leveä oja, osa tulevaa kosteikkoa.

Lyijykynä toimii pakkasessa paremmin

Olen tullut paikalle WWF:n suojeluasiantuntijan, Elina Erkkilän, kyydissä. Lumiset pellot upottavat, mutta Elina harppoo pitkillä jaloillaan nopeasti pellon poikki työmaalle.

Perillä meitä on vastassa kaivurin ja maansiirtokoneen kuljettajat Petri Salonen ja Tuomas Suvila. Koneet kulkevat teloilla jotta ne eivät uppoaisi pehmeään maahan. Nyt maa on myös jäässä, mikä helpottaa työtä huomattavasti.

Elina kulkee kosteikon reunoja pitkin sylissään kasa papereita, muistio ja lyijykynä. Hän on tehnyt töitä pakkasessa aiemminkin ja tietää, että lyijykynä toimii parhaiten. Itse painan kuulakärkikynääni tiukemmin paperia vastaan ja yritän tehdä muistiinpanoja, mutta kuulakärkikynä kohmettuu kylmässä käyttökelvottomaksi.

– Näyttää tosi hyvältä, Elina kehuu kuljettajia.

– Tuolta takaa pitää ehkä vielä kaivaa enemmän, siitä missä vanha kasteluvesiallas on ollut, kunhan sovin maanomistajan kanssa. Ja vanhan sillan tilalle pitäisi nostaa tukkeja, että ihmiset pääsevät kulkemaan lintutornille.

Minne vesi virtaa?

Paikalle kaartaa mustalla maasturilla maanomistaja Mikael "Micke" Winberg. Elina ja Micke kiertävät alueen, käyvät tarkistamassa säännöstelypadon ja pohtivat veden virtaussuuntia. He sopivat, että vanhan kasteluvesialtaan kohdalta uomaa kaivetaan syvemmäksi, jotta vesi pääsee virtaamaan vapaammin.

Kosteikko on hieman erikoinen, sillä se sijaitsee korkeammalla kuin tavallisesti. Paikka on valittu siksi, että siinä oli aiemmin kasteluvesiallas, mikä säästi paljon perustustyötä. Paikka on myös Täktominlahden kannalta sopiva.

Toinen erikoispiirre on se, että toinen vettä kosteikkoon kuljettavista ojista on lähellä uomaa, josta vesi kulkeutuu pois.

– Suunnittelussa ja kaivuutyössä on pitänyt tarkkaan miettiä, miten vesi ohjautuu kosteikkoon alueen golfkentiltä ja viljelyksiltä, miten se saadaan virtaamaan oikeaan suuntaan, kosteikon läpi ja sieltä Täktominlahteen. Kun kosteikko toimii hyvin, veden virtaus hidastuu ja ravinteet vaipuvat kosteikon pohjaan eivätkä kulkeudu lahteen, Elina kertoo.

Kun päivän ohjelma on sovittu ja neuvonpito pidetty, telakaivuri ja maansiirtokone ryhtyvät uudestaan töihin. Maansiirtokone kaartaa lava täynnä maa-ainesta pienen mäen alas ja rymisee terhakkaasti työmaatietä pitkin lintutornin ohi, kentän toiselle laidalle. Siellä se kippaa lastinsa maakasan jatkeeksi ja palaa kaivurin luo.

Silta syntyy unohtuneista tukeista

Elina ehdottaa käyntiä lintutornilla. Tornille pääsee työkoneiden uria pitkin, eikä lumi onneksi upota. Kymmenen metrin korkeudesta näkymä kosteikkoalueelle on upea. Allamme leviää yksi eteläisen Suomen merkittävimmistä lintualueista. Elina osoittaa vasemmalle.

– Tuohon pitää vielä rakentaa silta vanhan tilalle, sitten kosteikko on valmis.

Kuljemme lintutornin ympärillä potkimassa lunta ja etsimässä lumen alle piiloon jäänyttä tukkikasaa. Parin hutin jälkeen Elina löytää tarpeeksi pitkiä tukkeja tornin länsipuolelta.

– Ehkä nämä kaksi riittävät, jos ne laitetaan vierekkäin, hän sanoo.

– Todella hienoa, että viitsitte vielä rakentaa tämän sillan. Kiitos vielä tästä päivästä, pidetään yhteyttä! Elina huikkaa kun lähdemme tarpomaan takaisin autolle päin.

Kosteikolla

Kuka olet?

Olen hankolainen yrittäjä ja maanviljelijä Mikael Winberg. Viljelin aiemmin perunaa, nyt vain rehua. Päätulomme syntyy työkoneiden vuokrauksesta ja urakoinnista.

Miten päädyit rakennuttamaan maillesi kosteikon?

Rakensin kasteluvesialtaan tänne silloin, kun viljelin perunaa. Jo useamman vuoden ajan olen seurannut, kuinka lahti on liejuuntunut ja kasvanut umpeen. Kun paikallinen puuhamies Ari Heinilä tuli kysymään lähtisinkö mukaan, se oli itse asiassa aika helppoa.

Miten paikalliset ovat suhtautuneet kosteikon rakentamiseen?

Uteliaimmat kyselevät, mitä täällä tapahtuu, ja monen mielestä tämä on todella hyvä juttu. Joku on ehkä pohtinut, kuka tämän maksaa. Rahathan on kerätty paikallisilta yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.

Mitä hyötyä kosteikosta on?

Kosteikko pidättää ravinteita, jotka valuisivat viljelyksiltä sekä alueella sijaitsevalta golfkentältä mereen, ja kirkastaa lahden vettä todennäköisesti jo ensi syksyyn mennessä. Tämä on toivottavasti pieni askel oikeaan suuntaan!

Miten kosteikosta huolehditaan tulevaisuudessa?

Toivon, että kosteikolle perustetaan hoitoyhdistys, joka huolehtii säännöllisesti noin viiden vuoden välein sen kohentamisesta.

Mitä haluaisit sanoa maanomistajalle, joka miettii kosteikon rakennuttamista?

Kosteikon rakentaminen on sujunut paljon vaivattomammin kuin luulin eikä se ole niin raskasta kuin aluksi kuvittelin. Suosittelen lämpimästi!

Operaatio Täktominlahti

Täktominlahti sijaitsee Hankoniemellä. Se on Metsähallituksen hallinnoima luonnonsuojelualue, merkittävä alue kalojen poikastuotannolle sekä yksi eteläisen Suomen merkittävimmistä lintualueista. Täktominlahden kosteikko sijaitsee noin kilometrin päässä merenlahdesta, ja se perustettiin pienentämään lahteen kulkeutuvaa ulkoista ravinnekuormitusta. Rakentamispäätös tehtiin syksyllä 2009 ja kosteikko valmistui talvella 2010.

WWF:n kosteikkotyö on osa Itämeren suojelemiseksi ja rehevöitymisen estämiseksi tehtävää työtä. WWF osallistui myös Täktominlahden kosteikon suunnitteluun ja toteutukseen.

www.wwf.fi/kosteikot

www.pelastataktom.fi

Teksti: Laura Rahka