Suomalaisten vesijalanjälki vaikuttaa pahasta vesipulasta kärsivillä alueilla
Suomalaisten käyttämien tuotteiden vesijalanjälki kilpailee niukoista vesivaroista etenkin Etelä-Aasiassa ja Etelä-Euroopassa miljoonien paikallisten kanssa. WWF Suomen julkaisema vesijalanjälki -raportti selvittää ensimmäistä kertaa suomalaisten vesijalanjälkeä ja sen vaikutuksia. Suomalaisen vesijalanjälki on lähes 4000 litraa vuorokaudessa ja lähes puolet tästä on peräisin ulkomailta. Tulosten mukaan suomalaisten kulutus vaikuttaa monilla vakavasta vesipulasta kärsivillä alueilla, kuten Ganges- ja Indus-jokien valuma-alueilla.
Vesijalanjäljellä tarkoitetaan sitä vesimäärää, joka tarvitaan kuluttajan käyttämien hyödykkeiden tuottamiseen raaka-aineiden alkulähteiltä aina kuluttajan ostoskoriin asti. Suomalaisten vesijalanjäljestä 82 prosenttia muodostuu maataloustuotteiden tuotannon vedenkulutuksesta.
Merkittävin lähde suomalaisten ulkomailta peräisin olevalle niin sanotulle siniselle vesijalanjäljelle on etelä-aasialaisen Indus-joen valuma-alue. Sinisellä vesijalanjäljellä tarkoitetaan pinta- ja pohjavesien kulutusta. Induksen valuma-alueella Intiassa, Pakistanissa, Afganistanissa, Nepalissa ja Kiinassa vettä kuluu erityisesti puuvillan, riisin ja sokeriruo’on viljelyyn. Toinen merkittävä tuotantoalue on Ganges-joen valuma-alue niin ikään Aasiassa.
”Induksella kärsitään vakavasta vesipulasta 8 kuukautta vuodessa, Gangesilla viitenä kuukautena. Näiden kahden joen merkitys erityisesti Intian ja Pakistanin miljardikansoille on valtava. Me vesirikkaat suomalaiset olemme kulutuksemme kautta kilpailemassa näistä niukoista vesivaroista. Konkreettinen esimerkki löytyy myös Euroopasta: Espanjassa ainakin neljän suomalaisia ruokkivan joen valuma-alueella on vakavaa pulaa vedestä 3 -6 kuukautena vuodessa”, sanoo WWF Suomen ekologinen jalanjälki -ohjelman päällikkö Jussi Nikula.
Litramäärä ei kerro kaikkea
Vesijalanjäljen suhteen on äärimmäisen tärkeä katsoa myös tuotteen tuotannosta käytetyn vesimäärän taakse. Litramäärän lisäksi tärkeää on tietää, missä se on tuotettu ja minkälainen vesitilanne tuotantoalueella on. Tasapainoinen ja oikeudenmukainen vesivarojen hallinta on tärkein ratkaisu ihmisten ja vesiekosysteemien hyvinvoinnin kannalta.
Esimerkiksi Intiassa 175 miljoonan ihmisen ruoantuotanto on riippuvaista pohjaveden ylipumppauksesta, joka ei voi jatkua loputtomiin. Maatalouden kasteluveden kulutus on johtanut näillä alueilla siihen, että pohjavettä käytetään nopeammin kuin mitä se uusiutuu.
”Kuluttajan kannalta raportin viesti vahvistaa yleisen ekologisen syömisen periaatteiden tärkeyttä: suosittelemme kasvispainotteista ruokavaliota, joka sisältää vähemmän lihaa ja maitotuotteita. Liha ja maito ovat nimittäin suurimmat yksittäiset tuoteryhmät vesijalanjälkemme takana. Toisaalta raportti nostaa esiin erityisesti veden kannalta riskialttiita tuotteita, kuten riisin ja puuvillan”, Nikula jatkaa.
Ensimmäistä kertaa vesijalanjäljen taakse on mahdollista kurkistaa myös ravintolassa. Helsingin Wonderwater Café Kiasman kaikista annoksista selviää jo ruokalistalta, miten paljon vettä annoksen tuottamiseen on tarvittu ja missä päin maailmaa se on käytetty. WWF Suomi on ollut tuottamassa kahvilan käyttämää vesijalanjälkitietoa yhdessä Aalto-yliopiston kanssa.
WWF Suomen vesijalanjälki -raportti
Lisätiedot:
WWF Suomi, Ekologinen jalanjälki -ohjelman päällikkö Jussi Nikula, p. 040 5959002