Opi lisää siitä, miten pikamuoti kuormittaa ympäristöä
Pikamuodilla on kova hintalappu ympäristölle. Vaate- ja tekstiiliteollisuus tuottaa noin 4—10 prosenttia globaaleista ilmastopäästöistä. Vuosittain maailmassa syntyy 92 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä. Pikamuodista koituvien päästöjen vähentämisessä tarvitaan muutosta niin tuotantoon kuin kulutustottumuksiin.
Lupaatko ostaa vain tarpeeseen?
Jokainen meistä voi tehdä arjessaan valintoja luonnon puolesta. Osta siis vain tarpeeseen. Voisitko luvata ostaa kuukauden ajan vain välttämättömiä asioita, maapallon hyväksi? Voit myös haastaa kaverit ostolakkoon jakamalla lupauksesi somessa.
Lupaatko ostaa vain tarpeeseen?
(Teksti: Vilma Vuorio / WWF. Päivitetty 19.3.2025)
Kuinka monesti uudet vaatteet tulevat käyttöön? Aina vain harvemmin.
Nykyisin ihmiset ostavat vaatteita merkittävästi enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, ja samaan aikaan he käyttävät ostamiaan vaatteita lyhyemmän aikaa. Tämä lisää vaatteiden tuotantoa. Tekstiilikuitujen tuotanto onkin globaalisti kolminkertaistunut 30 vuodessa.
Suomessa uusia vaatteita ja tekstiilejä ostetaan vuodessa 11 kiloa henkilöä kohden. Vuonna 2023 suomalainen kulutti keskimäärin yli 700 euroa vaatteisiin ja yli 90 euroa muihin kodintekstiileihin.
Ilmastokriisin hillitsemiseksi päästöjä on vähennettävä kaikilla aloilla. Vaate- ja tekstiiliteollisuus on merkittävä kasvihuonepäästöjen aiheuttaja. Laskentatavasta riippuen vaate- ja tekstiiliteollisuuden osuus globaaleista päästöistä on noin 4—10 prosenttia. Niistä valtaosa syntyy tuotannosta, jonka osuus on noin 70 prosenttia, ja siitä reilu puolet on peräisin raaka-aineiden tuotannosta. Viidennes vaatteiden elinkaariaikaisista päästöistä syntyvät käytön aikana ja käytöstä poistuessa.
Vaatteiden kierrättäminen on helppo keino hillitä vaateteollisuuden aiheuttamaa ilmastokuormitusta.
Luonnonvaroja ja resursseja käytetään vaate- ja tekstiiliteollisuudessa niin tuotannossa, käytössä kuin käytöstä poistaessa. Ympäristövaikutukset näkyvät muun muassa maaperän heikkenemisenä, metsäkatona, ilmansaasteina ja vesistöpäästöinä, vesipulana, liikennepäästöinä, pakkausjätteenä ja tekstiilijätteenä. Erityisesti tuotantovaiheen ympäristövaikutukset painottuvat erityisesti kehittyviin maihin.
Euroopan ympäristökeskuksen tietojen mukaan tekstiiliala oli vuonna 2020 kolmanneksi suurin syy vesistöjen laadun heikentymiseen ja maankäyttöön. Jokaisen EU-kansalaisen kenkien ja vaatteiden materiaalien tuottamiseen kului vuonna 2020 keskimäärin 9000 litraa vettä, 400 neliömetriä maata ja miltei 400 kiloa raaka-aineita. Pikamuodin hiilijalanjälki on jopa 11-kertainen verrattuna perinteiseen vaatekauppaan.
“Kuitujen ja tekstiilituotteiden valmistaminen on todella kuormittavaa ympäristölle. Tekstiilikuituja pitäisi uusiokäyttää. Onkin hyvä, että Suomessa ollaan panostamassa tekstiilikuitujen kierrätykseen. Vaatteiden käyttöiän pidentäminen on kuitenkin vieläkin tärkeämpi ekoteko”, sanoo WWF Suomen ilmastovastaava Bernt Nordman.
Yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch julkaisi helmikuussa 2022 Mitä pikamuodin jälkeen? -raportin, joka käsittelee vaate- ja tekstiilialan toimia päästövähennyksien saavuttamiseksi. Raportti summaa toimien olleen riittämättömiä.
Alan pitäisi puolittaa päästönsä vuoteen 2030 mennessä, jotta se olisi linjassa puolentoista asteen tavoitteen kanssa. Alan päästöjen ennustetaan kuitenkin nykymenolla kasvavan noin 30 prosenttia.
”Kysynnällä vaikutetaan tuotannon kehittymiseen. Nyt tarvitaan vahva viesti kuluttajilta, että haluamme vaatteita, jotka on tehty kierrätysmateriaaleista ja jotka kestävät pitkään käytössä. Puolentoista asteen tavoitetta ei saavuteta itsestään, vaan se vaatii toimia meiltä kaikilta. Omien kulutustottumusten muuttamisen voi aloittaa esimerkiksi pikamuodista luopumisella”, Nordman jatkaa.