Ympäristöliikkeen sokea piste
Kaikilla yhteiskunnallisilla liikkeillä on omat sokeat pisteensä, asiat, joita ne eivät halua nähdä. Suomalaisten ympäristöliikkeiden suuri sokea täplä on ollut kritiikitön suhtautuminen puun pienpolttoon. Meillä on haluttu ajatella, että puun poltto on aina jonkinlainen ekoteko, myös silloin, kuin se tapahtuu vanhanaikaisissa kaakeli- tai pönttöuuneissa tai paloaikaa kitupolton avulla pidentävissä kamiinoissa.
Silloin kun puun poltto ei supista metsien hiilivarastoa, se vähentää ilmastoa lämmittäviä ja merien pintakerrosta happamoittavia hiilidioksidipäästöjä. Tämä on merkittävä etu. Puun ilmastohyöty kuitenkin menetetään, jos palaminen on liian epäpuhdasta.
Epätäydellinen palaminen vapauttaa ilmakehään hiilimonoksidia eli häkää. Häkä ei ole kasvihuonekaasu, mutta se lämmittää ilmastoa pidentämällä metaanimolekyylien keskimääräistä elinikää. Häkä ikään kuin kilpailee metaanimolekyylien kanssa samoista ilmakehän puhdistuspalveluista. Märän puun polttaminen tuottaa myös typpioksiduulia, vapaata vetyä ja metaania, joilla niin ikään on ilmastoa lämmittävä vaikutus.
Suurin ongelma on kuitenkin puun poltossa syntyvä noki. Uusimman arvion mukaan ilmassa leijuvien sekä jään ja lumen päälle satavien nokihiukkasten ilmastoa lämmittävä vaikutus on peräti 1,1 wattia kutakin planeettamme neliömetriä kohti. Tämä on paljon, sillä ilmakehään tähän asti laskemamme ylimääräisen hiilidioksidin lämmittävä vaikutus on 1,6 wattia/ m2, vain kolmanneksen enemmän. Suurin osa noesta tulee puun ja muun biomassan epäpuhtaasta palamisesta tulisijoissa, metsäpaloissa ja kulotettavilla pelloilla.
Intiassa puun poltossa syntyvät saasteet aiheuttavat joidenkin arvioiden mukaan joka vuosi noin kolme ja puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemantapausta. Huolestuttavinta on, että öljyn ja maakaasun maailmanlaajuinen tuotantohuippu lähestyy nopeasti. Suurin osa maailman ihmisistä on viimeisten 70 vuoden aikana siirtynyt polttopuusta kalliimpiin, mutta pienemmät hiukkaspäästöt tuottaviin keitto- ja lämmitysenergian muotoihin. Jos öljystä ja maakaasusta jalostettujen polttoaineiden ja sähkön hinta nousee jatkossa merkittävästi, miljardit ihmiset siirtyvät takaisin polttopuuhun. Jos he käyttävät nykyisen kaltaista teknologiaa, suurkaupunkien ilmasta tulee melkoista puuroa.
Kaikki nämä ongelmat ovat periaatteessa täysin turhia, sillä puuta on mahdollista polttaa myös erittäin pienin päästöin, myös pienessä mittakaavassa. Asiaan pitäisi vain kiinnittää enemmän huomiota.
Erilaisten tulisijojen väliset erot ovat paljon dramaattisempia kuin yleisesti ymmärretään. Olen itse hyvin herkkä ilmansaasteille. Tulen sytyttäminen sadan metrin päässä sijaitsevaan pönttöuuniin ajaa minut pois parvekkeelta, jos tuuli puhaltaa kohti. Keuhkojani alkaa polttaa liikaa ja saan myös monia muita oireita. Toisaalta silloin, kun sytytän tulet omaan, erään eteläsuomalaisen pikkufirman valmistamaan tulisijaamme, voin jopa laskea palokaasut sellaisenaan sisälle työhuoneeseeni ilman, että keuhkojani alkaa kirvellä.
Risto Isomäki on Helsingin Ylä-Malmilla asuva kirjailija ja pitkän linjan ympäristöaktivisti.