Ympäristöoppia ikä kaikki

Lasten kesäleirillä on alkamassa Itämeri-päivä. Aikaisemmilta vuosilta tuttu pikkutyttö juoksee Essin luo silmät loistaen. ”Ihanaa kun sä tulit tänään, mä olen leirillä vain yhden viikon ja pelkäsin että se WWF-päivä ei osu tälle viikolle!” tyttö huudahtaa.

– Se on ihanin palaute, joka on jäänyt mieleen, Essi sanoo. Hän on toinen puolikas WWF:n kahden hengen ympäristökasvatustiimistä.

Essi tapaa ja kouluttaa työssään paljon opettajia ja muita kasvattajia, jotka vievät ympäristöviestiä eteenpäin lapsille ja nuorille. On kuitenkin tärkeä käydä myös kouluvierailuilla ja muissa lastentapahtumissa, jotta kosketus nuorten maailmaan ei katoa.

– Tässä pitää osata hypätä monennäköiseen hommaan. Samassa työssä pidetään puheita ministereille ja pyyhitään lasten peppuja talkooleirillä. Erikoisin kokemukseni on ollut, kun pukeuduin eräässä tiedotustilaisuudessa Muumiksi!

Luokan kanssa lähikauppaan

Ympäristökasvattajalla täytyy olla hyvä yleissivistys ympäristöasioista ja kyky tehdä vaikeista asioista ymmärrettäviä. Osaamista ja näkemystä kasvatuksesta ja koulutuksesta tarvitaan. Aihepaletissa on koko WWF:n suojelutoiminta, ja Essi joutuu ottamaan roolin monen teeman asiantuntijana ilmastonmuutoksesta lajiensuojeluun.

– Onneksi meillä on oikeat erikoistuneet asiantuntijat talossa, heiltä voi tarkistaa asioita. Villeimmät kysymykset tulevat alakouluikäisiltä, niihin voi olla vaikea vastata, Essi kertoo.

Viesti menee parhaiten perille, kun lapset pääsevät itse toimimaan. Myös tarinallisuus auttaa uppoamaan aiheeseen ja jättää mieleen pysyviä jälkiä ja elämyksiä.

– Luokan kanssa voi lähteä käymään lähikaupassa, jossa lapset muutenkin käyvät vanhempien kanssa ostoksilla. Siellä tutkitaan kasvisten alkuperää, mistä kalat ovat kotoisin ja onko pesuaineessa fosfaatteja. Oppimisen lisäksi siinä ymmärtää, että omalla tekemisellä on vaikutusta.

Tutkimustehtävät ja aamunavaustarinat eivät synny itsestään. Suuri osa Essin arjesta kuluukin toimistolla. Koulutusten ja projektien suunnittelu, kasvatusmateriaalien tuottaminen, tiedonhankinta, palaverit ja yhteydenpito vaativat aikansa.

– Parasta on, kun onnistuu tekemään kiireisille opettajille hyvän työkalun, jonka avulla ympäristöteemat pystytään helposti tuomaan osaksi kouluarkea.

Essi Aarnio-Linnanvuori

ympäristökasvattaja

WWF:ssä vuodesta 2008

Ikä: 37

Kotoisin: Helsingistä

Koulutus: MMM, tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistolla

Harrastukset: partio, lukeminen, lasten kanssa puuhailu

Tärkein työväline: Peruskoulun opetussuunnitelma. ”Kouluille suunnattujen juttujen pitää aina istua opetussuunnitelmaan.”

Luonnossa olisin: Saimaannorppa. ”Se viihtyy Saimaalla, tykkää muikuista ja tarkenee uida kylmässä vedessä.”

Teksti: Mira Hannuksela