Jääkarhu © Jon Aars / Norwegian Polar Institute  / WWF-Canon
Päivitetty

Uuden ajan kynnyksellä

Ilmastokriisin välttämiseksi valtaosa fossiilisista polttoaineista on jätettävä maahan, yhteiskunta järjestettävä uudelleen ja lopulta koko maapallon kasvihuonekaasujen päästöt nollattava. Tehtävä tuntuu valtavalta. Keinot ovat kuitenkin olemassa, nyt tarvitaan enää tahtoa. 

Jos WWF:n ilmastoasiantuntijasta Kaarina Kollesta olisi kiinni, ilmastonmuutos olisi jo, jollei nyt pysäytetty, niin ainakin hillitty.

“Olen kuluttajana tehnyt melkein kaiken sen mitä voin: olen esimerkiksi ollut kasvissyöjä 11-vuotiaasta, asun pienessä asunnossa työpaikan lähellä ja taitan useimmat matkat kävellen. Mutta muodin kulutuksen suhteen voisin vielä parantaa, ja voisin investoida tuulivoimaan. Lisäksi olen ajatellut asettaa vähän painetta pankkiini kyseenalaistamalla sellaiset sijoitukset, jotka tukevat fossiilisen energian tuottamista”, Kolle listaa.

Tämä luettelo saa tavallisen, kerran vuodessa lentolomailevan ja lasipurkkeja sekajätteen joukkoon sujauttelevan, ihmisen hengästymään. Kaarina Kolle on kuitenkin juuri nyt keskustelemassa vielä monta mittaluokkaa isommista lupauksista: hän edustaa suomalaisia ympäristöjärjestöjä Pariisin ilmastokokouksessa. Pariisissa puhutaan valtioiden, päättäjien ja suuryritysten tahdosta vähentää maapallon kasvihuonekaasujen päästöjä ainakin puolella parin vuosikymmenen kuluessa ja nollata päästöt vuoteen 2100 mennessä.

Pariisin ilmastoneuvotteluja voidaankin pitää eräänlaisena vedenjakajana, uuden ajan alkuna. Sopimus määrittää valtioiden päästövähennykset vuodesta 2020 eteenpäin. Globaali yhteisymmärrys on siitä, että maapallon lämpeneminen on saatava pysymään kahden asteen alapuolella.

EU:n lupaukset vaatimattomia

Valtiot ovat ennen Pariisin neuvotteluja antaneet omat ilmastolupauksensa. Ne antavat toivoa ilmaston kannalta paremmasta maailmasta, sillä mukana ovat nyt entiset jäärät: Yhdysvallat, Kiina ja Intia.

“Intialta tuli yllättävän hyvä uusiutuvan energian tavoite, samoin Yhdysvaltojen ja Kiinan tavoitteet ovat aivan eri maata aikaisempiin lupauksiin verrattuina. EU oli nyt se, joka meni yli siitä, missä aita on matalahko, erityisesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kannalta”, Kolle kertoo.

Kollen mukaan tahtoa ilmaston suojeluun on löytynyt yllättäviltä tahoilta. “Eurooppalaiset pitävät itseään aina niin edistyksellisinä, mutta esimerkiksi monet Afrikan maat ovat ajaneet ohitsemme kuusnolla.”

Afrikan sarvessa sijaitsevaa Etiopiaa voi kutsua mallimaaksi. Kehittyvä maa on luvannut vähentää päästöjään 64 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Siihen on aikaa vain 14 vuotta. Vain neljänneksellä etiopialaisista on pääsy sähköverkkoon, ja energian saatavuuden parantaminen kulkeekin käsi kädessä päästöjen vähentämisen kanssa. Suurin osa uudesta energiasta on luvattu tuottaa uusiutuvista lähteistä, kuten vedestä ja tuulesta.

Toisessa kehittyvässä maassa, Keniassa, on ylitetty tietty virstanpylväs: valtio tuottaa jo nyt yli puolet energiasta uusiutuvilla.

Päästövähennyksiä on tehtävä nyt

Kolle empii, kun häneltä kysytään, mihin tänä vuonna luvatuilla päästövähennyksillä päästään.

“Kyllä näillä mennään noin kolmeen asteeseen. Tähän ei mitenkään voida tyytyä, sillä kukaan ei tiedä tarkalleen, minkälaisia vaikutuksia noin rajulla lämpenemisellä on.”

Ero kahden ja kolmen asteen välillä kuulostaa mitättömältä, mutta maapallolle sillä on valtava merkitys. Merenpinta nousee, sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ja ruoan tuotanto kärsii jo pienistäkin muutoksista.

“Meidän pitää tehdä päästövähennykset nyt, sillä päästöjen vaikutus on kertautuva: mitä kauemmin odotamme, sitä suuremmat vaikutukset päästöillä on. Hiilitonni, joka saadaan vähennettyä vuonna 2015, on tärkeämpi kuin vuonna 2030 tehty sama vähennys. Eli jos saamme esimerkiksi talon nollapäästöiseksi energiatehokkuuden avulla tänä vuonna, seuraavien 15 vuoden aikana tätä päästöä ei mene ilmakehään.”

“Se, mihin valtiot sitoutuvat, pitäisi olla ehdoton katto päästöille. Meidän pitää pystyä kiristämään sitoumuksia kesken kauden. Ei voi olla niin, että nyt sovitaan jostain ja tyydytään siihen, vaikka on selvää, että sopimus ei missään määrin ole riittävä.”

 

Graffapääkuva ilmastonmuutosjuttuun Katri Virtalaakso
© Katri Virtalaakso

Yritykset, pankit ja ihmisjoukot liikkeellä

Valtioiden välisen virallisen ilmastoprosessin ulkopuolella tapahtuu nyt paljon.

”On toivoa herättävää, että monet erilaiset tahot tavallisista ihmisistä mielipidevaikuttajiin, yrityksiin ja rahoituslaitoksiin, ovat ryhtyneet näkyviin toimiin ilmaston puolesta”, sanoo WWF:n kansainvälisistä ilmasto- ja energiakampanjoista vastaava Mandy Woods.

Viime vuoden lopussa Maailmanpankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki ja Euroopan investointipankki päättivät lopettaa kivihiilivoimaloiden rahoittamisen.

Kesällä Norjan suurkäräjät päätti, että Norjan valtion eläkerahasto käytännössä lopettaa hiilen polttamisen tukemisen. Pohjoismaiden suurimpiin varainhoitoyhtiöihin kuuluva Nordea aikoo poistaa sijoitussalkuistaan hiilikaivosyhtiöitä noin sadan miljoonan euron arvosta.

Suomalainen työeläkeyhtiö Ilmarinen puolestaan luopui marraskuussa sijoituksistaan kolmessa ulkomaisessa yhtiössä, jotka tukeutuvat liiketoiminnassaan fossiilisiin polttoaineisiin.

Useat kansainväliset yritykset ovat vapaaehtoisesti vähentäneet toimintansa ilmastopäästöjä ja yli sata merkittävää yritystä on luvannut siirtyä toiminnassaan kokonaan uusiutuvan energian käyttöön tulevien viiden vuoden aikana. Mukana on sellaisia yrityksiä kuin IKEA, Nestlé, H&M, Mars ja Philips. Lokakuussa kymmenet cleantech-yritykset eri puolilta maailmaa vetosivat Pariisin ilmastokokouksen osanottajiin johdonmukaisten ja tiukkojen päästövähennysten puolesta puhtaan teknologian kehittymisen mahdollistamiseksi.

Nopeita toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ovat yllättäen vaatineet myös paavi Franciscus, Dalai Lama ja omalla julistuksellaan suuri joukko islamilaisia oppineita 20 eri maasta.

Kun tähän lisätään se, että sadat tuhannet ihmiset ovat marssineet viimeisen vuoden aikana ilmaston puolesta eri puolilla maailmaa, voi sanoa, että liikkeellä ovat historialliset massat”, Mandy Woods sanoo.

Kaupungit ja kunnat kirivät

Kaupunkien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on keskeinen, sillä yli 70 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu kaupungeissa. Monissa kaupungeissa tehdäänkin paljon töitä hiilineutraalin tulevaisuuden saavuttamiseksi. 

WWF:n maailmanlaajuinen Earth Hour City Challenge -kilpailu tarjoaa kaupungeille mahdollisuuden toimia edelläkävijöinä ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa. Kilpailu innostaa kaupunkeja tekemään kestäviä valintoja sekä edistämään uusiutuvan energian käyttöönottoa. Tänä vuonna kilpailuun osallistui yhteensä 163 kaupunkia ympäri maailmaa. Finaaliin päässeiden 44 kaupungin joukossa olivat myös Espoo, Lahti ja Tampere. 

Koko maailman Earth Hour -pääkaupungiksi valittiin Korean tasavallan pääkaupunki Soul, joka aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 10 miljoonalla tonnilla ja saavuttaa 20 prosentin omavaraisuuden sähköntuotannossaan vuoteen 2020 mennessä.

Suomessa Kohti hiilineutraalia kuntaa -projektin (HINKU) kunnat puolestaan ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Kunnat vähentävät ilmastopäästöjään lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä ja parantamalla energiatehokkuutta. HINKU-kuntia on jo 26 kappaletta.

Rakennukset ovat Suomen ilmastotavoitteiden kannalta tärkeässä asemassa, sillä energian loppukäytöstä 38 prosenttia tapahtuu niissä, kerrotaan WWF:n ja Schneiderin Electricin yhteisessä raportissa. Kunnat omistavat yli 52 000 rakennusta, jotka ovat pääosin heikossa kunnossa. Jos niissä onnistuttaisiin tehostamaan energian käyttöä, olisi tällä iso vaikutus myös Suomen kasvihuonekaasujen päästöihin.

Esimerkiksi Helsingissä on mahdollista WWF:n teettämän selvityksen mukaan vähentää kaukolämmön tarvetta nykytasosta 46 prosenttia vuoteen 2050 mennessä rakennusten energiatehokuutta lisäävillä toimilla.

Teksti: Katja Rönkkö ja Anne Brax

_____________

 

vinjetti ilmastonmuutos Katri Virtalaakso
© Katri Virtalaakso

Terveys paras motivaatio

Tutkijat ja asiantuntijat käyttävät paljon aikaa sen miettimiseen, miten löydämme oikeat tavat puhua ilmastokriisistä, jotta sekä sen vakavuus että jo olemassa olevat ratkaisut ymmärretään.

Ilona Riipinen aloittaa hengittelemällä.

“Aloitetaan kuten joogassa, hengitä sisään oikein syvään. Ajattele, mitä kaikkea kulkee elimistöösi. Happimolekyylejä kyllä, mutta myös roskaa, eli haitallisia pienhiukkasia, kuten nokea. Puolessa litrassa ilmaa on miljoonia haitallisia hiukkasia, ja kun hengität kymmeniä tuhansia kertoja päivässä, on hiukkasilla aika valtava vaikutus terveyteesi."

Riipinen on Tukholman yliopiston apulaisprofessori, joka tutkii ilmakehän pienhiukkasia ja erityisesti sitä, miten ihminen on vaikuttanut ilmakehän koostumukseen. Luonto tuottaa itsessään jonkin verran pienhiukkasia esimerkiksi tulivuorenpurkauksissa tai aavikoiden hiekkapölyn muodossa. Suuri merkitys on kuitenkin ihmisen toiminnalla: fossiilisten polttoaineiden käyttö tuottaa myös terveydelle haitallisia hiukkasia.

Riipinen on sitä mieltä, että olemme puhuneet ilmastonmuutoksesta väärällä tavalla.

“Ihmisten terveys on hyvä motivaation lähde ja ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan terveyteemme. Olemme vaikuttaneet todella paljon ilmakehän koostumukseen ja tehneet siitä myös itsellemme vaarallisemman. Maailmassa kuolee miljoonia ihmisiä ennenaikaisesti huonon ilmanlaadun takia. Ympäristöstämme huolehtiminen on itse asiassa huolehtimista itsestämme."

WWF Suomen ilmastoasiantuntija Kaarina Kolle on avoin kaikille tavoille, joilla ihmiset saataisiin ymmärtämään ilmastokriisin vakavuus.

“Luulen, että missään ei ole täysin ymmärretty ilmastonmuutoksen vaikutusten vakavuutta. Jos olisimme sen ymmärtäneet, suhtautuisimme siihen kuin ydinsodan uhkaan”, Kolle sanoo,

“Ilmastonmuutoksen hillinnässä on perimmiltään kyse miljoonien ihmisten hyvinvoinnista ja selviämisestä – ei pelkästään jääkarhujen ja korallien. Kun sitä ajattelee, meillä pitäisi olla kaikki motivaatio muutokseen”, Kolle summaa.

Teksti: Katja Rönkkö

_____________

 

vinjetti Katri Virtalaakso
© Katri Virtalaakso

Kuivuus ja tulvat ajavat miljoonat pakolaisiksi

Punaisen Ristin mukaan ympäristöpakolaisten määrä on jo nyt suurempi kuin sotia ja konflikteja pakenevien poliittisten pakolaisten määrä. Tätä ei uskoisi, kun silmäilee Suomen tai Euroopan tiedotusvälineiden uutisia. Ei ihme, että koko ympäristöpakolaisuuden termi on usealle tuntematon. Monien tämänhetkisten kriisien alkulähteet ovat kuitenkin ympäristössä ja sen muuttumisessa.

“Yksi Syyrian konfliktin perimmäisistä syistä on poikkeuksellinen kuivuus, joka katalysoi levottomuuksia. Ilmaston lämpeneminen ei ole kriisien ainoa syy, mutta se vaikuttaa merkittävällä tavalla konfliktien syntymiseen”, sanoo WWF:n ilmastoasiantuntija Kaarina Kolle.

YK:n tilastoista käy ilmi, että vuonna 2009 (viimeinen mitattu vuosi) 36 miljoonaa ihmistä pakeni kodeistaan luonnonkatastrofien, kuten tulvien ja kuivuuden, takia. Varovaisen arvion mukaan luku nousee 50 miljoonaan vuonna 2050, joidenkin arvioiden mukaan jopa 200 miljoonaan. Ympäristöpakolaisuuteen ei johda vain ilmastonmuutos, mutta se on taustalla useimmissa luonnonkatastrofeissa.

“Pahimpia skenaarioita en uskalla edes ajatella. En tiedä, mitä näin valtavien ihmisjoukkojen pakeneminen tarkoittaisi maiden rajoilla”, Kolle sanoo.

Ilmastonmuutoksen hillinnässä on kyse juuri perusresurssien, ennen kaikkea veden, riittämisestä. Kuivuuden kannalta kriittisin tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta tilanne on vakava myös lähempänä Eurooppaa. Marokko, Tunisia ja Libya menettävät joka vuosi yli 1 000 neliökilometriä viljelykelpoista maata aavikoitumiselle.

Ilmastonmuutos aiheuttaa myös täysin päinvastaista. Arvioiden mukaan 17 prosenttia Bangladeshin pinta-alasta jää veden alle vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaisi, että 20 miljoonaa ihmistä joutuisi jättämään kotinsa yksin Bangladeshissa.

Teksti: Katja Rönkkö

______________

 

vinjetti nettiin Katri Virtalaakso
© Katri Virtalaakso

Uusiutuva energia nousussa

Muutaman vuoden takainen WWF:n laaja energiaraportti kuvaa ratkaisut, joiden avulla pystyttäisiin tuottamaan kaikki maailman tarvitsema energia uusiutuvilla energiamuodoilla vuoteen 2050 mennessä. Investoiminen uusiutuvan, erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian, tuotantoon ja älykkäisiin sähköverkkoihin ovat keskeisimpiä raportin luettelemista monista keinoista.

Uusiutuvan energian alueelta kuuluukin nyt paljon hyvää.

Puhtaaseen energiateknologiaan tehtyjen investointien määrä maailmassa kasvoi YK:n tietojen mukaan vajaalla viidenneksellä vuodesta 2013 vuoteen 2014. Vuoden 2014 investoinneista, jotka olivat suuruudeltaan 270 miljardia USA:n dollaria, jo lähes puolet tehtiin muualla kuin teollisuusmaissa.  Yksin Kiinassa uusiutuvan energian investoinnit kasvoivat 39 prosenttia vuosina 2013–2014. Joka kolmas maailmassa vuonna 2014 uusiutuvaan energiaan investoitu dollari käytettiinkin Kiinassa.

Saksassa puolestaan johdonmukaisesti noudatettu uusiutuvan energian käytön lisäämiseen tähtäävä politiikka on kasvattanut uusiutuvan energian osuutta maan sähköntuotannossa noin kolmesta prosentista vajaaseen 17 prosenttiin vuosien 1991 ja 2009 välillä. Saksan politiikka on kiihdyttänyt puhtaan teknologian kehitystä ja alentanut uusiutuvan energian kustannuksia myös maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi aurinkosähkön kustannukset ovat puolittuneet vuosina 2010–2014.

Hintojen laskun takia uusiutuva energia on alkanut kiinnostaa suuria yrityksiä, mutta innovaatioiden näkökulmasta kiinnostavia ovat myös pienet yritykset, joiden avulla valtiot voivat päästä vaadittuihin päästövähennyksiin.

Yksi tällaisista on Etelä-Afrikan aurinkokilpikonna, Solar Turtle. Konttiin pakattavat, aurinkoenergialla ladattavat kanisterit voidaan kantaa yhden naisen voimin sähköttömään kylään. Kanisterista riittää sähköä yhdelle taloudelle kolmeksi päiväksi, jonka jälkeen se voidaan käydä lataamassa uudelleen. Solar Turtle on palkittu WWF:n Climate Solver -ohjelmassa, joka etsii ja auttaa kehittämään konkreettisia ilmastoystävällisiä hankkeita eri puolilla maailmaa.

Teksti: Katja Rönkkö ja Anne Brax

Artikkeli on julkaistu WWF-lehden numerossa 4/2015.