Pandan polku © Brent Stirton / Reportage by Getty Images / WWF-Canon
Päivitetty

Yli puolet pelistä pois

Maailman luonnonvaraisten eläinten määrä on romahtanut. Maapallolla elää nyt yli puolet vähemmän eläimiä kuin 40 vuotta sitten, kertoo tuore selvitys. Monimuotoisuuden vähenemisen takana on yksi keskeinen syy: me ihmiset kulutamme liikaa. 

Teksti: Jenny Matikainen

Maapallolle ei kuulu hyvää. WWF:n juuri valmistuneen Living Planet -raportin mukaan nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja kalojen määrä on tällä hetkellä enää puolet siitä, mitä se oli 70-luvulla. Syynä on se, että ihminen ajaa eläimiä yhä ahtaammalle. Öljykentät uhkaavat gorilloja Virungassa, salametsästäjät vainoavat tiikereitä Aasiassa ja hiilivoimaloista tupruavat kasvihuonekaasut jättävät Saimaalla kuutit ilman kinoksia. Lajeja uhkaakin erityisesti liiallinen metsästys ja kalastus, elinympäristöjen muuttuminen ja katoaminen sekä ilmastonmuutos.

Kuka kaipaa raitakoirahaita? 

Mutta miksi lajikadosta pitäisi huolestua? Kuka kaipaa mustanaamaleijonatamariinia tai raitakoirahaita? 

Eläimillä on totta kai itseisarvo ja oikeus elämään, mutta jokainen laji on myös osa suurempaa kokonaisuutta, muistuttaa WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen. Yhden lajin katoaminen voi vaikuttaa koko ekosysteemiin. Yksi kuvaava esimerkki on mehiläiskato, joka vaarantaa sadot pölyttäjien puuttuessa.

-Jokaisella lajilla on oma roolinsa lajien välisessä verkostossa. Voi ajatella, että yhden lajin häviäminen muodostaa luonnon verkkoon repeämän, jonka vaikutuksia on vaikea ennustaa. Erityisesti silloin, kun ihminen on syyllinen lajin ahdinkoon, meidän pitää myös yrittää korjata tilanne, Luukkonen sanoo.

Selvityksen perusteella Suomen luonto voi vielä verrattain hyvin. Metsät kasvavat ja makeaa vettä riittää pihanurmikon kasteluun. Numeroiden taakse kätkeytyy kuitenkin huolestuttavia kehityssuuntia.

-Suomen luonto ei voi niin hyvin kuin pelkkien tilastojen valossa vaikuttaa. Suomessa on yli 1500 uhanalaista lajia. Onneksi joidenkin lajien, esimerkiksi merikotkan, aktiivinen suojelutyö on tuottanut tulosta, mutta esimerkiksi monen metsälajin tila on edelleen heikentynyt, Luukkonen sanoo.

Merikotkan poikasia syntyi tänä vuonna ennätysmäärä, yhteensä 449 yksilöä. Kun WWF aloitti suojelutyön vuonna 1973, poikasia syntyi vain viisi. Myös Living Planet -raportti osoittaa, että tehokkaalla suojelulla on merkitystä. Kun monimuotoisuutta mitattiin suojelluilla alueilla, kato oli huomattavasti vähäisempää. Monimuotoisuus on vähentynyt siellä 18 prosenttia.

Ennaltaehkäisy on kuitenkin jälkien korjaamista tehokkaampi tapa hoitaa maapalloa. Siksi meidän tulisi puuttua monimuotoisuuden vähenemisen suoriin ja epäsuoriin syihin, ennen kaikkea ylikulutukseen.

Puolikas pallo

Puolet enemmän kuin maapallo tuottaa. Niin paljon liikaa ihmiset tällä hetkellä kuluttavat luonnonvaroja. Se on sama kuin söisimme oman lautasellisemme lisäksi puolet jonkun toisenkin annoksesta ja joisimme oman lasillisemme jälkeen kaverinkin vesilasin puolityhjäksi. Kun oma polttoaine loppuisi, imisimme bensatankin puolilleen naapurin autosta. Suomalainen ei tyydy edes tähän: me käytämme jokainen lähes kolme kertaa enemmän, kuin mitä maapallolla on meitä varten varaa. Tämä kaikki on tietenkin muilta pois; tässä tapauksessa tulevilta sukupolvilta, joiden pääomaa nyt tuhlaamme.

Ylikulutusta on usein suomalaisessa arjessa hankala hahmottaa. Tänäkin vuonna elokuinen ylikulutuspäivä valkeni ja hämärtyi yöksi eikä maapallo suistunut radaltaan. Teoreettisesti laskettuna maapallon tänä vuonna tuottamat luonnonvarat loppuivat tuona päivänä. Silti hanasta tulee yhä vettä ja kaupassa riittää ruokaa.

Päivä konkretisoituu kuitenkin muualla. Intian valtamerestä ei pian nouse enää tonnikalaa, brasilialainen metsämaisema muuttuu autioksi soijapapuviljelmien tieltä. Kuivuus korventaa sadon Nepalissa ja arktinen jää hupenee. Tulvat huuhtovat jo Norjan rannikkoa ja ennen pitkää ylikulutus näkyy lähikaupan hintalapussa. Luonnonkatastrofit ja niiden seuraukset eivät pysähdy maiden rajoille. Siksi vastuu muutoksesta on meillä kaikilla.

Länsi kuluttaa, etelä kärsii

Ylikulutuksen seuraukset näkyvät etenkin kehitysmaissa. Kuitenkin alueittain vertailtuna ainoastaan Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Afrikassa paikallisten asukkaiden kulutus on kestävällä tasolla. Juuri siellä ihmisten elinolot ovat usein heikot. Metsäkadon, lajien häviämisen ja ympäristön pilaantumisen aiheuttajat asuvatkin muualla kuin seurauksista eniten kärsivät.

-Suomalaisen ekologinen jalanjälki peittää alleen alueita ympäri maapalloa. Borneossa tuotettu palmuöljy päätyy myös suomalaisen kuluttajan käyttöön ruokalautasella sekä polttoainetankissa ja gorilloiden elinalueita uhkaavat kansainväliset yhtiöt, jotka vastaavat kuluttajien kasvavaan öljynkysyntään, Luukkonen sanoo.

Kulutuksen seurausten ulkoistaminen näkyy myös luonnon monimuotoisuudessa. Rikkaissa maissa eläinten määrä luonnossa on jopa kasvanut, kun taas kaikkein köyhimmissä se on romahtanut lähes 60 prosenttia.

Tällä hetkellä yksikään maa ei ole onnistunut rakentamaan hyvinvointia kuluttamalla kestävästi. Kulutuksen vähentämisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa palaamista 70-luvulle, WWF Suomen Liisa Rohweder muistuttaa.

-Kyse ei ole ainoastaan luopumisesta vaan valinnoista ja muutoksesta. Kestävä kulutus, energiatehokkuus ja puhdas teknologia ovat tulevaisuuden ratkaisuja, joista koko Suomi voi hyötyä.

Kun Suomi säästää, myös maailma säästää. Ja ennen pitkää, yksilö kerrallaan, laji voi päästä takaisin peliin.