Pandan polku 2_2013 Tervehtyykö potilas © Jukka Nurminen
Päivitetty

Tervehtyykö potilas?

Itämeri on sairastanut vuosikymmeniä.  Sairauden oireita ovat muun muassa myrkylliset levälautat ja merenpohjan hapettomat, kuolleet alueet. Sairasta on lääkitty sekä Itämeren valtioiden yhteisin toimin että maiden omin konstein.  Miten potilaasta saataisiin viimeinkin terve?

Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen, joka johtuu mereen valuvista, liiallisista typpi- ja fosforikuormista.

-Itämeren tila vaihtelee alueittain suuresti;  on hyvässä tai lähes hyvässä tilassa olevia alueita ja sellaisia, jotka kärsivät rehevöitymisestä pahasti, sanoo erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta.

Itämeren ravinnepäästöt saavuttivat huippunsa 80-luvun puolenvälin paikkeilla ja ovat siitä lähtien laskeneet. Vaikutukset näkyvät silti pitkään, sillä Itämeren vesi vaihtuu vain kerran noin 30 vuodessa.

Viime kesä näytti lohdulliselta: leviä oli vähemmän ja vesi kirkkaampaa kuin pitkiin aikoihin. Toisaalta kesä oli kylmä ja sateinen, ja tämä vähensi osaltaan leväkukintoja.

-Emme voi varmuudella sanoa, mikä johtuu luontaisesta syystä tapahtuneesta happitilanteen paranemisesta, mikä puhdistustoimista. Suomenlahden itäosan hyvä kehitys voidaan kuitenkin osin jo lukea Venäjällä  tehtyjen puhdistustoimien ansioksi, sanoo Knuuttila.

Maatalous tuhlaa fosforia

Itämereen valuvat rehevöittävät ravinteet ovat pääosin peräisin maataloudesta. Se syytää Suomessakin mereen lähes kymmenen kertaa enemmän fosforia kuin teollisuus tai yhdyskunnat.

-Maatalouden päästöjen  vähentämiseksi on tehty paljon. En halua syyttää maanviljelijöitä, sillä maataloutta säätelee pitkälti EU:n maatalouspolitiikka, sanoo ympäristöneuvos Eeva-Liisa Poutanen ympäristöministeriöstä.  -Meneillään ovat juuri nyt ratkaisevat hetket, kun EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan. 

Suomi on luvannut olla tulevaisuudessa ravinteiden kierrätyksen mallimaa. Ympäristöministeriön rahoittamia hankkeita on paljon aina lietelannan käsittelystä biokaasun tuottamiseen.

Ison haasteen tuo se, että eläintuotanto ja viljantuotanto ovat enenevässä määrin erillään. Esimerkiksi Varsinais-Suomeen rakennetaan yhä suurempia eläinyksiköitä.

-Siellä missä eläintuotanto on keskittynyt, levitetään pelloille enemmän ravinteita kuin kasvintuotannon kannalta olisi tarpeen. Osa valuu sitten Itämereen, Seppo Knuuttila sanoo.

Löytyykö uusia ravinnepommeja ?

Seppo Knuuttilan mukaan yhdyskuntajätevesien puhdistuksessa on edistytty kaikissa Itämeren maissa.

On ajateltu, että myös teollisuuden asiat ovat hyvin, ja että sen päästöihin ei voi enää juuri vaikuttaa. Venäläisen lannoitetehtaan vuosi sitten havaitut jättimäiset fosforipäästöt Luga-jokeen toivat kuvaan ison särön.

-Muuallakin voi olla isoja päästölähteitä. Esimerkiksi Puolassa on paljastunut kaksi valtavaa lannoitetehtaiden kipsijätevuorta, joiden päästöistä ei Helcomille raportoitujen tietojen perusteella voi päätellä juuri mitään, kertoo Seppo Knuuttila.

Tavoitteena hyvä tila vuonna 2020

Itämeren lääkäreihin kuuluvat EU, joka voi säätää jäsenvaltioita velvoittavaa lainsäädäntöä, ja Helcom, jonka toiminta perustuu sitovaan valtiosopimukseen ja yhteisesti hyväksyttyihin toimenpideohjelmiin, mutta jolla ei ole sanktiomahdollisuutta.

Tällä hetkellä Suomessa uurastetaan EU:n meristrategiadirektiivin määräysten toteuttamiseksi. -Itämeren on oltava hyvässä kunnossa 2020 mennessä. Konkreettisia toimia sisältävän toimenpideohjelman on oltava valmis 2015, kertoo Eeva-Liisa Poutanen.

Helcomin jäsenvaltiot puolestaan ovat sitoutuneet Itämeren hyvän tilan saavuttamiseen vuonna 2021. Välineenä toimii Itämeren suojelun toimintaohjelma, jonka tavoitteiden edistymistä tarkastellaan säännöllisesti, ja jossa myös Venäjä on mukana.

Poikkeuksia ja joustoja

WWF:n meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen pitää sekä EU:n että Helcomin päätösten ja suunnitelmien ongelmana puutteellista toimeenpanoa ja suuria joustomahdollisuuksia.

- Minulla on se käsitys, että Itämeren hyvän tilan tavoitteestakin on Saaristomerta lukuun ottamatta livetty saman tien ja ainakin epävirallisesti todettu, että realistiset tavoitteet ovatkin vuodessa 2027, Vilhunen toteaa.

- Ei ole yhtä nopeaa tapaa parantaa Itämeren tilaa, mutta auttaisi paljon, jos olemassa olevat suunnitelmat toteutettaisiin. Uudet suunnitelmat vievät huomiota jo luvatuilta parannuksilta.

 Sampsa Vilhunen toivoo, että Itämeren suojelussa muistettaisiin myös lajit ja luontotyypit.

- Esimerkiksi kalakantojen tilaa ei käsitetä osaksi Itämeren tilaa, vaikka ylikalastus heikentää luonnon monimuotoisuutta. Vääristyneet lajisuhteet puolestaan vaikuttavat meren tilaan.

Uudet vaivat uhkana

Vaikka Itämeren rehevöityminen saataisiin kuriin, potilasta uhkaavat muut vaivat, kuten ympäristömyrkyt ja ilmastonmuutos.

-Jotkin myrkyt ovat poistuneet käytöstä, mutta yhtä haitallisia aineita on tullut korvaamaan niitä, sanoo Seppo Knuuttila. - Niistä ei puhuta tarpeeksi.

-Jos ilmastonmuutos etenee ennustetusti, maatalouden harjoittamisedellytykset Itämeren alueella paranevat nykyisestä. Jos kaikki nyt viljelyn ulkopuolella oleva peltomaa otetaan uudelleen käyttöön, ravinnekuorma voi kääntyä kasvuun, Knuuttila pohtii.

Sampsa Vilhunen on huolissaan yleistyneestä ns. blue growth -ajattelusta, jonka mukaan meret on valjastettava täysimittaisesti esimerkiksi kalastuksen, vesiviljelyn, kuljetusten ja kaivannaisteollisuuden käyttöön.
 -Itämeri on kuin Villi Länsi: kaikki toimialat tekevät omia suunnitelmiaan muista välittämättä. Itämeren hoitoa ja käyttöä pitäisi suunnitella kokonaisvaltaisesti.

Eeva-Liisa Poutanen on optimistinen: -Asiat ovat vuonna 2030 jo paljon paremmin kuin nykyään.

________________________________________

Viisi tärkeintä keinoa Itämeren parantamiseksi:

Erikoistutkija Seppo Knuuttila, SYKE

1. Isot pistekuormittajat on hoidettava kuntoon, se on kustannustehokasta.

2. Ihmiset voisivat vähentää merkittävästi lihan kulutustaan, se pienentää viljelyalan tarvetta.

3. Koko maatalouden on keskipitkällä aikavälillä palattava luomutuotantoon.

4. Vaarallisten kemikaalien käytöstä on luovuttava.

5. On kuunneltava tutkijoita ja turvattava uhanalaiset kalakannat ja talouskalojen kestävä kalastus.

Ympäristöneuvos Eeva-Liisa Poutanen, YM

1. Länsirannikon maissa on ensisijaisesti saatava maatalouden vesistöpäästöt kuriin ja ravinteet kiertoon.

2. Itärannikon maissa on ensisijaisesti puhdistettava yhdyskuntajätevedet Helcomin (EU:n vaatimustasoa tiukempien) suositusten mukaiselle tasolle.

3. Meriliikenteen typenoksidipäästöjä on vähennettävä.

4. Vaarallisten kemikaalien käytöstä on luovuttava.

5. Meriluonnon monimuotoisuus on turvattava.

Meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen, WWF Suomi

1. Itämeren ympäristöä parantavista suunnitelmista ja politiikoista on poistettava löysentävät poikkeukset.

2. Maatalouden ympäristötuki on kohdennettava ympäristön kannalta tehokkaimmalla tavalla. 

3. Poliittisista kalastuskiintiöistä on luovuttava ja ne on asetettava tieteellistä tietämystä vastaaviksi.

4. Meriliikenteelle on saatava konkreettisia lisäturvamääräyksiä; pelkkä erityisen herkän merialueen status ei riitä.

5. Pääsatamiin on välittömästi rakennettava riittävä alusjätevesien vastaanottokapasiteetti.

__________________________________________

 

WWF toimii Itämeren suojelemiseksi

  • WWF on suunnitellut ja rakentanut noin 30 maatalouskosteikkoa sekä kartoittanut noin 70 kosteikoksi sopivaa aluetta. Kosteikot pidättävät maatalouden ravinnevalumia estäen niitä päätymästä Itämereen.

  • Varaudumme öljykatastrofiin: WWF:n vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin kuuluu yli 6 500 ihmistä.

  • Kampanjaamme ”Suomessa vain kestävästi tuotettua kalaa kaupan vuonna 2015” lähti mukaan 45 yritystä ja muuta toimijaa sekä 79 koulua.  Vaikutimme mm. siian kalastusta koskeviin säädöksiin.

  • Neljäsosa suomalaisista pyrkii noudattamaan kestäviin kalavalintoihin ohjaavaa Kuluttajan kalaopastamme.

  • Olemme pelastaneet Itämeren tärkeisiin eläinlajeihin kuuluvan merikotkan. Parhaillaan hankimme satelliittilähettimien avulla tietoa lintujen liikkumisesta tavoitteena estää tuulivoimaloiden ja lintujen yhteentörmäykset.

  • Järjestämme joka kesä Saaristomerellä talkooleirejä saaristomaiseman ennallistamiseksi ja uhanalaisten kasvien kasvuympäristön parantamiseksi

  • Olemme tehneet Saaristomeren kansallispuiston laajentamiseksi kartoituksia ja vetoomuksia.

  • Vaikutamme aktiivisesti sekä Suomen että EU:n maatalous- ja kalastuspolitiikkaan. Meillä on edustajia useissa asiantuntijaryhmissä.

Teksti: Anne Brax, kuva: Jukka Nurminen, Abyss Art Oy