Jari Luukkonen © Joni Lind / Löylymedia
Päivitetty

Tutkijoiden ääni kuuluviin

Valtion tutkimuslaitosten uudelleenjärjestelyistä on puhuttu pitkään. Vajaa vuosi sitten hallituksen piti jo päättää monien omien tutkimuslaitostensa yhdistämisestä. Kaikki tapahtuu tai tapahtuisi käytännössä talouden ehdoilla. 

Kireä taloustilanne edellyttää tehostamista ja talouden toimintaa edistävän toiminnan priorisointia myös tutkimussektorilla – vai onko sittenkään niin? Parhaimmillaan sitoutumattomat tutkijat tuottavat arvokasta ja puolueetonta tietoa päätöksentekijöille. Historia todistaa, että poliittiset päätöksentekijät eivät aina haluakaan epämiellyttäviä totuuksia haittamaan ”hyviä” päätöksiä.

On selvä, että politiikka vaatii joskus päätöksiä, joissa kumarretaan yhtäälle ja pyllistetään toisaalle. Erikoista on se, että joissain asioissa päätöksenteko on jämähtänyt samoihin poteroihin vuosikausiksi. Kalastuskiintiöt ovat hyvä esimerkki jämähtäneisyydestä. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) koostuu alan parhaista tutkijoista eri tutkimuslaitoksista. ICES suosittelee vuosittain kalastuskiintiöt Itämeren kalastukselle. Joka vuosi maa- ja metsätalousministeri esittää esimerkiksi lohikiintiöiden osalta ICES:n suosituksen ylittämistä, usein jopa kaksinkertaista kiintiötä siihen verrattuna. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoita mahtaa kyllästyttää käyttää asiantuntemustaan ICES:ssä, koska heidän ylitseen kävellään vuosittain.

Seuraavan vuoden Itämeren lohikiintiöistä päätetään taas lokakuussa. Tässä poliittisessa päätöksenteossa olisi helppo kumartaa kaikkien suuntaan, sillä kohtuulliset ja kestävät kiintiöt mahdollistavat kalojen ja kalastajien tulevaisuuden. Kestämätön päätös kiintiöistä vie pohjan pois molemmilta.

Yksi WWF:n perusarvoista on asiantuntijuus kaikessa toiminnassa. Asiantuntijuuden takana on vahva ja osaava henkilökunta, mutta sen lisäksi kaikki toiminta perustuu tutkittuun tietoon. WWF ei tee politiikkaa, vaan toimii luonnon ja ihmisten hyväksi samat tavoitteet jakavien yhteistyökumppaneiden kanssa tutkimustiedon pohjalta. On helppo tehdä töitä WWF:ssä ja edistää sen suojelutavoitteita, koska toimintamme perusteet kestävät kenen tahansa tarkastelun. Esimerkiksi lajien uhanalaisuus, ilmastonmuutos tai sademetsien häviäminen ovat laajan tutkimuksen perusteella todellisia uhkia luonnolle, ekosysteemien toimivuudelle ja ihmisille, eivätkä kiistanalaisia kysymyksiä, joita koskevaa päätöksentekoa voi loputtomiin vältellä.

Tutkimuslaitoksilla on tärkeä rooli ympäristöongelmien ratkaisujen löytäjinä. WWF hyödyntää tutkijoiden tuloksia käytännön suojelutyössä ja korottaa äänensä, jos näyttää siltä, että päätöksentekijät yrittävät lakaista maton alle kiusalliset, mielestään vääränlaiset, tutkimustulokset. Oli meillä tulevaisuudessa kuinka monta tutkimuslaitosta tahansa, tärkeintä on, että tutkijoilla on vapaus nostaa ongelmallisia asioita esiin ja parhaimmillaan vaikkapa yhdessä WWF:n kanssa esittää ongelmiin myös ratkaisuja.

Jari Luukkonen WWF Suomen suojelujohtaja.